Saadaanko toimeentulotuen hakijoita vähennettyä uhkailemalla, kysyy päätoimittaja Veera Vehkasalo.
Kolme prosenttia. Sen verran leikataan yksin asuvien toimeentulotuen perusosaa, jos hallituksen ehdotus menee syyskuussa läpi. Leikkaus on noin 18 euroa 593 euron perusosasta. Parin päivän ruokakulut.
Viimeisijaisen tuen saksiminen tuntuu rangaistuksenomaiselta. Toimeentulotuen tasoa on kritisoitu kauan liian matalaksi, ja siitä leikkaaminen on leikkaamista suoraan perustarpeista.
(Eikä tämä Suomen taloutta pelasta. Kokonaisuudessaan hallitus pyrkii säästämään toimeentulotuesta yli 70 miljoonaa. Suurituloisten veronkevennykset maksoivat 335 miljoonaa.)
Tämä on tietenkin vain yksi osa uudistusta, jolla pyritään paitsi säästämään, myös tuomaan ihmisiä pois viimesijaiselta tuelta. Hyvä tavoite, mutta onnistuuko se uhkailemalla?
Uudistuksen keskiössä kun ovat sanktiot. Jos toimeentulotuen hakija ei esimerkiksi hae kuukauden kuluessa hänelle ensisijaista etuutta, kuten työttömyystukea, tai ilmoittaudu työnhakijaksi, toimeentulotukea voidaan leikata puolella. Rangaistus kovenee, jos tilanne jatkuu.
Jo lausuntokierroksella uudistus sai paljon kritiikkiä. Se iskee väkisinkin juuri yhteiskunnan heikoimpiin, joita on nyt jo potkittu.
Velvollisuudet eivät ole kirosana, mutta tosiasia on, että toimeentulotukea hakevissa on paljon ihmisiä, joilla on monenlaisia vaikeuksia tulla toimeen elämässä. Jos ihmisellä on päihde-, mielenterveys- tai muita isoja ongelmia, lisäpaine ja vaateet eivät ole ratkaisu.
Toimeentulotuen uudistus tuntuu heijastelevan eräänlaista tarkkailla ja rangaista -ajattelua.
Kuten Sininauhasäätiö lausunnossaan totesi: ne jotka kokoaikatyöhön kykenevät, kykenevät kyllä ilmoittautumaan työnhakijoiksi ja varmaan sen tekevät jo. Säätiön mukaan asunnottomuustyössä tapaa paljon ihmisiä, joilla ei ole työkykyä, mutta järjestelmässä luoviminen sen todistamiseksi on liian raskasta.
Jos sopivia palveluita ja tukea ei ole, sanktiot tulevat tarkoittamaan vain sitä, että ongelmat syvenevät. Sitten ihmetellään kun kaduilla tapahtuu.
Tuen myöntäjä voisi yhä jättää sanktiot toteuttamatta, jos katsoo niiden olevan kohtuuttomia. Mutta se jättää paljon Kelan käsittelijän käsiin – ja lisää töitä.
Eikä ihmisellä tarvitse olla isoja ongelmia, että ymmärtää kuinka tärkeää joustavuus tuissa olisi. Pitkittynyt köyhyys tutkitusti stressaa ja vaikuttaa myös terveyteen ja aivotoimintaan. Se voi heikentää kykyä kestää paineita ja suunnitella elämää. Resilienssiä, sietokykyä, on vähemmän, ja asiat sokeutuvat helpommin.
Tässä lehdessä sivutaankin eri tavoin selviytymistä ja resilienssiä. Aiheesta nousi esiin nimenomaan monia hoivaan ja solidaarisuuteen liittyviä teemoja. Sen ei kai pitäisi yllättää. Jos haluamme päästä yli vaikeista ajoista yksilön ja yhteiskunnan tasolla, meillä on oltava näitä kahta: hoivaa ja solidaarisuutta. Kaikilla tasoilla. Se myös rakentaa tahtoa olla vastavuoroisesti osa yhteisöä ja tehdä jotain sen eteen – paljon enemmän kuin rangaistukset.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu syyskuun 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
