Auttamisen halu, usko Jeesukseen. Turvapaikanhakijoita edustavien lakimiesten toimintaan vaikuttavat motiivit ovat moninaisia. Miksi osa hutiloi ja turvautuu vilppiin, kun osa tekee töitä hyvin ja ilmaiseksi? Iso Numero tapasi alalla työskenteleviä lakimiehiä ja kysyi heiltä heidän työstään.
”Okay, you can come here.” Mies nousee virkailijan kutsusta Kouvolan keskustassa sijaitsevan oikeusaputoimiston odotushuoneessa. Julkinen oikeusaputoimisto on paikka, josta lain mukaan turvapaikanhakija ensisijaisesti saa oikeusapua hakiessaan turvapaikkaa Suomesta.
Turvapaikkahakemus poikkeaa muista hakemuksista siinä, että mitään itse täytettävää hakemusta ei ole. Sen sijaan turvapaikanhakija hakeutuu poliisin luokse, joka kirjaa asiasta hakemuksen järjestelmään. Hakijalta kysytään perustiedot sekä tarkistetaan sormenjäljet EU-maiden yhteisestä Eurodac-rekisteristä. Sen jälkeen hänet rekisteröidään vastaanottokeskukseen.
Se, että turvapaikanhakija päätyy kolkuttelemaan oikeusaputoimiston ovia, ei ole aina itsestään selvää. Vastaanottokeskuksen tehtäväksi ei ole säädetty hakemukseen liittyvän neuvonnan antamista. Tarkoitus on, että hakijat huolehtivat mahdollisimman itsenäisesti oikeusavusta. Keskuksen tehtävä Migrin mukaan on ”hakijoiden turvapaikkaprosessiin liittyvän oikeusavun piiriin ohjaaminen”.
Se, miten neuvonta toteutuu, on usein hämärän peitossa. Ihanne on, että puhuttelu on suhteellisen pian, mutta vasta sen jälkeen, kun hakijalle on kerrottu hänen oikeudellisesta asemastaan, ja vastaanottokeskuksen terveydenhoitaja ja sosiaalityöntekijä ehtivät tavata ihmisen. Joskus puhuttelut tehdään liian nopeasti, joskus niitä odotetaan kuukausia.
Vuosina 2015–2017 lähes 30 000 turvapaikanhakijaa haki julkisin varoin kustannettua oikeusapua. Samana ajanjaksona Maahanmuuttovirasto vastaanotti 43 169 turvapaikkahakemusta. Vain noin 66 prosenttia hakijoista siis haki tänä aikana oikeusapua.
Ihanteet eivät aina vastaa todellisuutta. Oikeusaputoimiston rivilakimiehilläkään ei tunnu olevan yhtenäistä kuvaa siitä, miten laajasti hakijoille käytännössä tiedotetaan heidän oikeuksistaan, ja miten hakija päätyy oikeusavun piiriin. Tiedossa on, että pahimmillaan puhuttelua on joutunut odottamaan jopa yli vuoden, ja neuvonta on rajoittunut 15 minuutin kestoiseen infovideoon.
Toisaalta aika puhutteluun voi tulla niin nopeasti, että hakija ei ehdi tavata lakimiestä ja menee puhutteluun kylmiltään. Samalla tuomioistuinten työ lisääntyy, kun turvapaikan perusteita ei selvitetä mahdollisimman aukottomasti jo alkuvaiheessa.
Julkiseksi oikeusavustajaksi keskellä muutosta
Lotta Majoniemi aloitti työt julkisena oikeusavustajana muutosten keskellä tammikuussa 2016. Ulkomaalaisen saamaa oikeusapua rajattiin, ja muutokset tulivat voimaan syyskuussa 2016. Uudistuksen idea oli, että julkiset oikeusavustajat neuvovat hakijaa ennen turvapaikkapuhuttelua.
Samoihin aikoihin tehtiin muutos ulkomaalaislakiin: avustajan läsnäolo turvapaikkapuhuttelussa edellytti nyt erityisen painavia syitä.
Majoniemen ahtaassa vastaanottohuoneessa Kouvolassa on pöytään teipattu taulukoitu hinnasto omavastuuosuuksineen. Oikeusaputoimistot auttavat myös kaikkia suomalaisia. Hakijalle, jonka kuukausitulot ovat 600 euroa tai alle, oikeusapu on ilmaista. Turvapaikanhakija, jonka tulot ylittävät alarajan, ei Majoniemen mukaan muiden tavoin maksa omavastuuosuutta 110 euron tuntihinnasta vaan asiakohtaisesta määrätystä palkkiosta, joka Migrin peruskäsittelyssä on 600 euroa. Tämä enimmäispalkkio on käytössä ainoastaan kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa.
Majoniemi muistuttaa, että myös yksityiset lakimiehet voivat hakea lupaa turvapaikanhakijan avustamiseen oikeusaputoimistosta. Oikeusaputoimisto joko hyväksyy hakemuksen tai ei. Puhuttelussa avustamisesta saa aina 300 euroa, vaikka se kestäisi kymmeniä tunteja. Lisäksi yksityistä lakimiestä voidaan pyytää lähettämään puhuttelupöytäkirja ja alleviivaamaan sieltä kohdat, joiden perusteella avustajan olisi pitänyt olla läsnä. Byrokratia saa monet luopumaan leikistä.
Oikeusapua eri vaiheissa
Oikeusapu turvapaikka-asioissa jakaantuu yksityisten ja julkisten välillä lähes tasan. Tänä vuonna yksityisten osuus on noin 46 prosenttia. Pääosin yksityiset avustavat valitusvaiheessa, kun hakija on saanut kielteisen päätöksen. Mutta poikkeuksiakin on.
”Sanotaan, että vastaanottokeskuksessa on ollut tappelu, jossa oikeusapua hakeva turvapaikanhakija on ollut osapuolena. Meillä on ollut avustettavana rikosasiassa tappelun toinen osapuoli. Sellaisessa tilanteessa olemme esteellisiä ottamaan toisen osapuolen asiaa. Jos ei ole toista oikeusaputoimistoa kohtuullisella etäisyydellä, ohjataan yksityiselle avustajalle”, Majoniemi sanoo.
Näissä tilanteissa yksityinen avustaja laskuttaa oikeusaputoimistoa, ja kulut maksetaan valtion kassasta. Oikeusapua haetaan turvapaikkaprosessin eri vaiheissa. Jotkut hakijat haluavat vaihtaa avustajaa prosessin aikana yksityiseltä julkiselle, julkiselta yksityiselle, yksityiseltä yksityiselle. Aina prosessi ei suinkaan mene niin, että oikeusapua haetaan heti turvapaikkahakemuksen jättämisen jälkeen. Osa hakijoista ei hae ollenkaan oikeusapua.
Maahanmuuttovirastosta saadun kielteisen päätöksen jälkeen poliisi ilmoittaa hakijalle, että päätöksestä voi valittaa. Tätä ennen asia ei välttämättä ole tullut edes mieleen, koska tietoa ei ole ollut. Yhtäkkiä hakijalla on kädessään käännytyspäätös eli 30 päivää aikaa poistua maasta, ja siihen voi hakea muutosta hallinto-oikeudesta 21 päivän kuluessa. Moni turvapaikanhakija tajuaa vasta tässä kohtaa tarvitsevansa lakimiestä. Se, mistä sopiva lopulta löytyy, on onnen kauppaa.
Majoniemi päättää itse, minkä laajuista turvapaikanhakijan häneltä saama oikeusapu kulloinkin on.
”Ollaan käytännössä todettu, että luku- ja kirjoitustaidottomat yksinäiset naiset tarvitsevat laajempaa apua kuin vaikkapa hyvin koulutettu terve nuori mies.”
Majoniemi pitää itsestään selvänä, ettei oikeusavustaja ehdi mennä kaikkiin puhutteluihin. Puhuttelut voivat kestää jopa 20 tuntia.
Ensimmäisellä tapaamisella Majoniemi käy läpi hakijan kanssa turvapaikkaperusteet. Toinen tapaaminen sovitaan, kun turvapaikkapuhuttelun ajankohta on tiedossa. Silloin käydään perusteita yhdessä tarkemmin läpi. Näiden tapaamisten ja asiakkaan terveydentilaan liittyvien tietojen pohjalta Majoniemi päättää, meneekö hän itse mukaan turvapaikkapuhutteluun.
Majoniemen mukaan juuri nyt hänen työkentällään on paljon sellaisia, joiden asia on palautettu hallinto-oikeudesta Maahanmuuttovirastoon esimerkiksi kristinuskoon kääntymisen vuoksi.
Oikeusapua ja jumalan rakkautta, ilmaiseksi
Loppuvuodesta 2016 Mikael Karttuselle soitti One Way Mission -seurakunnan operatiivinen johtaja Leena Metsämäki. Helsingin keskustassa toimistoaan pitävä karismaattis-kristillinen seurakunta oli aloittanut kansainvälisen työn. Seurakunnassa oli paljon erityisesti Irakista tulleita turvapaikanhakijoita. Osa oli kääntynyt kristinuskoon. One Way Missionin toiminnassa oli mukana palestiinalaistaustainen syyrialainen, joka tarjoutui tulkiksi. Karttunen otti yhteistyön vastaan.
Aluksi Karttunen kävi seurakunnan yläkerrassa olevassa tilassa tapaamassa turvapaikanhakijoita. Osa oli saanut ensimmäisen kielteisen päätöksen, osa oli vasta alkuvaiheessa. Karttunen haastatteli pääosin irakilaisia ja joitakin afganistanilaisia ja kävi läpi hakijoiden papereita.
One Way Missionin sisällä tieto Karttusen hyvästä työstä levisi. Pyyntöjä alkoi sadella. Usein hakija ei osannut pyytää turvapaikkaa kristinuskoon kääntymisen takia, vaan Karttunen tarjosi apuaan. Karttunen tekee työtä Maahanmuuttovirasto-vaiheessa oleville hakijoille ilmaiseksi, samoin häntä auttava tulkki. Hän käy läpi kirkolla hakijoiden tarinat yksityiskohtaisesti ennen virallista turvapaikkapuhuttelua.
Nykyään Karttusella on One Way Missionin tiloissa käytettävissään oma työhuone, mutta töitä riittää muutenkin: Helsingin Saalem-seurakunta, Espoon helluntaiseurakunta, Ullanlinnassa sijaitseva International Evangelical Church in Finland, Elävä sana -seurakunta Pasilassa ja Nations Calling -liike Espoossa. Jälkimmäisessä on mukana monia afganistanilaisia. Hajasoittoja tulee seurakunnista ympäri Suomea.
”Uskon Jumalaan, uskon Jeesukseen. Lakimiehillä voi olla puoluekantoja ja elämänkatsomuksia taustalla, mutta he ovat kaikki lakimiehiä. Katson olevani lakimies, mutta katson olevani myös kristitty”, Legalite Oy:ssä työskentelevä viisikymppinen Karttunen sanoo toimistollaan.
Toimisto sijaitsee lähellä julkista oikeusaputoimistoa Ruoholahden metroaseman tuntumassa. Karttunen esittelee hänen edustamastaan firmasta tehtyä Iltalehden juttua. Jutussa haastatellaan Karttusta ja Legalite Oy:n omistajan lankoa Abdurrahman Cilentiä. Firmaa syytetään jutussa asiakkaiden houkuttelusta rahalla.
Vuoden 2016 aikana Karttunen joutui lehtijutun tietojen pohjalta poliisikuulusteluun. Poliisi kysyi Karttuselta, olivatko kaupparekisterissä ilmoitetut tiedot paikkansapitäviä, ja että oliko Karttunen todella työntekijä Legalite Oy:ssä. Kysymykset Karttunen koki kafkamaisina.
Hän harkitsi kantelevansa Julkisen sanan neuvostoon, mutta Legalite ei halunnut.
”En voinut tehdä siinä sen kummempaa. Osa entisistä ystävistäni on sanonut, että olen yhteiskunnan vihollinen. Suurin on rakkaus. Meidät arvioidaan sen perusteella, millä asenteella me olemme asioita tehneet”, Karttunen sanoo.
Oikeusavun keskittäminen oikeusaputoimistoihin ei saa Karttuselta kiitosta. Hän pitää muutoksia poliittisesti motivoituneina. Tilanne on myös kutistanut Karttusen tilipussia.
”Älytöntä. Kaikkein tärkeimmän vaiheen kohdalla, missä apua tarvittaisiin, päätettiin, että vain oikeusaputoimisto saa auttaa. Ensimmäisestä päivästä lähtien oli selvää, että oikeusaputoimistolla ei ole resursseja. Alalla olevat ihmettelivät, miten he nämä jutut hoitavat!”
Karttusen mukaan lupalakimiehistä tehdyt kantelut korostuvat tilastoissa, koska asianajajat eivät enää ota turvapaikka-asioita hoitaakseen. Karttunen itse aloitti juristin työn oikeustieteen kandidaattina vuonna 1989. Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja hänestä tuli 2013.
”Tuli tieto, että näitä hoitaakseen tulee olla asianajaja tai lupalakimies. Helpoin tapa pysyä työelämässä mukana oli ryhtyä lupalakimieheksi.”
Turvapaikka-asioita eivät enää hoida asianajajat
Kaikkiaan lakimiehiä arvioidaan maassamme olevan noin 15 000. Asianajajien osuus tästä on noin kymmenen prosenttia. Yksityisellä puolella turvapaikka-asioita hoitavien asianajajien määrä on pienenemään päin. Ala ei enää houkuta ammattitaitoisia, eettisesti toimivia uusia lakimiehiä. Tuomioistuinvaiheessa avustajaksi voidaan määrätä myös yksityinen avustaja, jonka tulee olla joko asianajaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja.
Turvapaikanhakija voi myös omalla kustannuksellaan valita tehtävään jo alkuvaiheessa yksityisen avustajan. Aikaisemmin alkuvaihetta pystyivät hoitamaan valtion kustantamalla oikeusavulla myös yksityiset toimijat kuten Pakolaisneuvonta ry.
Asianajajaliiton oikeuspoliittisen juristin Elina Castrénin mielestä moni on lopettanut turvapaikanhakijoiden avustamisen, koska vaativasta työstä ei makseta asianmukaisia palkkioita. Asiaa selvitetään tällä hetkellä myös Asianajajaliitossa tarkemmin. Castrénilla on kuitenkin käsitys yleistilanteesta.
”Monet kokevat, ettei turvapaikanhakijoiden avustaminen ole enää taloudellisesti kannattavaa, kuluja ei korvata ja ilmaista työtä joutuu tekemään paljon.”
Vielä 2015 kesällä turvapaikkamenettely oli Suomessa korkealla tasolla ja laadukasta, kunnes se romahti ennen kaikkea tehostamispaineiden takia. Turvapaikkapuhutteluja lyhennettiin. Syksyllä 2016 lyhennettiin lakimuutoksin valitusaikoja ja muutettiin yksityisille avustajille maksetut palkkiot tuntipalkkioista enimmäistaksoiksi.
Alkuvaiheessa, ilman puhuttelussa avustamista, palkkio on 600 euroa. 300 euroa tulee lisää, jos puhuttelussa avustaminen korvataan. Päätös maksusta arvioidaan jälkikäteen oikeusaputoimistossa ja siihen tarvitaan erityisen painava syy.
Lupalakimies Mikael Karttunen sanoo saavansa varsinaiset tulonsa tekemällä kuukausittain noin yhdeksän turvapaikanhakijan valitusta hallinto-oikeuteen. Määrä on kuitenkin koko ajan vähenemään päin.
Karttunen ei ole vuoden 2018 alusta lähtien saanut enää Legalite Oy:n kuukausipalkkaa. Yhtiö ei enää näe turvapaikka-asioiden hoitoa yhtä kannattavana kuin ennen.
”Vain sitkeimmät viitsivät tehdä enää töitä näiden ihmisten parissa”, Karttunen sanoo.
Karttunen kertoo työskentelevänsä säntillisesti, asialleen motivoituneena, kelloa katsomatta. Hän sanoo, että puheet turvapaikka-asioilla rikastumisesta ovat kaupunkilegendaa.
”Kerran tänne tuli tyyppi, joka sanoi, että ’sä sitten tienaat tästä mun jutusta kuusi tonnia!’” Karttunen sanoo ja pyörittelee päätään.
Samalla, kun työ on muutettu kannattamattomaksi kansainvälisten asioiden ammattilaisille, alalle on tullut sellaisia toimijoita, joiden ensisijainen huolenaihe ei ole hakijoiden ihmisoikeudet. Suurin osa uusista tulokkaista ei ole asianajajia vaan lupalakimiehiä, joiden toimintaa on vaikeampi valvoa, ja joiden toimintaa ei sääntele hyvä asianajotapa. Se ei merkitse, etteivätkö lupalakimiehet suurimmaksi osaksi toimisi eettisesti. Ongelmana näyttäytyy pikemminkin valvonnan puute. Oikeuskansleri on tänä vuonna esittänyt lupalakimiesten valvonnan tehostamista.
Kristinuskoon liittyviin oikeustapauksiin erikoistumista hän vertaa tilanteeseen, jossa urheilijasta lääkärinopintojen jälkeen tulee urheilulääkäri. Hän sanoo, ettei valikoi asiakkaitaan sen perusteella, ovatko nämä kristittyjä.
”Minulla on ateisteja asiakkaana. Olisi varmaan parempi, että lakimies ei olisi uskova. Näen tämän homman ehkä liian hengellisesti. Kuitenkin maallikkotuomarit nämä asiat ratkaisevat”, Karttunen sanoo.
Kurinpitotoimia ja pop-up -lakimiehiä
”Kun pienelle lapselle ja äidille saa oleskeluluvan, lapsi tulee halaamaan kyyneleet valuen ja sanoo: ’Kiitos setä!’. Se on asia, jota ei voi kokea muualla.”
Mathias Jamehdarian hallitsee melodramaattisen tarinankerronnan. Hän istuu toimistohotellin neuvotteluhuoneessa Sörnäisissä herkeämättä silmiin katsoen ja alleviivaa koko tapaamisemme ajan pyyteettömyyttään. Lakimies on Jamehdarianin mukaan turvapaikanhakijalle Jumalasta seuraava, joka pelastaa hankalasta tilanteesta.
”Se on älytön paine”, Jamehdarian sanoo. Viereisellä tuolilla istuva Jamehdarianin lakifirman uusin lupalakimies Aaro Kandelberg huomaa, että pomo on liekeissä ja pysyttelee suurimmaksi osaksi vaiti. Iso Numero on pyytänyt Kaspian Law & Consulting Oy:ltä haastattelua turvapaikanhakijan kanssa työskentelevän lakimiehen kanssa. Äänessä on toimitusjohtaja Jamehdarian, jolla ei juristin koulutusta ole.
Auttamisesta tulee Jamehdarianille ”mahtava olo”, jota ei voi ”rahassa mitata.”
”Lakimuutoksen jälkeen on tullut asiakkaita, jotka eivät ole oikeutettuja saamaan oikeusapua. Lähetän juristin Migrin puhutteluun mukaan, vaikkei saisi mitään. Haluamme taata hakijan oikeusturvan”, Jamehdarian sanoo.
On julkista tietoa, että Jamehdarianin lakifirmassa työskennelleistä lupalakimiehistä on tehty erityisen paljon kanteluita Asianajajaliiton valvontalautakuntaan.
Elokuussa 2018 oikeudenkäyntiavustajalautakunta perui Kaspian Law & Consulting Oy:ssä työskennelleen Mirja Kapraalin oikeudenkäyntiavustajaluvan. Kapraalin asian käsittelystä valvontalautakunnassa kerrottiin Seuran elokuussa 2018 ilmestyneessä jutussa. ”Piittaamattomuutta, laiminlyöntejä ja etujen vastaista toimintaa – Näin lakimiehet kohtelivat turvapaikanhakijaa”. Toiselle firmassa työskennelleelle lupalakimiehelle määrättiin elokuussa 1500 euron sakot.
Liiallista työmäärää ei katsottu perusteeksi laiminlyönteihin. Oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätöksessä todettiin, että lakimies ei voi ulkoistaa vastuuta saamastaan toimeksiannosta.
Jamehdarian kieltäytyy kommentoimasta puolisoaan Mirja Kapraalia koskevia kanteluita. Niissä Kaspian Law & Consulting Oy:tä on moitittu muun muassa huonosta yhteydenpidosta asiakkaisiin. Jamehdarianin mukaan kyseessä on asiakkaan eli turvapaikanhakijan ongelma.
”Taloudellisista syistä he käyttävät hyvin paljon WhatsAppia ja Viberia. Turvallisuussyistä emme halua käyttää näitä sovelluksia. Nämä asiat ovat kaikki salassa pidettäviä. Me soitamme suoraan puhelimiin. Heillä taas ei välttämättä ole puheaikaa”, Jamehdarian sanoo.
Oikeusapusysteemissä tapahtuneet muutokset ovat osaksi vaikuttaneet siihen, että aktivistit, joilla ei ole juristin koulutusta, ovat alkaneet ajaa turvapaikanhakijoiden asioita. Nämä auttavat hakijoita turvapaikkahakemusten teossa, menevät mukaan puhutteluihin. Heitä arvioidaan olevan satoja.
Kaspian Law & Consulting Oy:n työntekijöiden saamat kurinpidolliset seuraukset voi nähdä seurauksena oikeusavussa tapahtuneista muutoksista, joiden myötä maallikoiden rooli esimerkiksi turvapaikanhakijoiden asiamiehinä kanteluissa on korostunut. Jamehdarian ei näe ilmiötä hyvänä.
Aktivistit sekoittavat Jamehdarianin mukaan hakijoiden päätä väärällä tiedolla.
”Annan esimerkin: seurakunnasta soittaa papin vaimo, joka sanelee, että valitukseen pitää sanoa tätä ja tätä. Ne asiat eivät vaikuta millään tavalla päätökseen. Kun me kerromme heille, että nämä asiat eivät tuo lisäarvoa, he kertovat hakijalle, että tällä on tosi huono lakimies. Moni raukka vaihtaakin lakimiestä.”
Eräs ”pop-up-lakimies” oli vielä 2015 sitä mieltä, että viranomaiset ja lakimiehet hoitivat turvapaikanhakijoiden asioita kelvollisesti. Alkuvuodesta 2016 tilanne kuitenkin muuttui. Nimettömänä pysyttelevä aktivisti kertoo Isolle Numerolle, kuinka luki avoimessa yliopistossa oikeustieteen johdantokurssin voidakseen toimia turvapaikanhakijoiden avustajana Migrin puhutteluissa.
Aktivisti haluaa pysyä nimettömänä, koska ei halua työtään hankaloitettavan. Monen muun kaltaisensa tavoin hän tekee ilmaista työtä jopa 12 tuntia päivässä.
”Kun tekee tuota yli vuoden päivät, se on naurettavaa. Yhtäkään tapausta, joka on tullut eteen, ei ole hoidettu asianmukaisesti. Hassua on, että ei-ammattiin valmistunut pystyy näkemään ongelmakohdat, mutta työhön palkatut eivät”, hän sanoo.
”Jotta prosessit menisivät oikein, apua tarvitaan. Se apu tulee tällä hetkellä aktiiveilta ja oikeudenmukaisilta lakimiehiltä”, aktivisti sanoo. Hänen mukaansa tilanne on seurausta hallituksen politiikan linjauksista sekä ”välinpitämättömistä lakimiehistä.”
Aktivisti on nauhoittanut puhutteluita ja täydentänyt turvapaikkahakemuksia, koska niistä on puuttunut olennaisia tietoja. Hän on kirjelmöinyt ja valittanut oikeusasteisiin.
Eräs toinen aktivisti korostaa Isolle Numerolle, että maallikkoavustaja ja oikeudellinen avustaja muodostavat parhaillaan hyvän ja toimivan työparin. Maallikkoavustaja pyrkii tekemään yhteistyötä kaikkien oikeudellisten avustajien kanssa, myös niiden, jotka eivät ole toimineet asianmukaisesti. ◊
Teksti Kimmo Laakso ja Laura Tarvainen
Kuvat Saara Mansikkamäki
Tämä juttu on osa juttusarjaa, jossa tutkijat ja toimittajat pureutuvat suomalaisen eriarvoistumisen teemoihin uudella otteella. Juttusarjan toteutusta rahoittaa Koneen Säätiö.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
Lue myös tutkija Laura Tarvaisen puheenvuoro turvapaikanhakijoiden tarvitsemasta oikeusavusta.
