Kymmenisen vuotta sitten tamilikaverusten perustama All-Rounders otti haltuun työntekijöiden riistossa ryvettyneen bussien siivousbisneksen. Nyt yritys yrittää pärjätä jollain muulla kuin halvimmalla hinnalla.
Mies sanoo toiselle jotain tamiliksi ja lähtee harppomaan jäisen varikkoalueen yli kohti pimeässä häämöttävää bussirivistöä. Hänen oranssi takkinsa katoaa autojen väliin, ja hetken kuluttua yksi busseista murahtaa käyntiin. Se peruuttaa ulos parkkipaikalta numero 13. Bussi on Sellan Kandiah Kesaventhiranin, lyhyesti Kesavanin, tämän yön työlistan ensimmäinen siivottava ja tankattava bussi Pohjolan Liikenteen Keravan varikolla. Kesavan huoltaa iltakuudelta alkavan noin kahdeksantuntisen rupeamansa aikana yhteensä 40 autoa.
Pääkaupunkiseudulla varikkojen vuorokausihuoltoa hallitsee All-Rounders-konserni, ja työtä tekee noin 75 ihmistä. Yhtiön arvion mukaan heistä 40 prosenttia on Sri Lankasta Suomeen muuttaneita tamileja ja 50 prosenttia maahanmuuttajia. Loput ovat suomalaisia, lähinnä esihenkilöitä. All-Roundersin perustajatkin ovat tamileja.
Varikon pihalla hytisee pitkä mies kapeissa farkuissa, siisteissä kengissä ja firman mustassa takissa. Hän on kuljetuspäällikkö Gowthaman Amirthalingamin eli Gautu. Konsernin perustajajäsen on saapunut paikalle haastattelun vuoksi ja järjestänyt tapaamiseen mukaan myös varikkosiivouksia tekevän Shanthikaran Nadarajan sekä nykyään esimiestehtävissä työskentelevän Niroyan Sribaskaranin.
Gautu katselee, kun Kesaven kaartaa bussin bensatankkien eteen ja läjäyttää etuoven eteen leveän muovilaatikon. Mies katoaa bussin uumeniin pitkävartinen harja kädessään, sitten laatikkoon alkaa lennellä karkkipapereita, mandariininkuoria ja muuta roskaa.
Näky on Gautulle tuttu jo vuosien takaa, kun hän itse rymisteli harjoineen busseissa. Vuonna 2012 Gautu oli 18-vuotias helsinkiläinen merkonomiopiskelija, joka hengaili vapaa-ajalla tamilikavereidensa kanssa kahviloissa ja höntsäjalkapalloa pelaillen.
”Jossain vaiheessa alettiin vain puhua keskenämme, että joku yritys pitäisi perustaa.”
Viisi Suomessa kasvanutta tamilinuorta kaavaili aluksi suuntaavansa tapahtuma-alalle, mutta päätyikin vaihtamaan renkaita ja kuljettelemaan paketteja. Kaveriporukkaan kuuluivat nykyiset toimitusjohtaja Mayuran ”Maju” Kamalanathan, konsernin talouspäällikkö ja siivouspalvelujen operatiivinen päällikkö Sumookan ”Sumo” Pathmanathan, kuljetuspäällikkö Vijitharan ”Viji” Arulanatham sekä vuorokausihuoltopalvelujen operatiivinen johtaja Yathunanthan ”Yathu” Vijayaratnam.
Vähintään kerran viikossa Yathu herää painajaiseen, jossa joku ampuu.
”Olen jostain 3-vuotiaasta asti nähnyt, kun armeijan sotilaat ampuvat ihmisiä, ja he kuolevat.”
All-Roundersin omistajien juuret ovat samat kuin monen heidän työntekijänsä.
Sri Lankan sisällissotaa käytiin maan hallituksen ja itsenäisen tamilivaltion puolesta taistelevien tamilitiikerien välillä reippaat 25 vuotta, kunnes hallitus kukisti sissiliikkeen lopullisesti vuonna 2009. Noina vuosina tamileja pakeni muun muassa Kanadaan ja Eurooppaan, myös Suomeen.
Yathu-kuopus oli 15-vuotias, kun hänen maanviljelijäperheensä lähti Sri Lankasta vuonna 2007. Poika päätyi ensin äidin ja siskon kanssa Lontooseen ja pari vuotta myöhemmin perheenyhdistämisen kautta Suomeen, jossa isä jo asui.
All-Roundersin omistajista vain Gautu on syntynyt Suomessa. Maju tuli 5-vuotiaana ja muistaa Sri Lankasta vain kotitalon pihalle parkkeeratut siniset ja punaiset bussit, joissa hän kerran sai leikkiä.
”Hauska silleen, että päädyin sitten lopulta bussivarikoille töihin.”
Allrounderslaisten vanhempia työskenteli Suomeen muuton jälkeen siivoojina. Pojat sen sijaan opiskelivat ja työskentelivät teini-iässä kauppojen kassoilla tai pikaruokaravintoloissa, kuten muutkin suomalaisnuoret. Kauppatieteiden maisteriksi melkein valmistunut Maju eteni ennen yrittäjäksi ryhtymistä palkkatöihin kehittämispäälliköksi. Nykyään heillä kaikilla on paitsi hyvät tittelit, osalla myös perheet. Majulla on kaksi lasta, ja Yathu ja Gautu ovat menneet hiljattain naimisiin.
Rajavartiolaitoksessa tehtiin vuoden 2009 tienoilla havainto: Suomeen pyrki poikkeuksellisen tiheästi tamileja, jotka kaikki ilmoittivat tulevansa töihin yritykseen nimeltä Ariel Palvelut.
Aihe sai julkisuutta vasta muutama vuosi myöhemmin, kun pääkaupunkiseudun linja-autojen vuorokausihuoltoa tarjoavan Ariel Palvelut Oy:n (myöhemmin Aritaz Oy) kerrottiin muun muassa maksaneen ulkomaalaistaustaisille työntekijöilleen alipalkkoja ja perineen heiltä rahaa työpaikkaa vastaan. Varikoilla tapahtui muitakin hämäryyksiä. Yhtä työnjohtajaa syytettiin työntekijöiden väkivaltaisesta kohtelusta, ja bussien siirtelyä edellyttävää työtä oli teetetty myös ajokortittomilla.
Seurauksena oli liikennerikkomuksia ja muuta vahinkoa. Yritys määrättiin liiketoimintakieltoon ja johtohenkilö tuomittiin Helsingin hovioikeudessa myöhemmin törkeästä kiskonnasta ja työsyrjinnästä. Arielin kaatuminen tarkoitti, että liikennöitsijät jäivät vaille vuorokausihuoltoa hoitavaa siivousfirmaa.
”Yksi mun tuttu oli ollut töissä Arielilla Veolian varikolla. No, me mentiin sinne puhumaan, ja ne halusivat antaa meille mahdollisuuden, koska edellisen toimijan kanssa oli haasteita”, Gautu selittää.
Ilman minkäänlaista siivousalan työkokemusta pojat tarttuivat hommiin. Ensimmäiset kaksi viikkoa töitä tehtiin omin voimin, ja Gautun isäkin tuli apuun. Sitten Arielista työttömiksi jääneitä siirtyi All-Roundersiin. Omistajat ja työntekijät siivosivat yöt yhdessä isolla varikolla.
Arielin jäljiltä toinenkin liikennöitsijä, Nobina, tarvitsi vuorokausihuollolle jatkajaa. Nobinan Klovin varikko on edelleen All-Roundersin suurin kohde: siellä siivotaan yli 200 linja-autoa joka yö, ja työntekijöitä on vuorossa jopa kymmenen.
All-Rounders-nimi tulee kriketti-pelistä: all-rounder on pelaaja, joka voi pelata mitä tahansa paikkaa. Nuoret miehet ajattelivat, että sellaisen nimen alla on mahdollista tehdä mitä vain, eli tarjota eri alojen palveluja.
Konsernin verkkosivujen mukaan nykyään sen toimesta huolletaan kaikkiaan 500 bussia, siivotaan 65 000 neliömetriä ja kuljetetaan 2 500 pakettia päivittäin. All-Roundersin alla toimii siis myös kuljetuspalvelua tarjoava yhtiö. Toinen yhtiö vastaa bussien vuorokausihuolloista 12:lla eri varikolla, ja toiminta on laajentunut myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, muun muassa Turkuun, Tampereelle ja Kuopioon.
Jos tilaaja haluaa kilpailuttaa halvimman tarjouksen, niin meitä ei kiinnosta.
All-Roundersin toimiston oven avaa yllättäen kantasuomalaisen näköinen mies. Avarissa ja valoisissa tiloissa vantaalaisella teollisuusalueella käy vilske: All-Rounders osti tammikuussa toimitilasiivouksiin erikoistuneen OR-Clean Oy:n, jonka henkilöstö siirtyy konserniin vanhoina työntekijöinä. Helmikuisena torstaina toimiston pienen avokeittiön pöydällä on pasteijoita ja tervetuliaiskakun jämät.
Kaksi vuotta sitten All-Roundersiin palkattu henkilöstöjohtaja Hanna Mustonen tulee tervehtimään. Hän sanoo rakastavansa ”poikien” eteenpäin suuntautuvaa, innostunutta otetta ja halua kehittyä erittäin kilpaillulla alalla. Mustosen mielestä All-Roundersilla on ”upea tarina”.
Siivousalalta onkin tihkunut julkisuuteen etupäässä karuja tarinoita. Ariel Palvelut ei ole ainoa yritys, joka on rikkonut lakia, mutta saanut silti toimia melko pitkään. Sillä siivoustyön kilpailutuksissa halvin yleensä voittaa. Toimitusjohtaja Majun mukaan All-Roundersissa on eri meininki.
”Sanon suoraan, että jos tilaaja haluaa vain kilpailuttaa halvimman siivouksen, niin meitä ei kiinnosta. Valitettavasti suurin osa meidän alalla toimivista on näitä lisälaskuttajia.”
Se tarkoittaa, että yrityksen tarjous sisältää hyvin alhaisen hinnan ja mahdollisuuden laskuttaa lisää, jos työtä tehdäänkin enemmän. Maju kertoo esimerkin:
”Kerran osallistuttiin tarjouskilpailuun, ja sitten meille soitettiin, että tehän olette 50 prosenttia kalliimpia kuin muut. Puolen vuoden päästä sieltä soitettiin uudestaan, että nyt se kilpailun voittanut firma laskuttaakin yhtä paljon kuin te olitte arvioineet.”
Majun mukaan All-Roundersin asiakkaat maksavat laadusta. Se taas edellyttää inhimillisiä palkkoja ja työoloja. Rikkeet eivät näyttäisi hyviltä asiakkaidenkaan suuntaan.
Seitsemän vuotta sitten Helsingin Sanomat julkaisi jutun All-Roundersista. Silloin omistajat vielä itsekin tankkasivat ja pesivät öisin busseja. Moni heidän työntekijöistään paiski päivisin muita töitä ja asui ahtaissa kimppakämpissä lähiöissä. Joillakin oli turvapaikanhakuprosessi kesken, ja sisällään paljon kotimaan tilanteeseen liittyvää ahdistusta.
Gautun mukaan osa Arielin työntekijöistä on edelleen palkkalistoilla. Muun muassa Keravan yössä tavattu Shanthikaran. Gautun tulkkaamana esiintyvä Shanthi ei asiaa erityisemmin kommentoi. Hän ehti olla Arielissa vuoden.
Nykyiset tamilityöntekijät ovat olleet Suomessa yleensä pidempään ja juurtuneet. All-Roundersissa työskentelee myös esimerkiksi ukrainalaisia ja irakilaisia. Kaikkiaan eri kansallisuuksia on 15.
Konserni kärsii työvoimapulasta kaikilla toimialoillaan. Tampereelta on haettu työntekijöitä suoraan vastaanottokeskuksesta, ja Yathu on käyttänyt paljon aikaa paperisotaan, jotta sai rekrytoitua muutaman työntekijän Ukrainasta. Edes 3 500 euron kuukausipalkkaisen työnjohtajan rekryyn ei tullut hakemuksia.
Näin siitäkin huolimatta, että All-Rounders pyrkii olemaan kannustava työnantaja. Vuorokausihuollosta yhtiö maksaa työntekijöilleen kiinteistöpalvelualan työehtosopimuksen mukaista palkkaa, jonka suuruus riippuu työkokemuksen määrästä. Vuorokausihuollossa alimmat tuntiansiot ovat 11,02 euroa. Lisää tulee paitsi ilta- ja yötyöstä, myös C-kortin vaativasta bussien siirtelystä ja hyvästä työn laadusta maksettavista bonuksista.
Mutta matalapalkka-alasta on kuitenkin kyse. Omistajat puhuvat paljon toiveestaan, että työntekijät pääsisivät elämässään eteenpäin, ja moni bussien pesuhommissa aloittanut onkin edennyt päälliköksi. Majun mukaan yhtiö olisi valmis jopa maksamaan työntekijöille suomen opiskelusta.
Gaju ja Maju pitävät selvänä, että varikkosiivous on viranomaisten suurennuslasin alla, koska alalla on aiemmin esiintynyt ongelmia.
All-Rounders on palkannut oman juristin. Omistajat voivat soittaa hänelle heti, jos tuntevat epävarmuutta siitä, miten asiat pitäisi hoitaa. Kymmenessä vuodessa on opittu paljon, myös kantapään kautta.
Unohdukseen ei ole painunut esimerkiksi muuan kesäkuun alun ilta vuonna 2014.
”Me oltiin Hakunilan varikolla siivoamassa, ja yhtäkkiä sinne ajoi AVIn ja rajavartiolaitoksen autot. Me oltiin ihan ihmeissämme”, Gautu sanoo.
”Silloin ei ilmoitettu mitään etukäteen. Ne tarkistivat työlupia ja haastattelivat ainakin puolet työntekijöistä.”
Kahden päivän aikana tehdyssä tarkastuksessa työluvissa ei löytynyt huomautettavaa, mutta esimerkiksi työvuoroluettelon merkinnöissä ja työaikakirjanpidossa löytyi. Tarkastuskertomuksen toisessa osassa todetaan, että bussien pesijöille maksettiin ilta- ja yölisät sisältävää urakkapalkkaa. Kiinteistöpalvelualan työehtosopimusta noudattavan työnantajan tulee maksaa työntekijöille kuukausi- tai tuntipalkkaa, eivätkä lisät voi sisältyä peruspalkkaan.
All-Roundersin toimistolla AVI kävi vielä saman vuoden elokuussa, ja huomautusten lista jatkui. Työsopimuksiin oli kirjattu vahingonkorvauslain vastaisia ehtoja liittyen työssä aiheutettuihin vahinkoihin. Kaikista ylitöistä ei oltu maksettu korvauksia ja työaikalain mukainen viikottainen lepoaika ei kaikilla täyttynyt.
Sen jälkeenkin AVI on on kunnioittanut All-Roundersia vierailuillaan. Joka vuosi. Tuoreimmissa tarkastuskertomuksissa löytyy paikoin edelleen huomautettavaa, mutta niiden aiheet ovat lieviä.
Gautu ja Maju pitävät selvänä, että varikkosiivous on viranomaisten suurennuslasin alla nimenomaan siksi, että alalla on aiemmin esiintynyt ongelmia. He vakuuttavat myös, että AVIn käynneistä on ollut hyötyä.
”Nää on just ne asiat, joissa me halutaan olla joka vuosi parempia”, Gautu sanoo varikon pimeällä pihalla, kun Kesavenin linja-auto parkkeeraa taas hallitusti tankkauspisteelle.
Ensimmäisten vuosien huomautukset on tarkastuskertomukseen kirjannut Etelä-Suomen AVIn työsuojelun tarkastaja Katja-Pia Jenu. Toimitusjohtaja Maju on sittemmin joskus soitellut yhä tarkastajana työskentelevälle Jenulle, kun on halunnut kysyä jotain työnantajan velvoitteisiin liittyvää.
Jenun mukaan rakennus- ja ravintola-ala näyttäytyvät valvontatulosten perusteella tällä hetkellä pahempina kuin siivousala.
”Olen miettinyt, mistä se johtuu, ja pahoin pelkään, että siivousalallakin ongelmia on enemmän, kuin mitä meillä nousee esiin”, Jenu toteaa puhelimitse.
”Siivousalan tarkastukset on varsinkin korona-aikana tehty pääosin työnantajan antamien palkkatietojen perusteella. Todellisten työaikojen selvittäminen on vaikeaa, koska usein kulunvalvontaa ei ole. Kun työtä tehdään yksin, ei ole todistajiakaan.”
Pakkanen on Keravalla niin pureva, ettei bussien ulkopesua pesuharjoilla kannata tehdä. Pesuvesi vain jäätyisi auton pintaan. Kesavan jatkaa kaavamaista työtään ripeästi, työlistan mukaisessa järjestyksessä. Pahimmat kurat bussien ulkopinnoista hän pesee käsin. Koronan myötä linja-autojen sisäpintoja desinfioidaan enemmän. Kesavan tankkaa dieseliä, ja silloin tällöin varikolle huristelee lisää tyhjiä autoja.
Niidenkin kuljettajat ovat usein ulkomaalaisia.
Kesavan, 33, tuli Suomeen vuonna 2014. Itäiseen Sri Lankaan jäivät äiti, isä, viisi sisarusta ja maatila. Vuotta myöhemmin hän aloitti työt Espoon Klovin varikolla. Nyt hänellä on Suomessa vaimo ja kolme pientä lasta, joista nuorin on parikuinen vauva.
”Kesavan on ostanut talon Nurmijärveltä”, Gautu kertoo.
Uusi koti liittyy kohentuneeseen elintasoon. Kesaventhiran siirtyi hiljattain omasta halustaan palkatusta työntekijästä yrittäjäksi. Hän perusti osakeyhtiön ja ryhtyi näin All-Roundersin ”kumppaniksi”.
Konsernilla on toimitilasiivouksen puolella viitisen entistä työntekijää ja nykyistä kumppania. Kaikki työskentelevät All-Roundersin alihankkijoina oman osakeyhtiönsä kautta. Varikkopuolella Kesaven on toistaiseksi ainoa laatuaan. Gautun mukaan All-Rounders maksaa edelleen työvaatteet ja -välineet myös yrittäjille.
”Aikaisemmin minulle jäi verojen jälkeen käteen 1500–1800 euroa, nyt jää enemmän”, Kesaven sanoo tamiliksi. Gautu tulkkaa.
AVIn tarkastuksissa siivousala oli Katja-Pia Jenun mukaan ensimmäisiä, jossa työntekijöitä oli siirretty niin sanotusti kevytyrittäjiksi.
Ilmiö on paljastanut tapauksia, joissa entinen työnantaja käytännössä edelleen johtaa työtä, mutta säästää kaikki työnantajan kulut. Työntekijät taas voivat olla kielitaidottomia tai muuten tietämättömiä yrittäjän velvollisuuksista. He tuntevat ansaitsevansa enemmän, koska eivät huolehdi yrittäjän työtulosta maksettaviksi kuuluvista kuluista, kuten eläkevakuutuksesta.
Jenu painottaa, ettei ole olemassa mitään välimuotoa, jossa työntekijä on vain vähän yrittäjä, mutta silti jotenkin työnantajan ohjauksessa.
”Yrittäjälle ei voi antaa työnjohdollisia ohjeita eikä edellyttää mitään muuta, kuin että se kohde tulee siivotuksi.”
Majun mukaan osakeyhtiön perustaneille työntekijöille tarjotaan koulutusta liittyen yrittäjän velvoitteisiin. Muuten kielitaidottoman tuoreen yrittäjän onkin aika vaikeaa tietää, miten yrittäjyys Suomessa toimii.
Toimitusjohtaja otaksuu, että moni All-Roundersin työntekijöistä kuuluu joko PAMiin tai auto- ja kuljetusalaa edustavaan AKT:oon. Hän toivoisi, että työntekijät valitsisivat luottamusmiehen, jolloin työehtojen parannuksista voitaisiin sopia paikallisesti.
”Ollaan kysyttykin työntekijöiltä, mutta eivät ole halunneet.”
Palvelualojen ammattiliiton toimitsija Jari Pischowille All-Rounders on etäisesti tuttu. Hän vieraili yrityksessä muutama vuosi sitten, mukanaan sopimusasiantuntija Jarkko Viitanen. Miehille jäi kuva, että kaikkia työelämän sääntöjä ei valmiiksi osattu, mutta asiat haluttiin firmassa hoitaa hyvin.
Vaikka työperäiseen maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista on viimeisen 10 vuoden aikana puhuttu julkisuudessa enemmän, niiden yleisimmät muodot eivät yksityisiä palvelualoja edustavan ammattiliiton näkökulmasta ole hirveästi muuttuneet.
”Otetaan ihmisiä isoilla tunneilla töihin, jotta saadaan heille työluvat. Sitten muutaman kuukauden ajan annetaan asiallista tuntimäärää, kunnes ne vähenevät, ja ihmiset jäävät tyhjän päälle”, Pischow sanoo.
Sopimusasiantuntija Viitanen tietää myös, että ”ulkomaalaistaustaiset ei yleensä pienestä valita”.
”Luvat lähtee helposti. Ovat usein puun ja kuoren välissä.”
All-Roundersin toimistolla konsernin pomot ahtautuvat nauraen neukkarin pieneen sohvaan, jotta kaikki mahtuisivat yhteiskuvaan. Yhä laajeneva yritystoimintakin on syy hymyillä, mutta toimitusjohtaja Majun ääni ei muutu synkäksi silloinkaan, kun hän toteaa, että virheitä on tehty, niistä maksettu ja opittu, toisia virheitä tullaan tekemään tulevaisuudessa.
”Mä olen aina halunnut loistaa rehellisellä hommalla. Jos myyt hampurilaisia, yrität olla siinä hyvä. Lehdenjakajana juokset sen reitin, kilpailet itsesi kanssa. Oikopolkua onneen, sitä ei ole. Sulla pitää olla hyvät arvot, joiden mukaan elät myös yrittäjänä.”
Maju muistaa keskustelun, jonka kävi jo lapsena äitinsä kanssa.
”Sanoin, että musta tulee siivooja. Äiti sanoi siihen, että no se on ihan ok, jos susta sitten tulee hyvä siivooja. Siitä mä olen yrittänyt pitää kiinni.”
Teksti Sini Saaritsa
Kuvat Saara Mansikkamäki
Tämä on näytejuttu maaliskuun 2022 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle.
