Yhtä kauan kuin tatuointeja on tehty, niiden ottamiselle on ollut monenlaisia syitä. Iso Numero haastatteli kuutta ihmistä, jotka kertoivat omista kuvistaan.
Tatuointeja on tehty jo tuhansia vuosia. Niitä oli maailman kuuluisimmalla muumiolla, 1800-luvun eurooppalaisten hovien herroilla ja neuvostovankiloiden asukkailla. Nykyään sellainen on lähes jokaisella pop-tähdellä ja yhä useammalla niin sanotulla taviksellakin. Yhtä kauan kuin tatuointeja on tehty, niiden ottamiselle on ollut monenlaisia syitä. Iso Numero haastatteli kuutta ihmistä, jotka kertoivat omista kuvistaan.
Aino Ukko (kuvassa), ohjaaja sukupuolisensitiivisessä nais- ja tyttötyössä, 36 vuotta:
ˮParilla tatuoinneistani on sellainen tausta, että niitä on jopa ajateltu. Ranteessa oleva viittaa minuun ja kahteen siskooni. Olemme aina vitsailleet, että me kolme olemme kuin herne-maissi-paprika. Nilkassa on keskaria näyttävät munasarjat. Se tuli siitä, että lähipiriirissä ja työni kautta törmäsin paljon naisiin, jotka ovat kohdanneet sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja sitä, että yhteiskunta ottaa naisen kehon haltuun täysin kysymättä. Siitä nousi ihan hirveä vitutus. Erästä läheistä tukeakseni otin sitten tämän tatskan.ˮ
Gusti Budi, Ison Numeron myyjä, 36 vuotta:
ˮVasemmassa käsivarressa on entisen vaimoni nimi ja sydän. Luulin että vain kuolema voisi meidät erottaa ja rakastin häntä enemmän kuin ketään koskaan, en välittänyt edes perheestäni. Nyt olemme eronneet, eikä meillä ole mitään yhteistä. KIroan päivää, jona otin tatuoinnin.ˮ
Tuula Reponen, eläkeläinen, 78 vuotta:
ˮKun olin päättänyt että otan tatuoinnin, joku tuttu sanoi, että mitä sinä vanha ihminen tatuoinnilla teet. Minä ajattelin, että olenhan minä vanha, mutta mitä sillä nyt on väliä? Olin miettinyt tatuoinnin ottamista jo kauan, varmaan kymmenen vuotta. Se alkoi kun näin leffassa erään naisen, jolla oli perhostatuointi, ja ajattelin että vau, minäkin haluan. Se oli minulle ennen kaikkea esteettinen juttu.ˮ
Katja Klami, erikoissuunnittelija , 37 vuotta:
ˮSanotaan, että naiset pilaavat markkina-arvonsa, mitä se sitten ikinä onkaan, tatuoinneilla ja että niitä katuu myöhemmin. Niin kuin kaikessa, etenkin naisia arvostellaan tätäkin kautta. Itse en ole koskaan katunut. Ja jos joku minut arvottaa kuvieni perusteella huonommaksi, kertonee se enemmän hänestä itsestään. Pidän siitä, että tatuoimalla voin ottaa kehon omakseni, muokata sitä ja päättää millainen se on. Mutta minulle on tärkeää, että kuvilla on merkitys.ˮ
Gelu, Ison Numeron myyjä, 47 vuotta:
ˮOtin kaikki tautointini 14-vuotiaana, yhtenä hulluuden hetkenä. Eräs tuttumme oli vankilassa ja palatessaan hän oli täynnä tatuointeja. Me olimme kavereiden kanssa todella nuoria ja vaikutuimme siitä, hän näytti niin miehekkäältä. Nyt kun olen kääntynyt helluntailaiseksi, minua hävettää mennä kirkkoon ja näyttää tatuoidut käteni.ˮ
Beza Demisse, 34 vuotta:
ˮYhdessä tatuoinnissani on Juudaan leijona. Se on Etiopiaa satoja vuosia hallinneen kuningassuvun symboli. En ole kovin poliittinen tai uskonnollinen, mutta pidin siitä, että leijonan tarina on vahva. Minulle on myös tärkeää, että silloin Etiopia oli merkittävä maa. Otin tatuoinnin vähän sen jälkeen kun muutin Suomeen. Halusin jotenkin näyttää, mistä olen ja mihin kuulun.ˮ
Teksti Veera Vehkasalo
Kuva Saara Mansikkamäki
Tänä on katkelma Ison Numeron jutusta, joka on julkaistu kokonaisuudessaan lehdessä #43 (tammikuu 2020). Osta lehti kadulta, lue juttu kokonaisuudessaan ja tue myyjän työtä.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
