Suomessa oleskeluluvan saaminen on kiven alla, jos henkilöllisyystodistusta ei ole. Afganistanilainen Mustafa on yksi niistä, jotka ovat jääneet passin puuttumisen takia paperittomiksi. Onko muutoksesta nyt toivoa?
Helsingin keskuskirjaston Oodin takana olevalla puistoalueella on puoliltapäivin keskellä viikkoa hiljaista. Puistonpenkillä istuu 23-vuotias Mustafa, joka saapui Suomeen monen muun turvapaikanhakijan tavoin vuonna 2015. Viininpunaiseen huppariin ja vaaleisiin sortseihin pukeutunut nuori mies kavahtaa joka kerta, kun harvakseltaan ohikulkevat ihmiset lähestyvät. Tummat silmät katsovat pikaisesti ohikulkijan suuntaan ja tarkistavat vaaran asteen.
Mustafa pelkää poliisia ja yrittää pysyä poissa heidän silmistään. Hän on kotoisin Afganistanista ja hänestä on voimassaoleva käännytyspäätös. Siksi hän ei halua esiintyä jutussa koko nimellään.
Tällä hetkellä kotimaahan ei tosin palauteta ketään maan huonontuneen turvallisuustilanteen vuoksi. Se ei tuo rauhaa hengittää helpommin kuin hetkeksi, koska Mustafa on paperiton eikä hänen tilanteeseensa näy toistaiseksi helpotusta. Hän on perheetön ja kuuluu vähemmistöön, jonka asema Afganistanissa on huono. Mustafalla ei ole voimassa olevaa matkustusasiakirjaa, eikä hän voi saada sellaista kotimaastaan millään keinolla.
”Pakenin äitini ja siskon kanssa viisivuotiaana Iraniin pakolaisleirille. Olemme hazaroita ja isäni oli surmattu aiemmin. Hukkasin äidin ja siskoni leirillä, enkä ole nähnyt heitä sen jälkeen. Onneksi toinen perhe otti minut huostaansa, jotta minulla oli edes jonkinlaista turvaa”, Mustafa kertoo.
”Varaäitini menehdyttyä työskentelin ensiksi pari vuotta, mutta päätin lopulta lähteä Eurooppaan rajojen avauduttua. Olin kuullut, että täällä tarvittaisiin nuoria miehiä tekemään töitä.”
Menneisyydestään johtuen Mustafalla ei ollut mitään muuta tietoa taustastaan kuin vierailta saadut tiedot menetetystä perheestä. Äidin kadottua katosi myös mahdollisesti olemassa ollut henkilöllisyystodistus sekä tieto elossa olevista sukulaisista. Mustafa eli pakolaisleirillä lopulta yli kymmenen vuotta. Kasvattiäidin kuoltua hän oli uuden edessä, eikä paluu kotimaahan ollut vaihtoehto isän kuoleman ja perheeseen kohdistuneen vainon takia.
Hän kuuli Suomesta, maasta, jossa ihmisiä kohdeltaisiin hyvin ja jokaiselle annettaisiin mahdollisuus. Mustafa lähti matkaan, vaikka hänellä ei ollut minkäänlaisia henkilöpapereita. Hän saapui Suomeen juuri täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja toivoi saavansa kansainvälistä suojelua nopeasti. Toisin kävi. Maahanmuuttovirasto ei uskonut Mustafan turvapaikkaperusteita ja katsoi, että hän on ollut niin kauan pois kotimaastaan Afganistanista, että voi turvallisesti palata sinne.
Mustafan mahdollisuus saada muu kuin kansainväliseen suojeluun perustuva oleskelulupa on ollut lähes olematon, sillä hänen ei itsestään riippumattomista syistä ole mahdollista saada oman maansa passia. Vaikka Mustafa on opiskellut ja hänelle on tarjottu työtä työvoimapula-alalta, hänelle ei myönnetä oleskelulupaa. Turvapaikanhakijalla on oikeus työntekoon, mutta se päättyy jos hän saa täytäntöönpanokelpoisen kielteisen päätöksen.
Passittomien ongelmat ovat tuttuja myös Turvapaikanhakijoiden Tuki ry:n toiminnanjohtaja Sanna Valtoselle. Suomessa muut kuin kansainväliseen suojeluun perustuvat oleskeluluvat edellyttävät voimassa olevaa matkustusasiakirjaa eli passia tai jonkun kolmannen maan myöntämää muukalaispassia.
”Matkustusasiakirja on lakiin kirjattu oleskeluluvan yleinen ehto, eikä siitä tingitä kuin joissain harvoissa tapauksissa perhesidelupien yhteydessä. Tällöin hakijalle myönnetään muukalaispassi, koska perhe-elämä on perustuslaissa suojattua ja yleinen ihmisoikeus”, hän sanoo.
Näin voidaan tehdä joskus myös, jos ihmisen katsotaan olevan erittäin haavoittuvassa asemassa. Useimmiten paperit kuitenkin vaaditaan.
”Meillä on kuitenkin koko ajan kasvava joukko näitä ryhmiä, pääsääntöisesti hazaroita tai koko elämänsä paossa kansallisvaltion ulkopuolella eläneitä, joille oman maan passin saaminen on täysin mahdotonta. Heiltä puuttuvat passin saamiseen tarvittavat paperit sekä esimerkiksi kontakti miespuolisiin sukulaisiin, joiden avulla paperit olisi ehkä mahdollista jarjestää.”
Moni heistä on kuten Mustafa, eli he ovat hakeneet turvapaikkaa useamman kerran vuosien ajan. Moni heistä osaa kielen, on löytänyt työpaikan ja osa kouluttautunut ammattiin, mutta silti he päätyvät paperittomiksi, sillä lakia tulkitseva viranomainen ei jousta passivaatimuksessa tai myönnä heille muukalaispassia.
Valtosen mukaan on ymmärrettävää, että yhteiskunta vaalii turvallisuuttaan ja haluaa varmistua oleskelulupia saavien henkilöydestä. Hänen mukaansa pitäisi kuitenkin tiedostaa myös Mustafan kaltaisten ihmisten ongelmat.
”He ovat oleskelleet Suomessa vailla ongelmia jo vuosia. Suomen viranomaisilla on ollut mahdollisuus selvittää heidän henkilöyttään ja todeta heidän aiheuttamansa riskien vähäisyys. Tiedämme paperittomuuden lisääntyvän päivä päivältä, koska oleskeluluvitta jätettyjä ei voida palauttaa Irakiin tai Afganistaniin ja yhteiskunnan jäyhä järjestelmä ei suostu antamaan muukalaispassia kuin äärimmäisissä tapauksissa ilman todistettua henkilöllisyyttä”, Valtonen sanoo.
Hazarat ovat vuosikymmeniä sorrettu etninen ryhmä, joille passin hankkiminen kotimaassakin on monesti hankalaa ellei mahdotonta. Heiltä puuttuu usein passia varten vaadittu henkilöllisyystodistus, tazkira. Jos tazkiraa ei ole, Suomessa oleva on voinut saada sen vielä viime vuosina lähetystöstä, jos kaksi henkilöpaperit omaavaa miespuolista sukulaista todistaa hakijan henkilöllisyyden. Valtosen mukaan jotkut ovat myös saaneet tazkiroita samalta alueelta kotoisin olevien ihmisten todistusten tai Afganistanissa vielä asuvien sukulaisten avulla. Kaikki eivät kuitenkaan näitäkään papereita saa ja joissain tapauksissa Maahanmuuttovirasto ei ole pitänyt lähetystöjen kirjoittamia edes henkilöpapereita riittävinä henkilöyden varmistamiseen. Virastosta painotetaan, että kyse on aina tapauskohtaisesta arvioinnista.
Viime aikoina korona on tehny matkustusasiakirjan hankkimisesta vielä hankalampaa, sillä esimerkiksi Afganistanin ja Irakin lähetystöt Tukholmassa sulkivat ovensa kuukausiksi. Afganistanilaisten osalta Talibanin voittokulku vaikeuttanee tilannetta entisestään.
Maahanmuuttovirastolla ei ole tarkkoja tilastoja siitä, kuinka suuri osa kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneista on juuri heitä, joilla ei ole minkäänlaista matkustusasiakirjaa. Muun työnteon tulosalueen johtajan sijainen Anne Lareva Maahanmuuttovirastosta sanoo viraston noudattavan voimassa olevia lakeja, eikä niiden muuttaminen ole heidän vastuualueellaan. Hän kuitenkin tiedostaa tiukan laintulkinnan seuraukset.
”Kyse on yhteiskunnallisesta ongelmasta, kun puhutaan näistä ilman oleskeluoikeutta maassa oleskelevista. Tähän ei valitettavasti ole helppoa ratkaisua. Maahanmuuttoviraston päätökset perustuvat aina voimassa olevaan lainsäädäntöön. Nämä päätökset ovat myös pysyneet korkeimmassa hallinto-oikeudessa asti, joissa matkustusasiakirjan puuttuminen on tuonut kielteisen oleskelulupapäätöksen.”
Ihmisoikeusjärjestöt, esimerkiksi Amnesty, Pakolaisneuvonta ja Turvapaikanhakijoiden Tuki ry kuten myös aktivistit ja kansalaisverkostot, kuten Stop Deportations ja Oikeus elää ovat jo vuosien ajan hakeneet muutosta muukalaispassin myöntämisperusteisiin. Järjestöt ovat toivoneet, että muukalaispassi voitaisiin myöntää myös heille, joilla ei ole henkilöllisyystodistusta, mutta joiden henkilöydestä voidaan varmistua ja jotka täyttävät kaikki muut hakemansa oleskeluluvan ehdot. Maahanmuuttoviranomaiset eivät kuitenkaan ole joustaneet ulkomaalaislain mukaisesta kannastaan: oleskeluluvan ehtona on voimassaoleva matkustusasiakirja. Tätä on perusteltu muun muassa pyrkimyksellä ylläpitää sisäistä turvallisuutta ja esimerkiksi tehdä mahdottomaksi äärijärjestöjen edustajien pääsy Suomeen ja Eurooppaan.
Kansainvälinen suojelu on kuitenkin antanut mahdollisuuden poiketa matkustusasiakirjavaatimuksesta. Suojelua saaneille myönnetään joko pakolaisen matkustusasiakirja tai muukalaispassi riippumatta siitä, oliko heillä alun perin kansallista passia. Muukalaispassi myönnetään ensimmäisen oleskeluluvan yhteydessä vuodeksi kerrallaan, jotta ihmisellä on mahdollisuus hankkia vuoden aikana itselleen oman maan passi. Ihmisen hakiessa työntekoon perustuvaa oleskelulupaa, ei muukalaispassia tällä hetkellä myönnetä, sillä työn tekemisen Suomessa ei katsota olevan sellainen perus- tai ihmisoikeus, jonka perusteella matkustusasiakirjavaatimuksesta voisi poiketa.
”Suomi voisi myöntää muukalaispasseja myös tällaisessa tilanteessa. Mikäli katsotaan, ettei laki enää sitä mahdollista, on lakia mahdollista muuttaa. Kyse on myös poliittisesta tahdosta. Hallitus on sitoutunut paperittomuuden vähentämiseen – tässä olisi hieno mahdollisuus toteuttaa tavoitetta”, Valtonen sanoo.
Tällä hetkellä passittomien työlupaa hakevien näkökulmasta tilanne näyttääkin lupaavammalta. Nykyinen hallitus on luvannut etsiä ratkaisuja pitkään maassa ilman oleskeluoikeutta asuneiden tilanteeseen. Osana tätä se on sitoutunut tekemään oleskelulupien saamisesta joustavampaa sellaisille kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille ihmisille, jotka ovat työllistyneet.
Sisäministeriö on parhaillaan tekemässä aiheesta selvitystä, jonka osana valmistellaan muun muassa mahdollisuutta myöntää työllistyneille muukalaispasseja ja tilapäisiä oleskelulupia passien hankkimiseen. Samalla pohditaan myös laajemmin ratkaisuja paperittomien tilanteeseen ja mahdollisia muutoksia oleskelululupaperusteisiin.
Sisäministeriön lainsäädäntöneuvoksen Jutta Grasin mukaan yksi vaihtoehto voisi olla kertaluontoiset laillistamiset, jollaisia on juuri valmisteilla Irlannissa. Ne koskisivat tiettyä paperittomien ryhmää. Suomessa sellaisten kohteena olisivat todennäköisesti etenkin vuosina 2015 ja 2016 maahan turvapaikanhakijoina tulleet, sittemmin kielteisen päätöksen saaneet ihmiset. Gras kuitenkin painottaa, että selvitystyö on vasta alussa ja poliittiset päätökset tehdään vasta myöhemmin.
”Työllistyneiden kielteisten turvapaikkapäätösten saaneiden osalta on hallitusohjelmassa selkeä kirjaus, että halutaan muuttaa lainsäädäntöä. Muiden [paperittomien] osalta ei vielä ole olemassa poliittista linjausta. Eli siitä ei ole vielä tietoa, mitä hallitus näistä mahdollisista ratkaisuista ajattelee”, muistuttaa Gras.
Selvityksen pitäisi valmistua tänä syksynä ja hallituksen esitykset asiasta tultaisiin näkemään seuraavana keväänä. Iso Numero ei tavoittanut sisäministeri Ohisaloa kommentoimaan asiaa.
Turvapaikanhakijoiden Tuki ry:n Valtonen toivoo asioihin inhimillistä ratkaisua. Muukalaispasseja myöntämällä voitaisiin pelastaa ainakin osa entisistä turvapaikanhakijoista paperittomuudelta ja varjoyhteiskunnalta lieveilmiöineen.
”Tämä olisi koko yhteiskuntaa hyödyttävä, ihmisoikeusmyönteinen ratkaisu. Kyseessä ovat ihmiset ja ainutkertaiset elämät. Saa nähdä saako hallitus paperittomuutta generoivat rakenteet purettua ja ongelman ratkottua. Olemme ymmärtäneet, että toivoa voisi olla”, hän sanoo.
”EU-maiden tulisi toimia tässä jollakin tapaa yhdessä, sillä se, että paperittomat siirtyvät Euroopassa maasta toiseen, ei ole inhimillinen ratkaisu. Siinä myös haihtuvat kaikki kotoutumiseen laitetut panokset, esimerkiksi kielenopetus ja ammattikoulutus kalliina savuna ilmaan.”
Puistonpenkillä istuva nuori mies ei aio luovuttaa, vaan hän uskoo edelleen parempaan huomiseen. Vaikka hänen tiensä on noussut pystyyn ilman muutosta muukalaispassin myöntämisen ehtoihin, näkee hän kuitenkin Suomen olevan hänen tuleva kotimaansa. Pohdinnassa olevat lainsäädäntömuutokset saattaisivat muuttaa Mustafankin elämän.
”Haaveilen siitä, että voisin lähteä opiskelemaan tietotekniikkaa ja voisin perustaa perheen jossain vaiheessa. Tämä on ollut rankkaa ja välillä mietin, miksi joudun käymään tätä läpi. Uskon kuitenkin siihen, että asiat järjestyvät jossain vaiheessa”, Mustafa sanoo ja katsoo kädessään olevaa kuvaa naisesta, joka kuvastaa kadoksissa olevaa äitiä. Äiti on turvana, edes ajatuksissa.
Teksti Ann-Mari Leinonen ja Veera Vehkasalo
Kuvitus Mirkka Hietanen
Tämä on näytejuttu syyskuun 2021 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2020 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen yli 280 hengelle. Lehden myyjät ansaitsivat yhteensä yli 190 000 euroa.
