Olen 27 vuotta ja odotan kolmatta lastani. 3- ja 6-vuotiaat tyttäreni asuvat asuvat kotikylässäni Gulyantsissa, Pohjois-Bulgariassa.
Anoppi pitää lapsista hyvän huolen. Käyn itse kotona suurin piirtein kerran kolmessa kuukaudessa. Gulyantsi on hyvin pieni maaseutukaupunki. En tehnyt siellä työkseni mitään, koska ei ollut mitään työtä. Saan lapsilisää 17 euroa kuukaudessa, ei sillä elä. Olen nuori äiti, ja on todella vaikeaa löytää työtä.
Mieheni on myös Suomessa, hän kerjää useimmiten. Tulemme taloudellisesti jotenkuten toimeen. Ostamme ruokaa, mutta kaikki raha menee muuten perheelle Bulgariaan.
Olen myynyt Isoa Numeroa ja myyn sitä usein Kampin lähellä Helsingissä. Tulin Suomeen ensimmäistä kertaa neljä vuotta sitten ja aina täällä ollessani olen myynyt lehteä. Olen myös kerännyt tölkkejä. En ole käynyt muualla kuin Suomessa. Tulin tänne, kun isäni oli käynyt täällä vuosia sitten, tiesin jotain Suomesta. Isäni tuli hakemaan vuosia sitten turvapaikkaa.
Nyt olen tehnyt Suomessa Keikkapoolin kautta siivoustöitä. Teen työni hyvin, ja moni on pyytänyt minut uudestaan. Nyt tein ensimmäisen Ison Numeron postituksen. Olisi hienoa saada sitä työtä lisää. Haluan sanoa lukijoille, että tilatkaa lisää lehtiä, että saan tehdä enemmän töitä.
Tämä on Ison Numeron ilmainen näytejuttu. Osta lehti kadulta ja tue myyjän työtä.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjät pitää itsellään puolet kansihinnasta.
