Benone Stănescu myy Isoa Numeroa Tapiolassa ja toivoo, että pandemia loppuisi pian.
Synnyin vuonna 1983, eli täytän tänä vuonna 38 vuotta. Olen asunut koko ikäni Răcăuțin kylän ympäristössä kaakkois-Romaniassa. Siellä syntyivät myös aikoinaan vanhempani ja siellä minulla on kolme poikaa.
Kun olin lapsi, perheelläni ei ollut taloa. Kuljimme vankkureilla ympäri maaseutua. Isäni teki isoja kattiloita tilojen keittiöväelle ja pontikkapannuja talojen isännille. Jos niistä ei saanut rahaa, niin hän vaihtoi pannut ruokaan. Kuljimme kylästä kylään.
Olin 18-vuotias, kun asetuin ensimmäistä kertaa oikeaan taloon. Se oli vuosi sen jälkeen, kun olin mennyt naimisiin vaimoni Lucican kanssa.
Kommunismin aikaan oli helpompaa. Kaikille riitti töitä. Enää niin ei ole. Isäni taito ei jatku, sillä kattilat eivät mene kaupaksi. Kun pääsin koulusta nelosluokan jälkeen, meni kymmenkunta vuotta ennen kuin pääsin töihin. Tein töitä purkumiehenä työmailla. Minulla oli omat työkalut ja päivän päätteeksi sain aina palkan käteen. Helppoa elämää se ei ollut. Palkka oli pieni ja työt arvaamattomia.
Talossamme on yksi makuuhuone ja olohuone, mutta keittiöön meillä ei ole varaa. Saamme naapurilta sähköä ja vettä hänen pihalle kaivetusta kaivostaan.
Tulin Suomeen viitisen vuotta sitten etsimään töitä. Pari kaveria otti minut kyytiinsä, mutta siitä tuli melkein hukkareissu. Minulla oli niin kova ikävä poikiani, että itketti, mutta vähitellen totuin tunteeseen.
Suomi on hieno ja rikas maa, ja ihmiset auttavat täällä toisiaan. Joukkoon mahtuu myös rasisteja. Kerran yksi nainen yritti repiä myyjäkortin kaulastani. Monet vain tuijottavat ja kiroilevat vihaisesti. Vittu saatana. Mutta minulla on myös monta vakiasiakasta. He ovat kaikki hyviä ihmisiä.
Lähetän lapsilleni rahaa aina kun vain voin. Rahaa tarvitaan kouluun ja ruokaan. Joskus sitä jää vähän yli, ja poikani saavat vähän suklaata.
Myös Lucica myy lehteä, mutta ei pääse nyt Suomeen. Näin häntä viimeksi tammikuun alussa. Enkä minäkään voi nyt palata Romaniaan. Pandemia saisi jo loppua.
Teksti ja kuva: Janne Hukka
Tämä on näytejuttu huhtikuun 2021 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2020 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen yli 280 hengelle. Lehden myyjät ansaitsivat yhteensä yli 190 000 euroa.
