Meda, 44, myy Isoa Numeroa Kampissa ja elättää siten perhettään Romaniassa.
Olen myynyt mieheni Florinin kanssa Isoa Numeroa nyt reilun vuoden ja olen ollut Suomessa pari vuotta. Rakastan Suomea ja kerron perheelleni Romaniassa aina, että tämä on mukava maa. Lapsenlapseni ovat sanoneet, että hekin haluavat tänne. Totta kai haluaisin sitä, mutta minulla ei ole päivisin heille paikkaa. Minun on peloteltava heitä, että poliisi veisi heidät pois, jos joutuisin ottamaan heidät mukaan kadulle.
Menetimme kotimme Romaniassa velkojen takia. Jouduin leikkaukseen, miehelläni oli välilevynpullistuma ja lapsenlapsellamme on kuulo-ongelmia. Jouduimme lainaamaan paljon rahaa, emmekä voineet tehdä töitä.
Nyt kaksi aikuista lastamme perheineen asuvat äitini luona Adjutin kau- pungissa. Neljän huoneen asunnossa asuu myös seitsemän sisarustani ja heistä muutamien perheet. Siellä on täpötäyttä. Lapsillani ei ole töitä, joten elätämme heitä ja heidän perheitään mieheni kanssa täällä ansaitsemillamme rahoilla. Toinen lapsenlapseni ei kuule kunnolla ja tarvitsisi kuulolaitteen, mutta se on meille liian kallis. Koska hän ei kuule, hän suuttuu välillä kovasti ja heittelee tavaroita kotona, mutta ra- kastan häntä paljon.
Nyt minulla on sydänongelmia ja olen joutunut niiden takia monta kertaa sairaalaan. Vikaa ei kuitenkaan ole löytynyt. Saan usein kohtauksia, joissa sydän hakkaa, vatsaan sattuu ja pyörryttää. Jos olen myymässä lehteä, joudun istumaan alas mukanani olevalle tuolille. Usein soitan miehelleni, joka on sitten kanssani, kunnes oloni paranee. Oireita tulee etenkin kun stressaannun, ja viime aikoina olen ollut jatkuvasti surullinen ja stressaantunut.
Asiakkaat Kampissa ovat mukavia, mutta viruksen takia ihmiset eivät ole ostaneet lehteä yhtä paljon. Jopa jotkut vakituiset asiakkaat kiertävät meidät kaukaa. Joskus joudun kerjäämään, jos en saa lehteä myytyä. Toivon, että ihmiset lukevat tarinani ja jatkavat lehden ostamista, se auttaisi minua paljon.
Huolestun, kun ajattelen lapsenlapsiani. Kaikki pyytävät koko ajan rahaa, eikä meillä usein ole mitä lähettää. Lähetämme heille kaiken, mitä ansioistamme jää ruokakulujen jälkeen. Perheeni ja me olemme onneksi pysyneet terveenä. Haluaisin mennä kotiin, mutta minun on tehtävä töitä Suomessa heidän takiaan. Nyt minua itkettää, kun mietin joulua ja sitä, etten ole voinut olla perheeni kanssa tai lähettää sinne mitään.
Teksti Veera Vehkasalo
Kuva Laura Oja
Tämä on näytejuttu tammikuun 2021 Isosta Numerosta. Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
Vuonna 2020 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen yli 280 hengelle. Lehden myyjät ansaitsivat yhteensä yli 180 000 euroa.
