Valerian suosikkipaikka lehden myynnille on Aleksanterinkadulla Stockmannin edessä.
Tulen pienestä kylästä Bulgariassa, Varnan ulkopuolella. Kylä on kovin pieni, mutta siitä tuli entistäkin pienempi kun ihmiset muuttivat sieltä pois työnhakuun. Iso osa asukkaista on lähtenyt ulkomaille etsimään töitä. Jopa pormestari on poissa.
Kasvoin lapsuuteni kylässä ja menin sitten kouluun neljänteen luokkaan asti. Sen jälkeen piti aloittaa etsimään ja tekemään töitä. Olen nyt 26 vuotta vanha.
Tulin Suomeen, kun kuulin ihmisiltä, että tämä on kaunis ja hyvä maa. En ollut ennen kiertänyt paljoakaan muissa Euroopan maissa. Niinpä tulin tänne.
Helsinki on mielestäni hyvin kaunis kaupunki. Mutta niin kuin kaikissa kaupungeissa, on täällä niin hyviä kuin huonojakin ihmisiä.
Olen myynyt Isoa Numeroa nyt noin kolmisen vuotta. Yleensä pidän myyntipaikkaani Stockmannin edessä. Siellä liikkuu paljon enemmän jalankulkijoita kuin monessa muussa paikassa keskustan alueella.
Kaikkein parhaita aikoja ovat sellaiset päivät, kun saan myytyä monta lehteä nopeasti. Asiakkaisiin on vaikea tutustua, kun ei puhu suomea. Minulla on kolme tai neljä asiakasta jotka tulevat ostamaan lehden minulta joka kerta. He ovat hyviä ihmisiä, mutta en tiedä heidän nimiään, kun en osaa kieltä.
Jos saisin valita minkä tahansa ammatin, niin olisin siivooja. Haluaisin tehdä töitä sisätiloissa, siivota kauppoja ja toimistoja.
En ole Helsingissä yksin vaan mieheni kanssa. Olemme olleet naimisissa tässä kuussa vuoden verran. Nukumme yleensä ulkoilmassa, mutta viime viikkoina olemme päässeet kirkon järjestämään hätämajoitukseen Hermannissa.
Meille on tulossa ensimmäinen vauva ensi vuoden puolella. Lähden sen takia kuukauden tai kahden päästä pois Suomesta ja palaan Bulgariaan. Diakonissalaitos on järjestänyt minulle täällä aikoja neuvolaan ja lääkärin luokse, ja se on ollut hyvä asia. Mutta minulla on ikävä kotiin. Koko perheeni asuu vielä kotikylässäni: isä ja äiti ja muut sisarukset. Kun olen kotona, niin parasta on kun ei tarvitse stressata tai olla huolissaan huomisesta.
Kun olen kotona, niin siivoan ja laitan ruokaa ja vain lepään. Sillä tavalla minä rentoudun.
Suunnittelen palaavani takaisin ehkä ensi keväällä. Olen hyvin iloinen, että Iso Numero on olemassa. Toivoisin kuitenkin, että lehti ilmestyisi useammin, jotta voisin ansaita enemmän rahaa.
Lukijoille haluaisin kertoa, että kun näette minut kadulla, niin ostakaa lehti minulta.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille ihmisarvoista työtä ja mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehden myyjät saavat kansihinnasta puolet.
