Parda aloitti työnteon 9-vuotiaana ja myy nyt Isoa Numeroa Keskuskadulla, Stockmannin vieressä.
Oikea nimeni on Ion Stoica, mutta lempinimeni on Parda. Sain sen muutaman vuoden ikäisenä äidiltäni, joka piti Le Chevalier de Pardallian -elokuvasta. Olen 52-vuotias.
Rautatieasemalla lehteä vuosikymmenen ajan myynyt Ionica on puolisoni. Tapasimme 30 vuotta sitten, kun perheeni kävi hänen kylässään torireissulla. Hän oli minua nuorempi, 16-vuotias. Menimme naimisiin nopeasti, salassa hänen äidiltään.
Suomi oli ensimmäinen maa, johon lähdimme Romaniasta. Kotikunnassamme Tecucissa ja sen ympäristössä alettiin puhua Suomesta. Kuulin, että täällä ihmiset ovat ystävällisiä eikä poliisi pahoinpitele.
Olemme myyneet Isoa Numeroa alusta asti. Emme aiheuta ongelmia ja osaamme myydä lehteä: tervehdimme, kiitämme, annamme vaihtorahan. Jos myyjät varastaisivat ja kerjäisivät, lehdellä ei enää menisi hyvin ja tulisi ongelmia. Kaikki eivät kuitenkaan noudata ohjeita.
Suomessa elannon hankkiminen onnistuu lehteä myymällä, mutta Romaniassa kuolee nälkään.
Parda
Suomessa elannon hankkiminen onnistuu lehteä myymällä, mutta Romaniassa kuolee nälkään. Aloitin työnteon 9-vuotiaana maissipelloilla, ja sen jälkeen työmailla on ollut meloneita, omenoita, mansikoita ja kanoja, niin kuin suomalaisissa maataloustöissä.
Päivät olivat kuitenkin pitkiä, palkka pieni ja töitä on vain kausittain. Rahat eivät riittäneet perheen ruokkimiseen.
Meillä on Romaniassa kuusi lasta: 25-, 20- ja 15-vuotiaat pojat sekä 17-, 16- ja 2-vuotiaat tytöt. Osa heistä käy vielä koulua, yksi on autonkuljettaja. Teemme täällä töitä, jotta he voisivat opiskella eivätkä joutuisi ongelmiin, kadulle ja päihteiden pariin, ja heillä olisi hyvä elämä.
Suomessa yövymme hätämajoituksessa, mutta vielä pari vuotta sitten tilanteemme oli huono: nukuimme pahvipedeillä metsissä, julkisissa vessoissa ja VR:n makasiinien raunioissa, jossa oli valtavia rottia. Nyt paikalla on kirjasto.
Unelmani on asettua perheen kanssa Suomeen. Sitä varten tarvitsisin toisen työn. En ole käynyt kouluja enkä osaa lukea, ja haluaisin opiskella Suomessa, jotta voisin päästä vaikkapa työmaalle ja ymmärtäisin komentoja: vie tuo, tuo nämä, pura tämä kuorma, lastaa nuo.
Teksti Tuukka Tuomasjukka
Kuva Veera Vehkasalo
Tämä on näytejuttu syyskuun 2020 Isosta Numerosta. Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
Vuonna 2019 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen yli 270 hengelle. Lehden myyjät ansaitsivat yhteensä yli 242 000 euroa tuloja.
