Dragoș Stănescu on nukkunut Suomessakin telttaleireillä, mutta kokee että täällä ihmisten ystävällisyys tekee olosta helpomman.
”Minulla on iso perhe, isä ja äiti, viisi siskoa ja neljä veljeä ja heillä jo kolmisenkymmentä omaa lasta. Iso perhe on hyvä asia. Autamme ja tuemme toisiamme. Lapsina saatoimme joskus vähän riidellä, mutta aikuisina olemme oppineet elämään sovussa.
Isäni oli veturinkuljettaja ja teki uraa rautateillä. En ehtinyt tapaamaan häntä ollenkaan. Hän sai sairaskohtauksen ja kuoli, kun olin vielä äitini kohdussa. Minulle on kerrottu, että hän oli hyvä mies. Minulle annettiin isäni nimi. Äitini meni pian uudelleen naimisiin ja sain sisarpuolia. Ja muutaman vuoden päästä lisää sisaruksia. Äitini uusi mies onkin oikeastaan isäni. Hän on minut kasvattanut ja opettanut elämästä.
Olen 24 vuotta vanha ja ehtinyt kiertää jonkin verran Eurooppaa. Olen etsinyt töitä ja kerjännyt. Tukholmassa kävin heti tultuani täysikäiseksi. Kuulimme jostakin, että Ruotsi on hyvä maa ja ajoimme sinne vanhempieni kanssa. Päädyimme nukkumaan Tukholman metsiin. Meitä oli parhaimmillaan yli sata henkeä telttaleirissä. Ihmiset tulivat milloin mistäkin, eri puolilta Romaniaa, muistakin maista. Oli erilaisia romaneita ja myös kotiseudun tuttuja. Päädyin istumaan kupin kanssa kadulla. Ei sellaista jaksanut pitkään, puolitoista kuukautta ja palasimme kotiin. Ei löytynyt helppoa elämää Ruotsista.
Lapsilleni sanon, että yrittäkää kovasti eteenpäin elämässä. Niin heillä on toivottavasti parempi elämä kuin meillä.
Suomeen tulin viitisen vuotta sitten. Vaikka päädyin taas nukkumaan telttaleiriin, niin täällä oli jotenkin helpompi olla. Ihmiset ovat ystävällisempiä kuin muualla. Aloin pian myydä Isoa Numeroa. Näin kuinka muut myivät sitä ja lähdin sitten itsekin kokeilemaan. Ostin pari lehteä ja sille tielle olen jäänyt. Myyn lehteä aina kolmisen kuukautta kerrallaan ja menen sitten kotiin. Jos löydän muita töitä siinä sivussa, niin hyvä niin.
Romaniassa ei ole töitä meille. Keräsin vuosikaudet romurautaa ja tienasin sillä pennosia. Miten sillä tavalla voisi ihminen elää! Romaniasta kaipaan eniten lapsia ja vaimoa. Siinä kaikki. Minua odottaa kotona kolme pientä tyttöä. Soitan heille joka päivä ja joka päivä he kysyvät: milloin sinä tulet kotiin, isä? Toisin koko perheen Suomeen, jos se olisi mahdollista. Täällä elämä on onnellisempaa.
Suomalaiset ovat hyviä ihmisiä ja parempia kuin muualla, missä olen käynyt. He kohtelevat meitä toisella tavalla. En osaa kieliä, mutta yritän aina jutella asiakkaideni kanssa kännykällä. Kerron heille itsestäni ja mitä teen Suomessa. He ostavat minulta lehteä ja joskus auttavat muutenkin. Kerran asiakas kysyi, että missä nukuin edellisenä yönä. Kun sanoin, että metsässä, niin hän antoi minun nukkua autossaan pari yötä. Hän oli hieno nuori mies. Tuollaista apua ei unohda.
Lapsilleni sanon, että yrittäkää kovasti eteenpäin elämässä. Tulkaa paremmiksi kuin mitä me vanhemmat olemme. Käykää kouluja ja tehkää töitä. Niin heillä on toivottavasti parempi elämä kuin meillä. Silloin ei tarvitse nukkua pitkin kylmiä metsiä kaukana kotoa.”
Teksti ja kuva Janne Hukka
Tämä on näytejuttu kesäkuun 2022 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle.
