Kymmenen prosenttia suomalaisista ei pysty maksamaan velkojaan. Moni meistä on ulosotossa täysin turhaan. Järjestelmään liittyy monia muitakin ongelmia.
Kolmisen vuotta sitten porilainen Jenna Mäkelä oli saanut raha-asiansa siihen kuntoon, että hänen oli mahdollista ostaa tuhat euroa maksava auto.
Koska Mäkelä on ulosotossa, hänen täytyi maksaa liikennevakuutus vuodeksi kerralla. Hän selvitti, että summa on 250 euroa ja lähti vakuutusyhtiöön.
Heti ensimmäiseksi hän kertoi avokonttorin työntekijälle, että hänellä ei ole luottotietoja. Se on Mäkelän tapa ennakoida, ettei häntä häväistä.
Asiakasvirkailija näpytti tietokonetta ja ilmoitti, että maksettava summa on lähes tuhat euroa enemmän kuin Mäkelä oli selvittänyt. Mäkelä sanoi, ettei summa voi pitää paikkaansa.
Asiakaspalvelija ei ollut halukas selvittämään, oliko katsonut hinnan väärin tai muutenkaan hakemaan ratkaisua. Sen sijaan hän sanoi, että ehkä Mäkelän kannattaisi mennä toiseen vakuutusyhtiöön.
Mäkelä oli varma, että kaikki avokonttorissa kuulivat keskustelun.
”Minut häväistiin ihmisten edessä.”
Mäkelä kirjoitti kohtelustaan vakuutusyhtiön johdolle. Myöhemmin häntä palvellut asiakasvirkailija soitti Mäkelälle ja pahoitteli tilannetta. Hän sanoi, että oli katsonut hinnan väärin ja vakuutti, ettei asialla ollut tekemistä ulosoton ja maksuhäiriömerkinnän kanssa.
Mäkelä ilahtui soitosta mutta ei niellyt selitystä. Hänestä on selvää, että huono palvelu johtui hänen taloudellisesta tilanteestaan. Vastaavaan asenteellisuuteen hän on törmännyt lukuisia kertoja.
Ulosotto hankaloittaa elämää monella tavalla. Se ei automaattisesti johda maksuhäiriömerkintään, mutta usein ulosottoon joutuvilla merkintä on. Silloin on vaikeuksia saada kotivakuutusta, puhelinliittymää ja vuokra-asuntoa. Töitäkin voi olla vaikea saada, jos työssä käsitellään rahaa.
Ulosotto aiheuttaa myös paljon syyllisyyttä ja häpeää.
”Koko yhteiskunta ympärillä toitottaa, että ylivelkaantuneet eivät ole arvokkaita eivätkä ansaitse uutta mahdollisuutta”, Jenna Mäkelä sanoo.
Joka kymmenes suomalainen on ulosotossa. Todennäköisesti jokainen tuntee siis jonkun ylivelkaantuneen, mutta ei vain tiedä sitä.
Moni ulosotossa oleva ei kerro tilanteestaan muille.
”Miksi kertoisi, koska häntä aletaan pitämään laiskana, tyhmänä ja selkärangattomana.”
Mäkelä on tottunut puhumaan tilanteestaan ja pitää itseään vahvana. Hän on huolissaan niistä, joilla on vähän voimavaroja.
Moni velkakierteeseen joutunut on ahdistunut tilanteestaan ja voimavarat ovat kortilla. Sellaisessa tilanteessa ei ole helppoa ottaa asioista selvää eikä pitää puoliaan.
”Ylivelkaantuneet ovat B-luokan kansalaisia.”
Moni vähävarainen ei pysty maksamaan terveyskeskus- tai päivähoitomaksuja ja joutuu ulosottoon, vaikka hänen ei alun perin olisi edes tarvinnut maksaa niitä.
Ulosottoon joutuu, jos ei pysty maksamaan velkojaan. Velkoja lähettää ensin karhukirjeitä, ja jos niihin ei reagoi, velkoja saattaa laittaa saatavansa ulosottoon.
Ulosottojärjestelmässä on lukuisia ongelmia. Yksi liittyy suojaosuuteen. Suojaosuus tarkoittaa sitä, että sen alle jääviä tuloja ei ulosmitata. Suojaosuus siis takaa, tai sen pitäisi taata, että ihmiselle jää vähintään tietty summa rahaa elämiseen.
Yksinasuvalle suojaosuus on 681 euroa. Summassa ei kuitenkaan oteta huomioon asuinkustannuksia. Se on huomattava epäkohta, sanoo Takuusäätiön sosiaaliset rahoituspalvelut -yksikön johtaja Minna Backman.
”Etenkin pääkaupunkiseudulla asuminen on poskettoman kallista. Se syö ison osan suoja-
osuudesta, minkä vuoksi pienituloisille jää elämiseen hyvin vähän rahaa”, Backman sanoo.
Tilannetta tasoitetaan toimeentulotuella.
Tuloksena on tilanne, joka on kuin pilakuva turhasta byrokratiasta, joka ei hyödytä ketään. Iso osa ulosotoista johtuu siitä, että ihminen ei pysty maksamaan julkisten palveluiden asiakasmaksuja.
Eli ihminen joutuu ulosottoon, koska ei pysty maksamaan kunnalle esimerkiksi rästiin jääneitä terveyskeskus-, sairaala- tai päivähoitomaksuja. Kunta kuitenkin kompensoi tilannetta maksamalla toimeentulotukea.
”Siinä siirretään rahaa korista toiseen.”
Erityisen epäreiluksi järjestelmän tekee se, että moni joutuu ulosottoon, vaikka ei pitäisi.
Asiakasmaksulain mukaan vähävarainen voi hakea huojennusta julkisen palvelun asiakasmaksuihin. Jos ei ole rahaa, esimerkiksi hoitoa on oikeus saada ilman terveyskeskus- ja sairaalamaksuja.
Ihmiset eivät kuitenkaan tiedä tästä oikeudesta – eivätkä terveyskeskukset ja sairaalat kerro siitä asiakkailleen.
Moni vähävarainen ei pysty maksamaan terveyskeskusmaksuja tai päivähoitomaksuja ja joutuu ulosottoon, vaikka hänen ei alun perin olisi edes tarvinnut maksaa niitä.
”Tämä vie kaikkien resursseja täysin turhaan”, Minna Backman sanoo.
Asiakasmaksulakiin on hiljattain tullut muutos, joka velvoittaa muun muassa terveyskeskuksia ja päiväkoteja kertomaan asiakkailleen huojennuksista.
”Toivottavasti tämä alkaa näkyä käytännössä.”
Myös elatusmaksuihin voi saada huojennusta, jos ei pysty niitä maksamaan. Tästäkään eivät läheskään kaikki tiedä, ja elatusmaksuja menee ulosottoon täysin turhaan.
Ulosotto Suomessa
- Noin 10% suomalaisista on ulosotossa joka vuosi.
- Ulosottoasioita on 3 miljoonaa vuodessa.
- 50% ulosottoon päätyneistä veloista on pankkilainoja, luottoja ja veroja.
- 40% ulosottoon päätyneistä veloista on julkisia maksuja, kuten terveyskeskus- ja päivähoitomaksuja.
- 10% on sakkoja ja elatusapumaksuja.
- Perittävistä summista noin 30% on alle 1 000 euron saatavia.
- Perittävistä summista 67% on alle 10 000 euron saatavia.
- Ulosottoon menee keskimäärin kolmasosa tuloista. Opintotuesta, pienistä eläkkeestä ja pienistä työttömyyskorvauksesta ei peritä mitään.
Lähde: Takuusäätiö ja Ulosottolaitos
Ulosottojärjestelmä on kaikkea muuta kuin selkeä. Jenna Mäkelä on auttanut monia ylivelkaantuneita heidän tukihenkilönään. Mäkelän kokemuksen mukaan ihmiset eivät tiedä ulosotosta perusasioita, vaikka olisivat olleet pitkään ulosotossa.
”He ovat aivan pihalla siitä, mitä heidän pitää tehdä. Ihmiset eivät tiedä esimerkiksi sitä, miten palkasta ulosmitattava summa lasketaan, vaikka kyse on kuitenkin niinkin henkilökohtaisesta asiasta kuin palkasta”, Mäkelä sanoo.
Takuusäätiön Minna Backman on huomannut saman. Ulosotossa olevilla on oikeus tietyin edellytyksin hakea vapaakuukausia, mutta läheskään kaikki eivät tiedä sitä tai eivät osaa hakea vapaakuukautta.
”Eivätkä kaikki osaa ilmaista itseään niin, että hakemus menee läpi.”
Lisäksi yksittäinen ulosottomies käyttää paljon valtaa siinä, kuka saa vapaakuukauden ja kuka ei. Samassa tilanteessa yksi saa ja toinen ei.
Mäkelän mielestä järjestelmää pitäisi muuttaa siten, että myös pahasti ylivelkaantuneet pystyisivät omalla toiminnallaan vaikuttamaan tilanteeseen.
Ulosmittaus on nettotulosidonnaista. Mitä enemmän tienaa, sitä enemmän maksaa velkojaan pois. Minna Backmanin mielestä siinä on hyviä ja huonoja puolia.
Joitakin käytäntö passivoittaa. Joidenkin mielestä työskentely tai vaikka lisätuntien tekeminen tuntuu turhalta, koska iso osa palkasta ulosmitataan.
Toisaalta hyvä puoli on se, että mitä enemmän maksaa, sitä nopeammin pääsee pois ulosottotilanteesta.
”Hanskoja ei kannata lyödä tiskiin. Ulosoton aikana kerryttää eläkettä, mikä hyödyttää myöhemmin”, Backman sanoo.
Jenna Mäkelällä on ulosotossa 300 000 euroa. Velka syntyi, kun pelaaminen muuttui riippuvuudeksi.
Hän ei pysty koskaan maksamaan velkaansa pois, vaikka hän käy töissä ja maksaa ulosottoon useita satoja euroja joka kuukausi.
Ulosmitattavien summien korot vaihtelevat, mutta usein korko on 7 prosenttia. Lisäksi summaa kasvattavat erilaiset muut kulut, jotka tulevat velallisen maksettavaksi.
Mäkelä työskentelee Sosped-säätiöllä. Hän vetää itse suunnittelemaansa hanketta, joka kehittää koulutusta rahapeliriippuvuuden kokemusasiantuntijoille. Hanketta kehitetään Suomen lisäksi Norjassa ja Irlannissa.
Jossain vaiheessa hänen velkansa vanhenee, mutta aika on pitkä. Mäkelä arvioi, että vanhenemiseen menee vielä ainakin kymmenen vuotta.
Mäkelän mielestä järjestelmää pitäisi muuttaa siten, että myös pahasti ylivelkaantuneet pystyisivät omalla toiminnallaan vaikuttamaan tilanteeseen.
Esimerkiksi sellainen järjestelmä kannustaisi, jossa omalla työnteolla voisi vähentää velkojen määrää toisesta päästä. Monella on niin pieni palkka ja niin isot velat, että velkoja ei saa koskaan maksettua. Ainoa
tapa on odottaa, että velka vanhenee.
”Visiossani velka vanhenisi sitä mukaa, kun ihminen käy töissä, vaikka ulosottovelkaan ei suorituksia kertyisikään. Tämä tekisi matalapalkka-alallakin työskentelystä kannustavaa.”
”Ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus suunnitella elämäänsä.”
Ulosotto kuulostaa pelottavalta, mutta se on tärkeä osa velkajärjestelmää. Ilman sitä ei olisi mahdollista saada lainaa tai korot olisivat nykyistä huomattavasti korkeammat.
”Jokainen, joka lainaa jotain, haluaa valmistaa, että saa lainansa takaisin”, sanoo Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Ohto Kanninen.
Kuten sana luotto kertoo, lainan myöntäminen perustuu luottamukseen. Jotta voi saada lainaa, pitää olla lainsäädäntö, joka kertoo, mitä tehdään, jos luottamus pettää ja lainaa ei maksetakaan takaisin.
”Idea on öljytä talouden pyöriä. Se takaa toimivat velkamarkkinat.”
Suomen ulosottojärjestelmässä on kuitenkin monenlaisia epäkohtia. Ohto Kanninen on pohtinut niitä tutkijakollegojensa kanssa lähes kaksi vuotta ja kirjoittanut heidän kanssaan valtioneuvoston tilaaman tutkimusraportin ”Ulosottovelka, sosiaaliturva ja työn tarjonta”.
Se tuli selväksi, että järjestelmä on hyvin byrokraattinen ja monimutkainen.
”Itselleni ei ole lainkaan selvää, miten järjestelmää pitäisi muuttaa. Mutta jotain ajatuksia minulla on.”
Eri maissa ulosotto on järjestetty eri tavoin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa veloistaan pääsee huomattavasti helpommin eroon kuin Suomessa.
Niin sanottu Fresh start -systeemi on tarkoitettu pienituloisille. Jos sen piiriin pääsee, saa kaikki velat anteeksi tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.
Niin sanotussa Chapter 13 -velkajärjestelyssä taas tuloja ulosmitataan 3–5 vuoden ajan, minkä jälkeen velat mitätöidään.
Kärjistäen voisi sanoa, että Yhdysvalloissa ei ole kunnollista sosiaaliturvajärjestelmää, mutta velkajärjestely paikkaa tätä puutetta. Pohjoismaissa on suhteellisen antelias sosiaaliturva, mutta velat jäävät ihmisen synneiksi.
”Yhdysvalloissa käytännössä kukaan ei jää velkojensa vangiksi. Ihmiset voivat ikään kuin ripittäytyä ja päästä aloittamaan alusta.”
Kannisen mielestä Yhdysvaltojen järjestelmä ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti parempi kuin Suomen. Yhdysvalloissa velkaa on vaikeampi saada ja korot ovat korkeammat kuin Suomessa.
”Minulle ei ole selvää, minkä järjestelmän valitsisin, jos olisin diktaattori.”
Hän kuitenkin korostaa, että ulosottojärjestelmän pitäisi huomioida ihmisten hyvinvointi.
”Ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus suunnitella elämäänsä, mutta se ei ole mahdollista, jos tuloista viedään jopa puolet ulosottoon. Tämä on ennen kaikkea hyvinvointikysymys.”
”Ulosottojärjestelmässä on paljon tilaa muokata sitä inhimillisemmäksi ilman, että järjestelmä kaatuu.”
Ohto Kanninen on oivaltanut monia asioita perehtyessään ulosottojärjestelmän kiemuroihin. Yksi merkittävä oivallus on se, että ulosottojärjestelmää voi muokata hyvin monella eri tavalla.
Talousoppineet ajattelevat herkästi, että talouden järjestelyssä ei ole vaihtoehtoja, että asiat täytyy muka hoitaa tietyllä tavalla.
”Ulosottojärjestelmässä on kuitenkin paljon tilaa muokata sitä inhimillisemmäksi ilman, että järjestelmä kaatuu. Taivas ei putoa, vaikka suojaisimme heikoimmassa asemassa olevia.”
Tutkimuksessaan Kanninen ja hänen kollegansa tarkastelivat verrokkimaana paitsi Yhdysvaltoja myös Saksaa. Siellä suojaosuus on korkeampi kuin Suomessa ja lapsi nostaa suojaosuutta enemmän kuin meillä.
Jos Saksassa velkaantuneella on 5 lasta, alle 3 500 euron tuloista ei ulosmitata juuri mitään.
”Lapsiperheet on suojattu, ja edelleen velkamarkkinat toimivat.”
Hänen mielestään nykyjärjestelmän voisi jättää taakse ja lähteä puhtaalta pöydältä miettimään, millainen siitä olisi mahdollista muokata.
”Maailmaa voi muuttaa, jos rohkeutta riittää.”
Taivas ei putoa, vaikka suojaisimme heikoimmassa asemassa olevia.
Ylivelkaantumisen ja ulosoton aiheuttamista ongelmista puhutaan Suomessa huomattavan vähän suhteessa siihen, kuinka suuren taakan ja monenlaisia haittoja se ihmisille aiheuttaa.
Jenna Mäkelän mielestä yhteiskunta sallii sen, että ihmiset velkaantuvat niin, että eivät suoriudu veloistaan. Esimerkiksi pikavippejä on hänestä turhan helppo saada.
Siksi yhteiskunnan pitäisi myös osallistua ongelman korjaamiseen huomattavasti pontevammin. Kolmas sektori, esimerkiksi Takuusäätiö ja seurakunnat, tarjoavat apua ylivelkaantuneille, mutta julkisista varoista ei Mäkelän mielestä kustanneta riittävästi palveluita, jotka auttavat ylivelkaantuneet pois ahdingosta.
Valtio tarjoaa talous- ja velkaneuvontaa, ja moneen kuntaan on perustettu talousneuvola, johon voi mennä tai ottaa yhteyttä ilman ajanvarausta. Mäkelä kaipaisi kuitenkin enemmän ennaltaehkäisevää toimintaa. Taloudenhallintaa opetetaan kyllä koulussa, mutta läheskään kaikille se ei riitä.
Mäkelän mukaan ulosottojärjestelmä pitää velkojan puolia, vaikka ulosoton tehtävänä on pitää huolta myös velallisen oikeuksista.
Velkojan puolta pitääkin Mäkelän mielestä pitää, koska velat pitää maksaa. Mutta on ongelmallista, jos velallinen jätetään täysin yksin.
”Meillä ajatellaan, että on yksilön oma vika, että hän on ylivelkaantunut. Minusta esimerkiksi taloudenhallinnan opettamisen pitäisi olla lakisääteistä.”
Kun ulosotossa olevan tilanne on vakiintunut, hänen on mahdollista hakea velkajärjestelyyn. Velkajärjestelyyn pääsemiseen on lukuisia edellytyksiä. Jos kriteerit täyttyvät ja käräjäoikeus tekee myönteisen päätöksen, velkaantuneelle tehdään maksusuunnitelma yleensä kolmeksi tai viideksi vuodeksi. Sen jälkeen iso osa veloista mitätöidään.
Ulosotossa on joka vuosi reilut 300 000 ihmistä. Velkajärjestelyyn hakee kuitenkin vain noin 4 000 ihmistä vuodessa. Siitä ei ole tilastoja, kuinka moni järjestelmään hyväksytään.
Takuusäätiön Minna Backman ei osaa sanoa, miksi niin harvat hakevat velkajärjestelyyn. Ehkä ihmiset eivät tiedä sellaisesta mahdollisuudesta. Toinen syy lienee se, että järjestelmä on hyvin vaikea.
Jos ihmisellä on vaikka 20 eri velkaa, niistä jokaisesta tehdään oma maksusuunnitelmansa. Yhtä velkaa maksetaan tietty euromäärä kuussa, toista toinen euromäärä ja niin edelleen. Joidenkin velkojen maksaminen aloitetaan heti, toisten vaikka puolen vuoden päästä.
Suunnitelma on kiveenhakattu ja joustamaton.
”Jos elämäntilanne muuttuu, suunnitelmaa on hyvin vaikea muuttaa. Moniko ihminen tienaa saman summan joka vuosi? Jos tulot tippuvat tai eteen tulee jokin yllättävä meno, maksusuunnitelmasta täytyy edelleen pitää kiinni.”
Jenna Mäkelä uskoo, että niin sanottu keskivertokansalainen pitää velkajärjestelyä epäreiluna. Se taas johtuu siitä, että he eivät tiedä, millaista ylivelkaantuneen ihmisen elämä on.
Jenna Mäkelä on ollut ulosotossa 16 vuotta, 20-vuotiaasta lähtien. Hän on hakenut velkajärjestelyyn, mutta haastattelun aikaan hän ei ole vielä saanut päätöstä. Hän halusi odottaa oikeaa hetkeä, ensinnäkin siksi, että hänen velkansa ovat rikosperusteisia saatavia ja etenkin silloin velkajärjestelyyn on hankala päästä.
Toiseksi hän halusi kerätä kunnolla näyttöä siitä, että hän on muuttunut.
Mäkelä uskoo, että niin sanottu keskivertokansalainen pitää velkajärjestelyä epäreiluna. Se taas johtuu siitä, että he eivät tiedä, millaista ylivelkaantuneen ihmisen elämä on.
”Kehotan jokaista miettimään, onko valmis menemään epäreiluuden tunteen ohi. Olisi kuitenkin kaikkien kannalta parasta, että ihmiset pysyvät voimavaroissaan ja työelämässä.”
Mäkelän mielestä velkajärjestelyyn pääsemiseen liittyy perustavanlaatuinen kysymys. Se kuuluu: olemmeko me valmiit siihen, että ihminen saa velkojaan anteeksi?
Mäkelän mukaan hän on varautunut siihen, että ei pääse velkajärjestelyyn. Jos näin käy, hän toivoo, että saa jatkossakin hankittua motivaatiota, psyykkistä terveyttä ja iloa muualta kuin velkajärjestelyn tuomasta toivosta.
Kolme askelta kohti parempaa järjestelmää
Miten ulosottojärjestelmää pitäisi muuttaa, jotta pienituloisten hyvinvointi lisääntyisi, tutkija Ohto Kanninen?
- Ulosotto pitäisi muuttaa progressiiviseksi ”Se tarkoittaisi, että ulosotettava osuus riippuisi nykyistä enemmän tuloista: mitä suuremmat tulot, sitä suurempi osuus tuloista menisi ulosottoon. Samoin niin sanotun suojaosuuden pitäisi olla korkeampi. Tällä hetkellä yksin elävän suojaosuus on 681,30 euroa kuussa. Jos ulosotossa olevalla on kaksi lasta, suojaosuus on 1170,30 euroa kuussa. Jos tulot ovat pienemmät kuin suojaosuus, siitä ei ulosmitata mitään.”
- Velkajärjestelyyn pitäisi olla helpompi päästä ”Tällä hetkellä sen piiriin hakee vain muutama prosentti kaikista ylivelkaantuneista. Olisi myös tärkeää selvittää, ketkä velkajärjestelyyn pääsevät ja miten ihmisen tulotaso ja koulutus vaikuttavat siihen. Onko velkajärjestely aidosti mahdollinen polku ulos ja jos on, niin onko se mahdollista kaikille?”
- Koko järjestelmää pitäisi yksinkertaistaa ”Ulosotto on raskas prosessi. Sitä pitäisi keventää ja selkeyttää niin, että ihmiset ymmärtäisivät, mistä siinä on kyse. Olen tutkinut aihetta puolitoista vuotta, enkä itsekään ymmärrä kaikkea.”
Teksti Anne Ignatius
Kuva Saara Mansikkamäki
Tämä on näytejuttu marraskuun 2021 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2020 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen yli 280 hengelle. Lehden myyjät ansaitsivat yhteensä yli 190 000 euroa.
