Tätä lehteä tehdessämme pohdimme toimituksessa etenkin kaupunkeja ja kaupunkielämää. Kuten tavallista, pohdimme asiaa hieman kaupungin marginaaleista käsin, joten jutuissa sivutaan muun muassa kotoutumista lähiössä sekä lähiöräppiä.
Katulehtenä kaupunkitilat ovat keskeinen osa Ison Numeron toimintaa. Lehteä voi myydä kuka tahansa ja myynti tapahtuu, no, kaduilla. Myyjämme ovat usein sekä vähävaraisia että monin tavoin marginalisoituja: Itä-Euroopan romaneja, asunnottomia, pakolaisia, kuka mitäkin ryhmää. He kuuluvat niihin ihmisiin, joiden pelkkä läsnäolo kaupungissa ja sen yhteisissä tiloissa aiheuttaa joskus keskustelua.
Tämä tuli taas kerran esiin hiljan, kun eräässä Facebook-kaupunginosaryhmässä aloittaja totesi kiusaantuvansa siitä, että kauppamatkalla häntä moikkailee Ison Numeron myyjä ja yrittää myydä lehteä. Tämä voi toki olla osin kulttuuripiirre – suomalaisessa kaupungissa on parempi olla huomioimatta ketään – mutta tämä on kovin tavallinen palaute myös toimistollamme. Saako tämä ihminen olla tässä? Voisiko hänet poistaa jonnekin, missä minun ei tarvitsisi nähdä häntä?
Lehteä ei toki ole pakko ostaa tai aina ei ole pakko jaksaa jutella tuntemattomille. Myyjillämme on myös säännöt, joita heidän tulee lehteä myydessään noudattaa ja niitä rikkovista myyjistä kannattaa ilmoittaa toimistollemme, niin juttelemme aiheesta. Mutta itse uskon, että moikkailusta kiusaantumisen taustalla on usein myös se, kenen kanssa ihmiset ovat valmiita kaupunkitilan jakamaan. Ketkä ovat hyväksyttyjä, ketkä pitää piilottaa, kenen näkeminen saati sitten huomioiminen jo ahdistaa.
Joidenkin ihmisten pelkkä läsnäolo kaupungissa ja sen tiloissa aiheuttaa keskustelua.
Vähäosaisia ja huonosti voivia voi toki putsata vauraampien katukuvasta ihan vain siirtämällä heidät. Sitäkin jossain tehdään. Mutta itse peräänkuuluttaisin taas kerran sitä klassista: poistetaan köyhyys, ei köyhiä.
Mutta koska koko maailma ei muutu matkalla Alepaan, kukin voi osaltaan miettiä, miten tehdä kaupungeista edes vähän parempia kaikille sillä kauppareissulla. Katujen ilmapiiriin voi vaikuttaa pienilläkin teoilla. Toisten huomioiminen sekä heidän tilanteensa ymmärtäminen on jo hyvä alku. Ilokseni moni kyseisessä Facebook-keskustelussakin peräänkuulutti tätä: moikkaaminen ei maksa mitään.
Katulehtenä me emme kykene poistamaan köyhyyttä tai pysäyttämään sotia, mutta voimme auttaa jotakuta ansaitsemaan vähän ja ehkä lykätä maailmaa oikeaan suuntaan. Samalla teemme myös marginaaleihin työnnetyistä ihmisistä luvan kanssa näkyvämpiä kaupungeissa. Tarkoituksella. Sillä kohtaamiset, ja etenkin erilaisten ihmisten kohtaamiset, ovat kaupunkielämän ydintä.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu toukokuun 2022 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle.
