Kirjailija-journalisti Naomi Kleinin hampaissa on nyt Yhdysvaltain tuore presidentti Donald Trump. Poliitikot herättävät yleistä sekaannusta, jotta voivat ajaa kansalaisille vahingollisia lakeja läpi, Klein sanoo.
Naomi Kleinin uusi kirja No Is Not Enough antaa kunnon annoksen ajatuksia Yhdysvaltojen uuden presidentin, Donald Trumpin aiheuttamaan sekaannukseen. Klein kuvaa Yhdysvaltojen tilannetta omista erikoisaloistaan – kuten ilmastonmuutos ja kapitalismi – käsin ja tulkitsee sitä, mitä hittoa on meneillään. Kirja ilmestyi englanniksi kesäkuussa 2017.
Klein on viettänyt suuren osan urastaan kirjoittaen aiheista, jotka henkilöityinä näyttävät aikalailla Yhdysvaltojen tämänhetkiseltä presidentiltä. Kleinin ensimmäinen bestseller, No Logo, tutki superbrändien nousua, yritysmarkkinointia ja globalisaatiota. Hän kuvaili siinä, kuinka aiemmin aitoja tuotteita valmistaneet yritykset ovat muuttuneet monikansallisiksi jättiläisiksi, joiden voitot syntyvät lätkäisemällä yrityksen logo halpatyömaissa valmistettuihin tuotteisiin.
Vuonna 2007 Tuhokapitalismin nousu -kirjassa (The Shock Doctrine) Klein kävi läpi, kuinka yritysmaailman edustajat käyttävät hyväksi yhteiskunnallisia kriisejä suurten uudistusten läpiajamiseksi. Vallankaappaukset, terrori-iskut tai luonnonkatastrofit aiheuttavat ihmisissä kollektiivista hämmennystä ja epävarmuutta, jonka siivellä tuhoisten ja epädemokraattisten poliittisten päätösten tekeminen on helppoa.
Klein käyttää yleensä vuosia kirjaa varten tarvittavan materiaalin kokoamiseen ja haastatteluihin. Tällä kertaa hän kuitenkin koki heti presidentinvaalien jälkeen, että maailmalle täytyy antaa varoitus ennen kuin Trump-brändi saisi aikaan sen tason sokin, että sen seuraamaa sekaannusta voitaisiin käyttää hyväksi.
Muutamassa kuukaudessa kirjoitettu No Is Not Enough: Resisting Trump’s Politics and Winning the World We Need on nopeasti luettava kirja verrattuna Kleinin aiempiin teoksiin. Se ei silti ole yhtään vähempää provosoiva.
Klein kirjoittaa miehestä Trump-brändin takana ja hänen hallituksensa työstä. Klein tarjoaa dystopisen katsauksen siihen, kuinka asiat voivat kääntyä vielä paljon pahempaan suuntaan.
Mutta ei Klein jätä lukijoita toivottomiksi, vaikkakin tie eteenpäin tarkoittaa isojen tekojen lisäksi sitä, että odotusten tulevaisuuden yhteiskunnalta täytyy olla suuria. Klein sanoo, että nyt kun vastassa on voima, joka haluaa kääntää kelloa taaksepäin, ihmisten pitää vaatia päinvastaista: valtavaa loikkaa eteenpäin.
Naomi Klein tapasi Street Roots -katulehden toimittajan Emily Greenin ennen kesäkuista kirjailijatapaamista portlandilaisessa kirjakaupassa.
Emily Green: Väität kirjassasi, että Donald Trump ymmärtää muslimivastaisten puheidensa lisäävän terrori-iskun riskiä. Kirjoitat myös, että vallanpitäjät eivät ole huolissaan siitä, että [finanssikriisejä estävän] Dodd-Frank-lakipaketin kumoaminen saattaa johtaa toiseen talouskriisiin. Tällaiset sokit ovat juuri sellaisia, joita Valkoinen talo tarvitsee ensin hämmentääkseen kansaa ja sitten sen varjolla hoitamaan yritysmaailmalle epämieluisia asioita pois päiväjärjestyksestä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että joka päivä on jokin uusi sokkiuutinen. Miten voimme tunnistaa merkityksellisen sokin – sen hetken, kun meitä yritetään johtaa harhaan?
Naomi Klein: Mielestäni Trump on jo osoittanut valmiutensa käyttää terrori-iskuja oman poliittisen agendansa edistämiseksi. Kun Manchesteriin iskettiin, Trump sanoi heti, että syynä ovat rajojen yli virtaavat maahanmuuttajat. Vasta myöhemmin selvisi, että iskun tekijä olikin britti. London Bridgellä tehdyn iskun jälkeen hän sanoi: tämän takia tarvitsemme muslimikiellon. Mutta Trumpin itsensä luomat sokit ovat suhteellisen pieniä, jos verrataan vaikka vuoteen 2008 tai Katrina-pyörremyrskyyn tai syyskuun 11. päivään. Kyllä me huomaamme eron. Ja ison sokin iskiessä näemme tästä hallinnosta jonkun aivan uuden puolen.
EG: Ja kun se tapahtuu, ihmiset ovat todennäköisesti peloissaan ja taipuvaisia tukemaan rajujakin epädemokraattisia toimia. Miten edistykselliset liikkeet voivat silloin jatkaa työtään ilman, että ne vieraannuttavat ihmisiä, joiden tunnereaktioita Trumpin hallitus käyttää hyväkseen? Trumpin maailmankuva – Make America Great Again – tarkoittaa yhteiskunnan kaikkien tasojen hallintaa. Valtaa ihmisistä, naisista, värillisistä.
NK: Osaltaan tämän takia halusin kirjan ulos ennen kuin jokin tuontapainen iso sokki tapahtuu – halusin osoittaa etukäteen, kuinka sekaannusta käytettäisiin hyväksi ja myös luodakseni yhtymäkohtia Yhdysvaltojen historiaan. Historiallinen muisti on paras tapa kasvattaa sokinsietokykyä, sillä se muistuttaa ihmisille kaavoista – että ”Odotas hetkinen – ne ovat tehneet tämän aiemmin ja ne tekevät sitä taas”.
Luulen, että ihmiset muistavat, miten Bushin hallinto käytti hyväksi syyskuun 11. päivän iskujen jälkeistä sokkia. On paljon ihmisiä, jotka muistavat elävästi, kuinka Rudy Giuliani vaikutti mahtavalta isähahmolta ja kuinka noloa se on nyt jälkikäteen katsottuna.
On tärkeää muistuttaa ihmisiä että, hei – ehkä oli virhe antaa niin paljon valtaa Dick Cheneylle ja Rudy Giulianille. On tärkeää myös muistuttaa siitä, miten Pearl Harborin pommitusten jälkeen amerikanjapanilaiset vietiin keskitysleireille, tai miten suuren laman aikana karkotettiin suuri määrä meksikolaisia. Näistä ei valitettavasti kerrota tarpeeksi kouluissa, jos lainkaan. Niiden pitäisi olla varoittavia opetuksia siitä, mitä tapahtuu kriisien ja äärikansalliskiihkon aikana. Yhteiskunnat, jotka ovat oppineet historiasta eivät mene toista kertaa lankaan.
EG: Miten toimittajat ja itsenäinen media voivat toimia iskunvaimentimina sen sijaan, että kaatavat bensaa liekkeihin?
NK: Ei ole pulaa ihmisistä, jotka ruokkivat hysteriaa. Mielestäni tämä luo vaihtoehtoiselle ja riippumattomalle medialle paljon tilaa keskittyä niihin asioihin, mitkä jäävät paitsioon, kun kansallinen media on keskittynyt Trump Show’hun.
Trump Show’lla tarkoitan Trumpin itse nostamaa haloota, sillä hän tietää hyvin yleisön hämäämisen arvon. Lisäksi tarkoitan show’ta, joka kaadetaan Trumpin niskaan – en usko, että hän haluaa olla FBI:n tutkittavana mutta yhtä kaikki, tämä on kuin huumetta journalisteille. Toimittajat eivät voi katsoa toiseen suuntaan. Kaupallisten uutiskanavien katsojaluvut eivät koskaan ole olleet näin hyviä. Mutta samalla he eivät pysty puhumaan terveydenhuollosta tai talouspolitiikasta tai siitä mitä tapahtuu tavallisten ihmisten arjelle. He ovat koukussa Trumpiin.
Demokraatit näyttävät ajattelevan, että heidän paras strategiansa on saada nostettua Trumpille virkasyyte vuonna 2018 – periaatteessa siis kampanjoida seuraavissa vaaleissa ”valitkaa meidät, niin heitämme Trumpin ulos” -kärjellä.
Mielestäni riippumattoman median paikka on kertoa kaikesta siitä muusta, mitä on meneillään sillä aikaa kun kaapelikanavat keskittyvät Trump Show’hun.
EG: Täällä Pohjois-Amerikan luoteisosissa olemme nyt nähneet äärioikeistolaisia mielenosoituksia, entistä enemmän poliisille ilmoitettuja viharikoksia sekä jo kerran kuopattujen fossiilipolttoainehankkeiden uudelleenherättelyä. Miten yhden asian, kuten vaikka ilmastonmuutoksen tai etnisten ryhmien tasa-arvon parissa työskentelevät, liikkeet voivat parhaiten yhdistää voimansa samalla, kun molempien tavoitteita vastaan hyökätään kiivaasti? On ollut valtava heikkous, että kansalaisliikkeet ovat jakautuneet omiin lokeroihinsa, vaikka tavoitteet ovat pohjimmiltaan yhteisiä.
NK: Ryhtymällä tuumasta toimeen: yhdistämällä voimansa ja ymmärtämällä, että kaikki liikkeet ovat hyökkäyksen alla. Tätä vyörytystä ei voi kestää yksin. Pysyminen omissa poteroissa vain hyödyttää tämän maailman trumppeja.
Trumpin maailmankuva – Make America Great Again – tarkoittaa yhteiskunnan kaikkien tasojen hallintaa. Valtaa ihmisistä, naisista, värillisistä. Se on brutaalin hierarkian luomista, jossa ihmiskunta hallitsee maapalloa välittämättä yhtään mistään rajoista – ja jos tie nousee pystyyn, niin riittää että kiistää tosiasiat.
On ollut valtava heikkous, että kansalaisliikkeet ovat jakautuneet omiin lokeroihinsa, vaikka tavoitteet ovat pohjimmiltaan yhteisiä. Perusteet eriytymiselle ovat kuitenkin monimutkaisia. Esimerkiksi rahoittajat kannustavat järjestöjä luomaan kapea-alaisia tavoitteita, jotka vaikuttavat helposti saavutettavilta lyhyessä ajassa. On helppoa kirjoittaa apurahahakemus ja sanoa, että aion tehdä tämän ja parin kuukauden päästä tarkastella asiaa ja sanoa, kyllä, tämän minä tein. Tämä ei kannusta poliittisesti kunnianhimoiseen ajatteluun tai koko yhteiskunnan muuttamiseen. Niitä varten on vaikeaa kirjoittaa apurahahakemusta.
Lokerot ovat tällä hetkellä hyvin vaarallisia. Uskon kuitenkin, että 9/11-aikakaudesta syntyneiden opetusten sulattelu on edennyt pitkälle. Yksi opetus on ollut, että tarvitsemme toinen toisiamme. Tämä konkretisoitui liikuttavasti siinä, miten Trumpin matkustuskieltoon vastattiin. Ja toisaalta siinä, mitä tapahtui tässä kaupungissa [toukokuussa 2017 Portlandissa aseistautunut mies solvasi ja uhkaili kahta muslimiteinityttöä junassa ja tappoi kaksi naisten avuksi tullutta miestä sekä haavoitti kolmatta]. Se, että sivulliset puuttuivat peliin nähdessään viharikoksen, kertoo paljon muuttuneista asenteista. Miehet maksoivat järkyttävän hinnan, mutta he tekivät sen, mitä meidän kaikkien pitäisi tehdä. Siksi heitä pidetään sankareina.
EG: Halusin vielä puhua kapitalismin suhteesta rotuun. Ajatteletko että kapitalismi ja kaikkia koskeva reilu työntekijöiden kohtelu voivat toteutua yhtä aikaa?
NK: Tästä rodun ja kapitalismin suhteesta puhui nyt jo menehtynyt marxilaisteoreetikko Cedric Robinson, jonka mukaan on mahdotonta erotella valkoihoisten ylivallan ja modernin kapitalismin syntyä toisistaan. Moderni kapitalistinen maailma syntyi teollisen vallankumouksen myötä, jolle puolestaan antoi valtavan alkusysäyksen alkuperäiskansoilta varastetut maat ja Afrikasta ryöstetty työvoima. Ihmisryöstöjä ja maavarkauksia oli mahdollista perustella luomalla mielikuva tiukan hierarkkisesta ihmiskunnasta.
Moderni versio hierarkia-ajattelusta on siinä, kuinka uusliberalismia myydään lyömällä rotukorttia järjestelmällisesti pöytään.
Eräs yksityiskohta Portlandin puukotuksista, joka mielestäni ei saanut tarpeeksi huomiota on se, mitä hyökkääjä sanoi naisille. Hän sanoi: ”Jääkää pois tästä junasta, te ette maksa veroja”. Tässä kiteytyy oikeastaan yksi niistä hierarkioita kasvattavista perusviesteistä, jolla uusliberalistista talouspolitiikkaa on ajettu eteenpäin.
Kun joka välissä hoetaan, että ”etniset vähemmistöt käyttävät hyvinvointijärjestelmää väärin, he hyväksikäyttävät sitä”, se luo vastakkainasetteluja etnisten ryhmien välille ja helpottaa uusliberalismin tuputtamista.
Tämä Portlandin välikohtaus kertoo kaiken siitä, miltä rodun ja kapitalismin suhde näyttää.
Naomi Kleinin kirja ilmestyy suomeksi nimellä No Trump keväällä 2018 Into Kustannukselta. Klein on mukana The Leap -manifestissa, jonka avulla pyritään muuttamaan yhteiskuntaa ilman puoluepolitiikkaa. leapmanifesto.org, theleapblog.org
Teksti Emily Green
Suomennos Hannele Huhtala
Kuva Kourosh Keshiri
Julkaistu INSP.ngon luvalla. Julkaistu alun perin Street Roots -katulehdessä, joka ilmestyy Yhdysvalloissa Oregonin Portlandissa.
Artikkeli on julkaistu Isossa Numerossa 4/2017.
