Florin Stănescu on osan vuodesta kattilaseppä. Toisen osan hän myy Isoa Numeroa Käpylässä.
Olen 45 vuotta vanha. Ammatiltani olen kattilaseppä ja käsityöläinen.
Opin ammatin isältäni jo nuorena poikana. Ehdin käymään koulua kolme luokkaa ennen kuin isäni otti minut töihin pajalleen. Sen jälkeen en koulun penkkiä kuluttanut.
Autoin isääni kaikissa kattilantekijän töissä. Taidot kulkevat meillä suvussa. Isäni oppi taidot isältään, ja tämä omalta isältään. Meistä kukaan ei käynyt kouluja tätä työtä varten.
Kattilan tekeminen on kovaa työtä. Pitää kuunnella asiakasta ja tämän tarpeita. Työ alkaa ison kuparilevyn ääreltä. Ensiksi sitä mittaillaan ja sitten leikataan oikeaan kokoon. Sitä pitää kuumentaa ja takoa uudelleen ja uudelleen. Koko homma on käsipeliä. Yhteen kattilaan menee helposti kolmekin päivää, jos se on iso.
Meillä Romaniassa on maaseudulla paljon ihmisiä, joilla on tarvetta tällaisille tarvikkeille. Maalla tehdään isoja keittoja ja keitellään pontikkaa. Sellaiseen hommaan kuparikattila sopii oikein hyvin.
Ennen asiakkaita oli tarpeeksi. Nyt vasaran takomisella ei enää tienaa yhtä hyvin. Siksi tulin Suomeen ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten.
Kuulin tuttavilta tästä maasta ja päätin kokeilla onneani. Alussa oli ihan kauheaa, kun piti nukkua metsissä. Lapset soittelivat koko ajan itkuisina, että milloin tulet kotiin. Sitä oli vaikea kuunnella.
Nyt en enää asu metsässä, vaan joskus vuokralla ja joskus hätämajoituksessa. Ja olen tottunut jo elämään kahden maan välillä. Kun Romaniassa on hiljaista, tulen Suomeen myymään lehteä. Sitten kun olen tienannut rahaa, niin palaan kotiin. Siellä minua odottavat lapsenlapset, joiden kanssa tykkään käydä pitsalla ja jäätelöllä.
Romaniassa odottaa sadonkorjuu, jolloin ihmisillä tulee enemmän tarvetta kattiloille.
Minulla on täällä hyviä asiakkaita. Suurin osa heistä tuntee minut vuosien varrelta ja ostaa lehden joka kerta, kun näkee minut. Monet tuntevat minut nimeltä ja se tuntuu hyvältä. Helppoa hommaa ei tämäkään ole. Usein päivät ovat kadulla pitkiä ja niiden päätteeksi jalkoihin sattuu. On myös vaikea nähdä entisiä asiakkaita, jotka eivät enää osta lehteä. Sitä jää miettimään, että mitähän on tehnyt väärin.
Minulla on pian kotiin paluun aika. Romaniassa odottaa sadonkorjuu, jonka aikaan ihmisillä tulee enemmän tarvetta kattiloille. Silloin on myös kattilantekijöillä sesonki.
Nuorin poikani seuraa minua nykyisin pajalle. Ehkä saan hänestä taidoille jatkajan. Hän on nyt 14-vuotias ja hänellä on koulu kesken. Aika näyttää.
Viimeiseksi haluaisin toivottaa terveisiä kaikille asiakkailleni. Tulkaa ostamaan minulta lehteä! Myös sellaiset ihmiset, jotka ovat vanhoja asiakkaita. Jokainen teidän ostama lehti auttaa minua paljon.”
Teksti ja kuva Janne Hukka
Tämä on näytejuttu heinäkuun 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
