Millainen köyhä saa olla? Mitä osattomalla saa olla? Muutama Ison Numeron toimistolle saapunut palaute sai minut jälleen muistelemaan sitä keskustelua, jota käytiin vuonna 2015, kun Suomeen saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita.
Saako turvapaikanhakijalla olla kännykkä? Saako se olla älykännykkä? Moni ymmärtää, että puhelin voi olla se ainoa tapa pitää yhteyttä perheeseen pitkällä ja vaivalloisella matkalla. Mutta ulkonäöllä ja tavaroilla on vaikutusta, kun puhutaan ennakkoluuloista.
Nyt toimitukseen on tullut palautetta, joka koskee myyjien ulkonäköä tai heidän muita tavaroitaan. ”Mies polttaa valmistupakkaa”, yksi tuohtunut henkilö kirjoitti.
Palaute sisältää ajatuksen siitä, että myyjä ei olisi ehkä oikeasti vähävarainen, koska hänellä on varaa ostaa valmistupakkaa. Olisiko sätkä huulessa parempi vai onko tupakka kokonaan sellainen ylellisyystuote, että sitä ei pitäisi ostaa, jos kuukausitulot ovat vähemmän kuin 1500 euroa kuussa?
Tuntuu hurskastelulta, että olisi jokin sallittujen tuotteiden lista, joita tietyllä tulotasolla saisi ostaa ja kuluttaa kadulla.
Ajatus oikeanlaisesta köyhyydestä toi mieleeni kirjailija Minna Canthin, jonka syntymästä nyt maaliskuussa tulee 175 vuotta. Oman aikansa edelläkävijä, näkijä ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden esitaistelija ei kaihtanut köyhyyttä eikä vähätuloisten puolustamista. Köyhää kansaa -kirjassa Mari, sairaan Anni-lapsen vähävarainen äiti, kaiken kurjuuden ja kuumeisen lapsen väsyttämä herää, kun piirintarkastajarouvat ovat ovella. Yksi ensimmäisistä ajatuksista Marin päässä on, että kun kahvipannu on pöydällä, uskovatko rouvat, että hän on oikeasti puutteenalainen. Tarinan Marille ei tietenkään loppujen lopuksi käy hyvin. Se kuului Canthin sosiaalisen realismin kuvaukseen.
Iso Numero pyrkii tarjoamaan työtä, josta saa tuloja. Kansainvälinen katulehtien slogan on, että lehden myynnillä autetaan ihmisiä auttamaan itseään. Se ei ole siis hyväntekeväisyyttä. Moni myyjä saa sen verran tuloja, että jaloilleen pääsy on oikeasti mahdollista. Joillekuille lehti tarjoaa ensimmäistä kertaa mahdollisuuden säännöllisiin tuloihin.
Ja niillä tuloilla myyjät saavat ostaa mitä haluavat, take away -latten, tupakka-askin, sisäfilepihvin. Tai lapsilleen paremman tulevaisuuden, kuten myyjämme Grafian Stanescu kertoo sivulla 11. Ison Numeron myynti ei ole helppoa työtä. Huonona päivänä kadulla pitää seisoa tunteja ennen yhtäkään kauppaa. Pitää hymyillä ja ottaa kontaktia, olla esillä, satoi tai paistoi. Samalla jokainen myyty lehti tuo myyjälle toivottua tuloa. Kovasta työstä saadun palkan saa käyttää mihin haluaa.
Toimitus ei tiedä eikä edes halua tietää, mihin myyjät rahansa käyttävät. Eipä minunkaan pomoni tiedä, mihin minä käytän rahani!
Hannele Huhtala
Päätoimittaja
Tämä on Ison Numeron ilmainen näytejuttu. Osta lehti kadulta ja tue myyjän työtä.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjät pitää itsellään puolet kansihinnasta.
