Kesällä Suomen maataloudessa työskentelee huomattavia määriä ulkomailta tulleita kausityöntekijöitä. He tuntevat työehdot heikosti, mutta niin tuntevat työnantajatkin.
Nyt on kesä ja kotimaisten kasvisten sesonki lähestyy. Maailman makeimpia mansikoita! Huumaavantuoksuisia yrttejä, maukkaita kurkkuja ja ah, uusia perunoita!
Tiedätkö, kuka ne poimii ja millaisissa oloissa?
Julkisuudessa on puhuttu paljon siitä, miten huonosti ulkomailta tulleita tomaatinpoimijoita kohdellaan Espanjassa ja Italiassa. Kun puhutaan Suomessa olevista siirtotyöläisistä, puhutaan virolaisista rakennustyöläisistä ja filippiiniläisistä sairaanhoitajista. Keväällä Helsingin Sanomien artikkeli herätti keskustelua nepalilaisista kokeista ja heidän kohtelustaan.
Siitä ei ole puhuttu, mitä meidän puutarhoillamme ja pelloillamme tapahtuu. Harva tietää, että Suomen maatalous pyörii pitkälle ulkomailta tulleiden kausityöläisten voimin. Maatalouden työntekijät ovat jääneet pimentoon.
Ulkomaalaisia työntekijöitä työskentelee kaikkialla maataloudessa: navetoissa, sikaloissa ja pelloilla. Myös puutarhoille ja kasvihuoneille palkataan paljon ulkomaan kansalaisia kausityöntekijöiksi.
Luonnonvarakeskuksen mukaan vuonna 2016 heitä oli lähes 16 000. Luvussa on mukana kaikki maatilojen palkkaamat ulkomaiden kansalaiset, sekä vakituisessa työsuhteessa olevat että kausityöntekijät. Kausityöläisiä on kuitenkin selvästi enemmän, koska talvella vain harva tila tarvitsee lisätyövoimaa.
”Tiloja pyörittävät pääasiassa tilalliset itse. Palkkatyöntekijöistä noin puolet ovat ulkomaalaistaustaisia”, sanoo Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Riikka Vasama.
Suurin osa ulkomaalaisista kausityöntekijöistä tulee Ukrainasta. Sotaa käyvässä maassa monet ovat epävarmoja tulevaisuudestaan. Korkeasti koulutetutkin tienaavat Suomessa paremmin kuin kotimaassaan. Myös esimerkiksi Bulgariasta, Romaniasta, Venäjältä ja Baltian maista tulee Suomeen huomattavia määriä kausityöntekijöitä.
Monella heistä menee hyvin. Useat kuitenkin kohtaavat Suomessa niin paljon epäkohtia, että Vasaman mukaan voidaan puhua merkittävästä ongelmasta.
Kausityöntekijät heikossa asemassa
- Työntekijöille maksetaan liian pientä palkkaa. Tyypillisessä ongelmatilanteessa työntekijöiden peruspalkka saattaa olla työehtosopimuksen mukainen minimipalkka 8,57 euroa tunnissa, mutta työntekijältä jäävät saamatta lisät: ylityölisät, sunnuntailisät ja lomakorvaukset.
- Moni tekee ylipitkiä työpäiviä ja -viikkoja. Kuukaudessa ei välttämättä ole yhtään vapaapäivää. Moni myös haluaa tehdä pitkiä päiviä, mutta kukaan ei jaksa loputtomasti.
- Työntekijöitä uhkaillaan. Heidän annetaan ymmärtää, että jos työt eivät maita, ei tarvitse jatkaa. Jos työntekijä kyselee oikeuksiensa perään tai ottaa yhteyttä ammattiliittoon, uhkaillaan irtisanomisella ja sillä, että työlupaa ei uusita.
- Työnantajat huutavat, karjuvat ja kiroilevat tavalla, joka ei kuulu työelämään.
- Töissä ei ole ketään, keneltä kysyä neuvoa.
Alipalkkaus aiheuttaa tietenkin epäreilua ansionmenetystä työntekijöille, mutta sillä voi olla vielä kauaskantoisemmat seuraukset. Jos liian pientä palkkaa saanut työntekijä haluaa uusia työlupansa, hän voi joutua pulaan.
Teollisuusliitolla oli vastikään käsittelyssä tapaus, jossa työntekijällä oli asianmukainen työlupa. Kun työntekijän oleskelulupa päättyi, hänet karkotettiin, koska hän ei ollut tienannut tarpeeksi. Jos työntekijä ei saa työstään TESin mukaista tai muuten riittävän suurta palkkaa ensimmäisen vuoden aikana, hänen työlupaansa ei uusita.
”Työnantaja rikkoo sääntöjä, ja työntekijä karkotetaan. Yksittäisen ihmisen näkökulmasta tämä on kohtuutonta. Sitä paitsi Suomi tarvitsee heitä. Me kaikki tarvitsemme heitä. Meidän pitää antaa heille hyvät työolot”, Vasama sanoo.
Kolme korjattavaa asiaa
Mitä pitäisi tehdä, jotta kausityöläisten ongelmat vähenisivät ja lakia noudattavien työnantajien kilpailutilanne paranisi, Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Riikka Vasama?
1. Alipalkkauksen kriminalisointi
Tällä hetkellä liian pientä palkkaa maksavalla työnantajalla on vain pieni riski jäädä kiinni ja rangaistukset ovat mitättömät. Tämä on ongelmallista paitsi työntekijän myös koko alan kannalta. Alipalkkaus on epäreilua myös muita tuottajia kohtaan.
Lakia noudattavien työnantajien on vaikea kilpailla lakia noudattamattomien kanssa. Jos työnantaja maksaa vuosia työntekijöilleen liian vähän, viivan alle jää paljon. Se on iso voitto työnantajalle ja huomattava kilpailuetu.
2. Ammattiliitoille kanneoikeus
Ammattiliitoilla pitäisi olla oikeus nostaa kanne eli viedä asia oikeuteen vakavissa työehtojen rikkomistilanteissa työntekijöiden puolesta silloin, kun työntekijät eivät työn menettämisen pelossa uskalla vaatia oikeuksiaan. Tätä ammattiyhdistysliike ajaa.
Olennainen kysymys on, miten luodaan yhteiskunta, jonka lainsäädäntö ja järjestelmä toimii niin, että kaikilla työntekijöillä on turvallinen olo. Lainsäädännössä pitäisi aina ajatella heikoimmassa asemassa olevaa.
3. Syvempi yhteistyö
Viranomaisten ja eri toimijoiden välillä tarvitaan lisää yhteistyötä. Maatalousalojen kausityöntekijöitä edustavalla ammattiliitolla Teollisuusliitolla on hyvää yhteistyötä esimerkiksi Maaseudun Työnantajaliitto MTA:n kanssa.
Liitot ovat esimerkiksi kääntäneet neuvottelemansa maaseutuelinkeinojen, puutarha-alan ja turkistuotantoalan työehtosopimukset englanniksi ja venäjäksi.
Yhteistyön syventämistä tarvitaan esimerkiksi ulkoministeriön ja Maahanmuuttoviraston kanssa. Kausitöihin tulevia pitäisi tiedottaa oikeuksista ja velvollisuuksista jo siinä vaiheessa, kun he tulevat maahan.
Teksti Anne Ignatius
Kuvat Saara Mansikkamäki
Tämä on lyhennelmä jutusta, joka on julkaistu kokonaisuudessaan kesäkuun 2019 Isossa Numerossa. Osta lehti kadulta ja tue myyjän työtä.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
