Käytöstavat vaikuttavat siihen, miten näemme ihmisen – ne myös peittävät alleen mielenterveys-, päihde- ja neurokirjon ongelmia, kirjoittaa Kati Melto.
Monen muun keski-ikäisen tapaan olen viimeiset kymmenen vuotta halunnut lukea enemmän kaunokirjallisuutta kuin olen saanut aikaiseksi. Katkaisin kuitenkin tämän lukemattomuuden putken, kun tartuin Annie Ernauxin kirjaan Isästä / Äidistä. Koska tämä teksti ei ole kirja-arvio, en mene syvemmälle Ernauxin kirjallisiin ansioihin, vaan keskityn yhteen kirjan ajatukseen.
Kirjassa on kappale, jossa Ernaux pohtii lasten ja vanhempien välistä kohteliaisuutta. Ernaux kasvoi työväenluokkaisessa perheessä ja omien sanojensa mukaan hänellä meni pitkään, jotta hän ymmärsi hyväntahtoisuutta, jota ”hyvin kasvatettu väki” ilmaisi toisilleen jo pelkissä tervehdyksissä. Ernauxilla kesti myös ymmärtää, että kyse ei ollut kiinnostuksesta tai sympatiasta vaan käytöstavoista.
Niinpä, ajattelin. Ei tarvitse mennä Ranskaan saakka ymmärtääkseen, että puhetapa vaikuttaa siihen, miten näemme ihmisen. Ilmiö elää myös Suomessa, jossa sosioekonomisia rajoja on perinteisesti pidetty helposti ylitettävinä.
Teen töitä vankilassa ja isolla osalla asiakkaistani on ollut elämässään paljon erilaisia haasteita jo pienestä pitäen. Osalla haasteet ovat alkaneet kohdussa äidin päihteidenkäytön myötä. He ovat olleet koko sikiöikänsä päihteissä, syntymän jälkeen noin kahdeksan vuotta selvin päin ja siitä sitten seuraavat 20 vuotta päihteissä.
Kyse ei ollut kiinnostuksesta tai sympatiasta vaan käytöstavoista.
Ernauxilla kesti hetki tajuta, että hyvin kasvatetun väen kohteliaisuudet merkitsevät pääsääntöisesti hyviä käytöstapoja, ei aitoa kiinnostusta. Minulla kesti aikaa tajuta, etten voi olettaa elämänsä päihteissä viettäneen ihmisen tietävän, mitä hän elämältään haluaa, jos ei päihteitä. Hänen viimeisin kokemuksensa sellaisesta maailmasta saattaa olla peruskoulun ensimmäiseltä luokalta.
Tämä asiakasryhmä on sellaista, että ruokakaupan vartija terästäytyy heti heidät nähdessään. Näiden miesten tapa puhua on kova. Naiset ovat ämmiä, miehet äijiä ja suuttumus ilmaistaan niin raaoilla sanankäänteillä, etten tässä viitsi niitä mainita. Hyväntahtoisuudelle ei ole tilaa ja se heijastuu koko olemassaoloon.
Törmään myös toisenlaiseen asiakasryhmään, niihin ”hyvin kasvatettuihin”. Heillä on loma-asunnot Miamissa, alla Audi, sadan tonnin velat maksetaan kerralla ja heitä on kuskattu niin Ateneumiin kuin Oopperaan koko lapsuus. Heillä niin sanotusti on kulissit kunnossa, mutta myös nippu haasteita.
Usein avain tämän asiakasryhmän ymmärtämiseen on puheessa. He osaavat puhua kauniisti ja hyväntahtoisesti, mutta tämä puhe peittää alleen mielenterveys-, päihde- ja neurokirjon ongelmat. He hämäävät käytöstavoillaan niin läheisiään kuin ammattilaisia.
Näiden miesten perään vartija ei lähde Alepassa, koska kukaan ei oleta heidän käyttäytyvän vastoin sääntöjä. Miksi se on ongelma? Siksi, että siinä vaiheessa kun heidän todellisuutensa ja avuntarve paljastuu, ollaan yleensä syvällä suossa ja paljon on jo menetetty. Hymyllä ja kohteliailla sanoilla voi päästä pitkälle, niin hyvässä kuin pahassa.
Kati Melto
Toimittaja ja vankilan erityisohjaaja
Tämä on näytejuttu heinäkuun 2023 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2022 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 280 hengelle.
