Kaikki Suomessa eivät ehkä tiedä sitä, mutta me olemme kuuluisia. Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa asunnottomuus on edelleen laskussa.
Sen taustalla oleva politiikka ja etenkin maan Asunto ensin -malli on kiinnostanut maailmalla jo pitkään.
Asunto ensin -ajattelun keskiössä on se, että asunnon hankkiminen on ensisijainen tapa tukea ihmistä.
Hänen ei odoteta esimerkiksi raitistuvan tai parantuvan mielenterveysongelmista ennen kodin tarjoamista. Asunnon saaminen mahdollistaa muiden ongelmien työstämisen. Logiikka on selvä: kuinka helppoa olisi toipua esimerkiksi psykoosista sairaalajakson jälkeen, jos ei ole kotia?
Tilastot kertovat, että asunnottomuus jatkoi viime vuonnakin vähenemistä. Vuoden 2022 lopulla Suomessa oli 3686 yksin elävää asunnotonta, vajaa kolmesataa toissavuotta vähemmän. Vielä parikymmentä vuotta sitten kokonaisluku huiteli yli kymmenessä tuhannessa.
Marinin hallituksen ohjelmassa oli puolittaa asunnottomuus vaalikauden aikana. Siihen tavoitteeseen ei kuitenkaan olla päästy, vaikka tahti onkin vakaa. Lopullinen virstanpylväs on poistaa asunnottomuus kokonaan vuoteen 2027 mennessä.
Miten se onnistuu? Viime syksynä ympäristöministeriö tilasi asunnottomuustyötä pitkään tehneen Juha Kaakisen sitä selvittämään.
Eräs Kaakisen keskeisistä ehdotuksista on käynnistää ”viipymättä” valtakunnallinen ohjelma, jonka tavoitteena on poistaa asunnottomuus tavoitevuoteen mennessä. Hän ehdottaa ohjelmakaudelle myös 36 miljoonan euron lisärahoitusta jaettavaksi hyvinvointialueille.
Nyt puhutaan jo ongelman vähentämisen sijaan sen poistamisesta.
Suomessa on ollut asunnottomuustyön merkityksestä vahva yhteisymmärrys jo monen hallituksen ajan. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma syntyi vuonna 2008. Nyt puhutaan jo ongelman vähentämisen sijaan sen poistamisesta.
Sekä selvityksen tehnyt Kaakinen että sen tilaaja, ympäristöministeri Maria Ohisalo (vihr.) ovat optimistisia sen suhteen, että vuoden 2027 tavoite on saavutettavissa.
”Asunnottomuuden poistaminen vaatii rahaa, mutta vielä enemmän maksaa yhteiskunnalle se, että ihmiset elävät ilman kotia”, hän sanoo.
Ohisalo viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan asunnon saanti vähentää esimerkiksi ihmisen sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä. Itse selvityksessä puhutaan 15–52 000 euron vuosittaisista säästöistä ihmistä kohden.
Ohjelmatyö kuulostaa ehkä laimealta, mutta talouden ja hyvinvointialueiden myllerryksessä selkeät ylihallituskautiset linjat voisivat auttaa pitämään kiinni siitä, mikä toimii – ja samalla nostamaan rimaa. Aikana, jolloin niin monet mittarit osoittavat eri suuntaan, asunnottomuustilastot ovat valonpilkahdus.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu maaliskuun 2023 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle.
