Suomeen on viime vuosina saapunut ennätysmäärä ulkomaisia opiskelijoita, suuri osa Aasiasta. Moni on ajautunut jopa epätoivoiseen taloudelliseen tilanteeseen ja sadat ovat hakeneet ruokaa leipäjonoista.
”Perheeni kysyy minulta koko ajan, että mitä aiot tehdä? Miten maksat opinnot?” nepalilainen Manita (nimi muutettu) kuvailee.
”Minulla ei ole aavistustakaan, mitä teemme. Koemme ahdistusta ja stressiä, mietimme tätä koko päivän, yöt ovat unettomia.”
24-vuotias Manita on ammatiltaan röntegenhoitaja. Valmistuttuaan hän työskenteli sairaalassa ja klinikoilla kotimaassaan, mutta muutos houkutti. Hän kuuli tuttaviltaan mahdollisuudesta opiskella Suomessa hoitajaksi.
Manitan mukaan ulkomaisia opiskelupaikkoja välittävä nepalilainen yritys kertoi, että Suomessa olisi helppo löytää töitä opiskelujen oheen. Manitan mukana muuttava aviomies taas voisi työskennellä kokopäiväisesti. Lisäksi yrityksestä kerrottiin, että Suomessa maksetaan niin työttömille kuin opiskelijoillekin tukia.
Hoitajaopintojen sijaan yritys haki Manitalle opintopaikan puutarhanhoitoalalle suomalaiseen ammattikorkeakouluun. Kun Manita protestoi, yrityksen edustaja puhui hänet ympäri, hän sanoo. Edustajan mukaan opintoalaa voisi vaihtaa Suomessa puolen vuoden jälkeen. Se ei pidä paikkaansa. Yritys ei vastannut Ison Numeron haastattelupyyntöön.
Lukukausimaksu ammattikorkeakoulussa on noin 10 000 euroa vuodessa, ja puutarhuriopinnot kestävät neljä vuotta. Manita maksoi ensimmäisen vuoden maksun säästöillään, ja vanhemmat auttoivat. Manitan vanhemmat ovat pienyrittäjiä.
Raha seuraavien vuosien lukukausimaksuihin oli tarkoitus tienata Suomessa. Manita ja hänen miehensä saapuivat Suomeen elokuussa 2024. Töitä ei kuitenkaan löytynyt.
”Töitä on, mutta niihin vaaditaan suomen kieltä. Vaikka osaan vähän kirjoittaa, en osaa puhua: ymmärrän joitain sanoja, mutta minulla menee kymmenen minuuttia miettiä vastaus kysymykseen”, Manita naurahtaa.
Manita on myös hakenut harjoittelupaikkoja kasvihuoneilta, mutta ei ole saanut mitään.
Kelasta taas kerrottiin, toisin kuin välitysfirma oli väittänyt, että Manitalla ei ole EU:n ulkopuolelta tulleena opiskelijana oikeutta opintotukiin. Hänen puolisonsa voi saada työmarkkinatukea aikanaan, mutta toistaiseksi ei. Puoliso odottaa pääsyä suomen kielen kurssille.
Koska oppilaitoksen asuntolaan ei oteta pariskuntia, Manita asuu miehensä kanssa yksityisessä vuokra-asunnossa keskikokoisessa suomalaiskaupungissa. Bussimatka oppilaitokselle on puolitoista tuntia. Vuokra vie 700 euroa, kuukausilippu 50 euroa. Puoliso saa 200 euroa asumistukea Suomesta. Muita tuloja heillä ei ole.
Seuraavan syksyn lukukausimaksu, noin 5000 euroa, erääntyy heinäkuussa. Manita haluaisi myös vaihtaa omalle alalleen. Hän on hakenut hoitajaopintoihin eri korkeakouluihin. Se tarkoittaisi kuitenkin aloittamista alusta: samalla pitäisi maksaa ensimmäisen vuoden noin
10 000 euron lukuvuosimaksu. Rahaa maksuihin pariskunnalla tai heidän perheellään ei ole. Puolison taas pitäisi hakea uusi oleskelulupa, jonka saamiseksi pitäisi olla työsopimus Suomessa.
Vaikka Manita ei tiedä miten päästä tilanteesta, on hän silti optimistinen. Toivottavasti töitä löytyy pian, hän toistelee ja hymyilee aurinkoisesti.
Mukana tuodut säästöt alkavat huveta. Pariskunta on pari kertaa saanut apua kirkon ruokajakelusta.
”Saamme sieltä maitoa, leipää, salaattiaineksia”, Manita kuvailee.
”On hyvä, että he antavat meille ruokaa. Jonot ovat pitkiä. Niissä on paljon srilankalaisia ja nepalilaisia opiskelijoita.”
Viime vuosina tulijoita on ollut eniten Aasiasta. Moni opiskelija on nyt myös tuonut mukanaan puolisonsa ja lapsensa.
Manita ei ole yksin. EU:n ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden määrä on kasvanut rajusti viimeisen kolmen vuoden aikana. Vuosina 2023 ja 2024 ensimmäisiä oleskelulupia myönnettiin vuosittain peräti yli 12 000 opiskelijalle. Määrä oli puolet pienempi vielä ennen koronavuosia ja niiden aikana.
Viime vuosina tulijoita on ollut eniten Aasiasta: Bangladeshista, Sri Lankasta, Nepalista, Intiasta, Kiinasta ja Pakistanista. Moni opiskelija on nyt myös tuonut mukanaan puolisonsa ja lapsensa. Näin näyttää olevan erityisesti srilankalaisten kohdalla.
Tuoreimpien tilastojen mukaan vuonna 2023 niin ammattikorkeakouluissa kuin yliopistoissakin 7,4 prosenttia opiskelijoista tuli EU:n ulkopuolelta. Molemmissa korkeakoulutyypeissä heitä oli reilut 12 000.
Kun ulkomaisten opiskelijoiden määrä kasvoi, alkoi näkyä viitteitä joidenkin opiskelijoiden merkittävistä talousvaikeuksista. Kyse ei ole vain yhdestä paikkakunnasta, eikä ilmiö rajoitu nepalilaisiin.
Uutisia ulkomaisista opiskelijoista ruokajonoissa on tullut esimerkiksi Tampereelta ja Joensuusta. Joulukuussa Yle uutisoi, että ulkomaalaiset opiskelijaperheet Joensuussa ja Pirkanmaalla yrittävät majoittua yksiöihin tai soluasuntoihin, koska varaa muuhun ei ole. Hufvudstadsbladet raportoi viime kesänä, että etenkin bangladeshilaiset opiskelijat etsivät epätoivoisesti Wolt-kuskin töitä ja heille on tarjottu töitä jopa kahden euron tuntipalkalla. Myös Helsingissä ongelma näkyy.
”Ilmiö alkoi keväällä 2023: silloin alkoi näkyä kansainvälisiä opiskelijoita ruokajonossa, ja heitä tuli pikku hiljaa enemmän. Keväällä 2024 heitä alkoi olemaan jatkuvasti kaikissa ruokajonoissa”, kertoo ruoka-avun etsivää työtä tekevä sosiaaliohjaaja Markus Honkonen Helsingin kaupungilta.
Honkonen käy työkseen Helsingin ruokajakeluissa kahdesti tai kolmesti viikossa ja jututtaa ihmisiä tarjotakseen heille apua. Viime aikoina eri ruokajakeluissa on näkynyt säännöllisesti ainakin kymmeniä ulkomaisia opiskelijoita kerralla, hän kertoo. Joukossa on joka kerta sekä tuttuja että uusia kasvoja.
Hänen kohtaamansa ulkomaiset opiskelijat kysyvät yleensä ensimmäisenä, voisiko Honkonen auttaa heitä saamaan töitä.
”Aika moni on laskenut sen varaan, että itse opintojen ohella pystyy tekemään työtä tai mukana tuleva puoliso pystyy siihen – sitten kustannukset katetaan sillä palkalla. On ollut monelle suuri yllätys ja järkytys, että työtä ei olekaan tarjolla. Tai jos on, se saattaa kaatua kielikysymykseen”, hän sanoo.
”Ihmiset saattavat olla aika epätoivoisia.”
Kaikki kymmenet tuhannet ulkomaiset opiskelijat eivät ole tietenkään samassa tilanteessa, mutta esimerkiksi Honkonen arvelee nähneensä viime vuosina kaikkiaan satoja ulkomaalaisia opiskelijoita eri ruokajakeluissa Helsingissä. Ilmiön laajuuden vahvistaa Isolle Numerolle myös Hurstin ruoka-avun toiminnanjohtaja Sini Hursti.
Markus Honkosen jututtamista opiskelijoista ehdoton enemmistö on srilankalaisia. Seuraavaksi eniten on Bangladeshista ja Nepalista tulleita. Monet ovat 30–40-vuotiaita ja useilla on Suomessa mukanaan lapsia. Kaikki apua tarvitsevat eivät kuitenkaan ruokajonoissa käy: Honkonen huomauttaa, että monet jakeluista ovat aikaan, jolloin opiskelijat ovat luennoilla.
Honkosen tapaamista opiskelijoista useimmilla on kotimaassaan korkeakoulututkinto ja pitkä työkokemus – usein samalta alalta, jota he Suomessa opiskelevat. Suurin osa opiskelee täällä ammattikorkeakoulussa. Joukossa on erityisesti sairaanhoitajia sekä teknisen tai IT-alan opiskelijoita.
Honkonen korostaa, että opiskelijat haluavat tehdä töitä, ovat investoineet opintoihin suuria summia ja kouluttautuvat aloille, joille Suomi tarvitsee tekijöitä. Silti he ovat ajautuneet erittäin vaikeisiin olosuhteisiin.
Opintoajan selviytymisen lisäksi Honkosta huolettaa myös se, että ulkomaiset opiskelijat satsaavat suuria summia esimerkiksi sosiaalialan tutkintoihin.
”Jos opiskelee vaikka sosionomiksi tai sairaanhoitajaksi Suomessa ja on ottanut opintoihin ja elämiseen vaikka 50 000 euroa velkaa: itse sosionomina mietin, että miten pystyy opintojen jälkeen maksamaan takaisin sellaisen lainan? On se aika lohduton ja huolestuttava tilanne.”
Tilastojen mukaan 55 prosenttia Suomessa korkeakoulututkinnon suorittaneista ulkomaalaisista työllistyy Suomessa. Palkka jää suomalaistaustaisia alhaisemmaksi.
Ilmiö alkoi keväällä 2023: silloin alkoi näkyä kansainvälisiä opiskelijoita ruokajonossa.
Apua on yrittänyt hakea myös myös Pranisha (nimi muutettu).
Hänen kokemuksensa Suomesta on lähes identtinen Manitan kokeman kanssa. Hänkin on Nepalista ja saapui syksyllä 2024 Etelä-Suomeen, eri oppilaitokseen.
Pranisha oli suorittanut kotimaassaan toisen asteen koulutuksen ja työskennellyt esimerkiksi koulussa ja kirjanpitäjänä.
Suomeen hän päätti tulla opiskelemaan kaupalliselle alalle. Englanninkieliset ammattikorkeakouluopinnot kestävät 3,5 vuotta ja maksavat noin 10 000 euroa lukuvuodelta. Sen päälle tulee maksu välittäjäyritykselle, oleskelulupa, matkat ja elinkustannukset Suomessa. Tradenomiopintojen hinnaksi tulee yhteensä noin 70 000 euroa.
Sellaista summaa Pranishalla ei ollut säästössä: hänkin uskalsi lähteä Suomeen, koska välittäjäyrityksestä kerrottiin, että täältä löytyisi töitä opintojen oheen. Yritys ei ole sama kuin se, jonka kautta juttuun haastateltu Manita tuli Suomeen. Myös Pranishan aviomies lähti mukaan, suunnitelmanaan työskennellä kokoaikaisesti.
”Tajusimme vähän ajan päästä, että töiden saaminen on niin hankalaa, ettemme pärjää elinkustannusten ja ruoan kanssa”, Pranisha kuvailee.
Pranisha ei saa mitään tukia, mutta puoliso saa työttömyyskorvausta ja käy nyt suomen kielen kurssia.
Pranisha on toiveikas, että kurssin jälkeen puolison on helpompi löytää töitä. Hänelle itselleen on luvattu kesätöitä siivoojana. Se luo tiettyä optimismia.
Todellisuus on kuitenkin vaikea: ensi syyslukukauden maksu, noin 5000 euroa, erääntyy kesällä. Sellaisia rahoja Pranishalla ei ole.
”En voi palata Nepaliin. Olen käyttänyt omat ja vanhempieni säästöt, enkä voi lainata niin paljon rahaa mistään.”
”Tajusimme vähän ajan päästä, että töiden saaminen on niin hankalaa, ettemme pärjää elinkustannusten ja ruoan kanssa.”
Opiskelijoiden laajasta ahdingosta kertoo Isolle Numerolle myös kaksi kansainvälisiä opiskelijoita työkseen avustanutta seurakuntatyöntekijää. He eivät puhu jutussa nimillään työnsä vuoksi.
Haastateltavista yksi kertoo kohdanneensa satoja vaikeissa tilanteissa olevia ulkomaisia korkeakouluopiskelijoita. Viimeisen kahden vuoden aikana hän sanoo yrittäneensä henkilökohtaisesti auttaa noin seitsemääkymmentä. Kotimaita on monia: esimerkiksi Bangladesh, Sri Lanka, Nepal, Pakistan, Nigeria ja Iran. Joukossa on opiskelijoita sekä yliopistoilta että ammattikorkeakouluista, esimerkiksi IT-ja hoitoalalta.
Vaikeuksiin joutuneet opiskelijat tulevat monenlaisista lähtökohdista, hän kertoo. Yhdessä ääripäässä ovat ne, jotka ponnistavat todella vaatimattomista olosuhteista. Heille koko suku tai yhteisö on kerännyt varallisuutta opintoja varten. Toisessa päädyssä taas on koulutettuja, ylempään keskiluokkaan kuuluneita ihmisiä. Heillä on ollut hyvä työpaikka ja heidän lapsensa ovat käyneet kotimaassa yksityisiä kouluja. Moni on myynyt omaisuutta tai ottanut velkaa tullakseen Suomeen.
Esimerkiksi kolmen vuoden elinkustannukset ovat yhdeltä ihmiseltä noin 30 000 euroa. Sen päälle tulevat vielä lukukausimaksut, yhteensä vähintään noin 60 000 euroa. Haastateltavan tapaamat ihmiset eivät koskaan saavu sellainen summa mukanaan. Suunnitelma on maksaa seuraavan vuoden lukukausimaksut ja elinkustannukset tekemällä opintojen ohella töitä.
Yhteistä opiskelijoille on, että he ovat uskoneet, tai heille on uskoteltu, että Suomesta voi saada helposti töitä opintojen oheen. He ovat kaikki hakeneet töitä heti saapumisestaan lähtien, ja moni sanoo lähettäneensä satoja työhakemuksia, haastateltava kertoo. Töitä ei ole kuitenkaan löytynyt lainkaan, tai niistä saatavat tulot eivät riitä.
”Ihmiset ovat itsetuhoisia. He ovat niin hädässä kuin vain olla ja voi”, hän kuvaa.
Hänen mukaansa opiskelijat piilottelevat tilannettaan myös toisiltaan, eivätkä välttämättä kerro siitä kotimaahan. Moni hakee häpeän vuoksi apua vasta kun tilanne on jo kriittinen. Osa joutuu pyytämään rahaa sukulaisilta kotimaasta, vaikka ovat itse luvanneet lähettää rahaa kotiin.
”En tiedä mitä tehdä, olen täysin avuton ja mahdollisuuteni auttaa ovat todella rajatut. Ei ole mitään järjestelmää, joka ottaisi heistä kopin”, haastateltava sanoo.
Seurakunta voi avustaa ruokalahjakorteilla, mutta toinen haastateltava kutsuu sitä tekohengitykseksi.
Molemmat haastateltavat pitävät ongelmaa yhteiskunnallisena. He näkevät, että vaikeassa taloustilanteessa olevat korkeakoulut saavat ulkomaisilta opiskelijoilta rahaa, mutta sekä oppilaitokset että yhteiskunta sulkevat heidän ongelmiltaan silmänsä. Siksi opiskelijat tippuvat kirkon ja ruokajakelujen varaan, vaikka niillä ei ole heidän auttamiseensa mitään ylimääräistä budjettia.
Hän näkee, että ilmiö pahenee koko ajan.
”Hirvittää ja mietityttää, moniko on tässä samassa tilanteessa, mutta ei ota [kirkkoon] yhteyttä.”
”Ihmiset ovat itsetuhoisia. He ovat niin hädässä kuin vain olla ja voi. Ei ole mitään järjestelmää, joka ottaisi heistä kopin.”
Suomeen EU:n ulkopuolelta suuntaavilta opiskelijoilta vaaditaan tällä hetkellä 9600 euron säästöjä oleskeluluvan saamiseksi. Ajatus on, että opiskelijan tulisi voida elää vuosi näillä rahoilla: noin 800 eurolla kuussa. Jos puoliso muuttaa mukana, hänellä on oltava 7320 euroa säästössä. Myös kutakin lasta kohden on näytettävä monen tuhannen euron säästöt.
Vielä viime lokakuun loppuun vaadittu kuukausisumma oli opiskelijalta paljon matalampi: 560 euroa. Sillä summalla useimmat Suomessa nyt olevat opiskelijat ovat varautuneet pärjäämään, mutta erityisesti pääkaupunkiseudulla se on kuukausibudjettina erittäin tiukka.
Kaikilla ei toisaalta ole edes näitä oleskeluluvan saamiseksi näytettyjä rahoja käytössään, ulkomaisia korkeakouluopiskelijoita auttanut seurakuntatyöntekijä kertoo Isolle Numerolle.
Myös Hufvudstadsbladet raportoi viime kesänä, että bangladeshilaisia opiskelijoita värväävät yritykset tarjoavat opiskelijoille lainoja tai niin sanottuja sponsorisopimuksia vaadittujen varojen näyttämiseksi. Niitä käytetään oleskelulupahakemuksia varten, mutta opiskelija ei saa rahoja omaan käyttöönsä. Ilmiö tunnetaan myös ulkomailla.
Tilannetta vaikeuttaa se, että ulkomainen opiskelija ei ole pääsääntöisesti oikeutettu Suomessa Kelan tukiin, vaan heidän pitäisi kyetä elättämään itsensä. Jos Kela katsoo, että asuminen Suomessa on vakituista, voi myös EU:n ulkopuolelta tulevalla opiskelijalla olla oikeus esimerkiksi sairauspäivärahaan tai Kela-korttiin, muttei vaikkapa asumislisään. Puolisot voivat tietyissä tapauksissa saada sitä tai työttömyyskorvausta. Lapsista maksetaan lapsilisää.
Koska Suomen perustuslaki takaa oikeuden ihmisarvoiseen elämään, epätoivoisessa tilanteessa opiskelija voi hakea toimeentulotukea tai kiireellisessä tilanteessa saada maksusitoumuksen ruokakauppaan tai lääkkeisiin. Harkinta on kuitenkin aina henkilökohtaista. Ison Numeron seurakuntalähteen kokemusten mukaan kumpaakaan ei välttämättä saa.
Tällöin on myös näytettävä monen kuukauden ajalta kaikki menot ja tulot. Jos opiskelijalla ei ole ollut Maahanmuuttoviraston vaatimaa summaa käytössään, hän voi pelätä menettävänsä sen takia oleskelulupansa, seurakuntalähde sanoo. Toimeentulotukeen turvautuminen voi johtaa oleskeluluvan perumiseen. Siksi osa epätoivoisessakin tilanteessa olevista jättää tuen hakematta.
Tänä keväänä suomalaisiin korkeakouluihin EU:n ulkopuolelta hakeneiden määrä laski alle puoleen edellisvuoteen verrattuna: reilusta 50 000:sta reiluun 20 000:een. Pelkästään bangladeshilaisten hakijoiden määrä laski yli 5000:lla. Opetushallituksesta arvioidaan, että lasku liittyy sadan euron hakemusmaksuun, joka otettiin käyttöön tässä haussa.
Sekin on mahdollista, että tieto monen opiskelijan vaikeasta työtilanteesta on saavuttanut myös kotimaan.
Esimerkiksi jotkut banglan- ja nepalinkieliset sometilit kehottavat viimeisen vuoden aikana julkaistuissa videoissa opiskelijoita välttämään Suomea, koska töitä ei ole. Helmikuussa julkaistu opiskelijoiden ahdinkoa käsittelevä puolitoistatuntinen nepalinkielinen podcast on kuunneltu yli 32 000 kertaa.
Myös nepalilaisen Pranishan sukulainen pohtii, lähtisikö Suomeen opiskelemaan. Häntä Pranisha on kehottanut odottamaan.
”Sanoin, että älä tule nyt, tule myöhemmin. Kaikki asiat Suomessa ovat hyviä: koulutus, se miten säännöt toimivat. Ihmiset ovat todella ystävällisiä. Mutta on todella vaikeaa löytää töitä, joilla pystyy täällä selviämään.”
Silti hakijoita korkeakoulujen englanninkielisiin koulutusohjelmiin oli kevättalvella edelleen moninkertaisesti aloituspaikkoihin nähden. Kärkimaat olivat Suomen jälkeen Nigeria, Bangladesh, Pakistan ja Nepal.
Maahamuuttovirasto arvioi, että opiskeluluvan hakijoiden määrä kasvaa hieman tulevana kahtena vuotena.
Opiskelijat eivät esiinny jutussa oikeilla nimillään asian arkaluontoisuuden vuoksi ja koska julkisuus voisi vaikeuttaa heidän tilannettaan.
Teksti Kati Pietarinen
Kuvitus Pauli Salmi
Tämä on näytejuttu huhtikuun 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
