Syntyvyyden huolestuttava lasku ja huoltosuhteen heikkeneminen puhututtaa nyt vähän jokaista.
Mediassa juttujen tulokulmat ovat vähitellen laajentuneet eikä niiden ensijainen sisältö ole enää, ainakaan aina, naisten typeryys. (He kun eivät ymmärrä hankkia lapsia ajoissa.)
Vaikka jutut kattavat nykyään paremmin syntyvyyden laskuun liittyvät monisyiset seikat, jään jokaisen jutun lukemisen jälkeen kaipaamaan jutussa esiintyneiden asiantuntijoiden tai poliitikkojen haastamista. Toimittajien olisi syytä kysyä, kelpaako kuka tahansa lapsi vai vain vakavaraiseen, valkoiseen ydinperheeseen syntyvä vauva.
Jos kaikkien lasten vakuutetaan olevan yhtä toivottuja, tulisi toimien olla sen mukaisia. Nyt näin ei ole. Peruspalveluista leikkaaminen ja toimeentulon epävarmuus saavat monet prekaarissa asemassa olevat ihmiset kyseenalaistamaan oman mahdollisuuden perheen perustamiseen. Monia pelottaa ajatus lapsen hoitamisesta yksilökeskeisen suorituskulttuurin keskellä, jossa kannattelevat yhteisöt ovat hajonneet.
Samaan aikaan näitä yhteisöjä rakentavat, vanhempien jaksamista tukevat ja monimuotoisia perheitä auttavat järjestöt ovat leikkauslistalla. Kun tähän henkilökohtaiseen epävarmuuteen lisää yleisen maailmantilan, jossa ilmastokriisin hoito on retuperällä, sotia ei aktiivisesti yritetä lopettaa eivätkä ihmisoikeudet olekaan luovuttamattomia, näyttää tulevaisuus niin synkältä, ettei lapsen saaminen tunnu järkevältä.
Korkeat tulorajat ja maahanmuuttopolitiikan kiristykset pitävät lapset poissa Suomesta.
Jos lapsen kuitenkin tahtoo, on se syytä tietää ajoissa. Monille sateenkaaripareille ja itsellisille vanhemmille lahjasoluhoidot ovat usein varmin tapa saada toivottu lapsi, mutta yhä useampi heteroparikin tarvitsee lääketieteellistä apua. Julkisen puolen lapsettomuushoitojonot ovat vuosien mittaiset eikä näytä siltä, että hoitotahojen resurssit tulisivat vastaamaan kysyntää lähiaikoina. Tie käy yksityisille klinikoille niillä, joilla siihen on varaa.
Kaikkein eniten minua häiritsee syntyvyyskeskusteluja seuratessani sen rasistisuus. Yhtäältä ollaan huolissaan lasten määrän vähenemisestä, mutta toisaalta tänne muuttaneet ihmiset eivät saa lapsiaan luokseen lähtömaistaan. Järjettömän korkeat tulorajat ja maahanmuuttopolitiikan kiristykset pitävät lapset poissa Suomesta. Näitä lapsia ei mielletä tulevaisuuden suomalaisiksi. Myös monet mustat ja ruskeat suomalaiset tai ulkomaalaistaustaiset ihmiset miettivät muuttoa muualle rasistisen politiikan ja äärioikeiston nousun vuoksi. He tuntevat, ettei heidän lapsillaan ole tulevaisuutta täällä. Tarvitsemmekin antirasistista syntyvyyskeskustelua.
On turha itkeä uusien ikäluokkien pienuutta, jos ei tehdä yksinkertaisimpiakaan toimia, joilla lasten määrää voisi nostaa. Siinä missä jokaisen lapsen tulisi tuntea olevansa toivottu, myös jokaisen perheen tulisi olla ympäröivän yhteiskunnan hoivan ja huolenpidon kohde.
Mirka Seppälä
Köyhä
Tämä on näytejuttu syyskuun 2024 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 13 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 1,8 miljoonaa euroa tuloja.
