Eräs läheiseni katsoo paljon ulkomaista true crimea. Viime aikoina hän on alkanut toistaa yhtä samaa ajatusta: Suomessa on liian lyhyet tuomiot.
Kovempi rangaistus olisi parempi oikeudenmukaisuuden tae. Tällaisella kriminaalipolitiikalla ratsastaa erityisesti perussuomalaiset.
Suomi tunnetaan maailmalla siitä, että vangit tosiaan istuvat lyhyitä kakkuja, ja vankiloissa on kohtuullisen hyvät oltavat. Tätä ei kuitenkaan kannattaisi pitää ongelmana. Jos vankilasta löytyy yksi nyrkkisääntö, se on, että vankilassa vietetty aika ei saa ihmistä lopettamaan rötöstelyä.
Vangiksi ei tulla, vangiksi synnytään. Näin voisi tavallaan sanoa, sillä vangeista erittäin suurella osalla on päihdeongelmia, lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia, keskittymishäiriöitä ja ylisukupolvista osattomuutta. Rikosten tekemisen syyt piilevätkin yhteiskunnassa, eivät yksilössä, josta yhteiskunta ei ole välittänyt.
Vankila ei ole olemassa rikosten torjumista varten. Se on syntynyt sekavan historiallisen prosessin kautta, ja yksi sen keskeinen tehtävä on ollut osattomien säilöminen.
Pitäisikö raiskauksista ja jengirikoksista tuomitut siis päästää suoraan vapauteen? Ei tietenkään. Mikään yhteiskunta ei toimi ilman jonkinlaista järjestelmää niille, jotka ovat vaaraksi muille ja itselleen. Oleellinen kysymys onkin, millainen tämä järjestelmä on.
Nykyinen suomalainen vankila on yhdistelmä vanhaa kuri- ja uudempaa kontrollivaltaa: ihmiset säilötään samaan tilaan (kuri), mutta heidät yritetään saada lopulta valvomaan itse itseään (kontrolli), jotta vankilan muureja ei tarvittaisi. Nykyvankilassa painottuu vangin itselleen laatima rangaistusajan suunnitelma ja siihen liittyvät terapeuttisen vallan käytännöt.
Suomalainen vankila on nykymuodossaan ainakin halvempi ja vähemmän haitallinen yhteiskunnalle kuin vaikkapa amerikkalainen. Paremmuus perustuu muun muassa kuntoutuksen, hoidon, avolaitokseen siirtämisen ja koulutuksen painotuksiin. Sitä ei kannata kuitenkaan liikaa kehua. Monet vankien perusoikeudet toteutuvat huonosti, ja vankilat ovat liian täynnä. Tarvitsemme jotakin parempaa.
Pelkkä terapeuttisten käytäntöjen tuominen nykyvankilan sisälle ei ratkaise asiaa. Vankilaa pitäisi yrittää hajauttaa yhä enemmän. Ei yhtä vankilaa, vaan monia paikkoja erilaisiin tuen tarpeisiin. Ovet pysyisivät suljettuina niin kauan kuin ihmiset olisivat vaaraksi itselleen ja muille.
Lopulta vankiloiden ongelmat ratkaistaan myös yhteiskunnassa: huumeiden käyttöhuoneilla, edullisella asumisella, tuetulla oppimisella, perustulolla. Asioilla, jotka niin monella vangilla selittävät rikolliseen elämäntapaan päätymistä. Tämä koskee myös jengirikollisuutta, joka on erityisesti Ruotsissa ongelma: jengiytymistä tapahtuu, koska yhteiskunnallinen segregaatio on päästetty repeämään ammottavaksi railoksi. Tätä segregaatiota eivät pidemmät tuomiot voi koskaan korjata.
Veikka Lahtinen
Podcastaaja ja tietokirjailija
Tämä on näytejuttu loka 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
