Heinäkuussa ilmestyi taas Ison Numeron kirjallisuusnumeroa. Tämä on ollut nyt jokakesäinen teema, joka tuntuu aina yhtä aikaa sekä tärkeältä että ristiriitaiselta.
Yhtäältä meille kulttuurilehtenä kirjallisuus on keskeinen aihe ja myös itselleni läheinen. Tekisi mieli opettajamaisesti kannustaa kaikkia lukemaan. Se on kivaa! Se on hyväksi! Se auttaa ymmärtämään ihmisiä!
Toisaalta, noin puolet lehtemme myyjistä ei osaa lukea. Kirjallisuudesta intoilu tuntuu auttamattoman kaukaiselta, kun on juuri kirjoittanut ihmiselle neljä eri lappua, joilla tämä voi pyytää apua yrittäessään kieli- ja lukutaidottomana löytää tietään oikeaan junaan, oikealle pysäkille ja sieltä oikeaan lentokoneeseen.
Ihmisen, joka on lähes koko muistissaan olevan ajan osannut lukea, on vaikea hahmottaa, kuinka hankalaksi lukutaidottomuus elämän tekee. Se ei vaikeuta vain navigoimista, vaan kaikkea nyky-yhteiskunnassa toimimista. Arvaa kuinka helppoa on löytää töitä, jos ei osaa kirjoittaa kuin nimikirjaimensa?
Lukutaidottomuus voi johtaa monenlaiseen osattomuuteen ja joskus myös häpeään – josta myös tätä lehteä varten haastattelemani Stela Mihailovici puhui. Hän istui lapsuutensa koulun penkin sijaan kotona vahtimassa sisaruksiaan, kun päivähoitoon ei ollut varaa. Nyt lukutaidottomuus nolottaa.
Arvaa kuinka helppoa on löytää töitä, jos ei osaa kirjoittaa kuin nimikirjaimensa?
Monet Ison Numeron myyjistä, kuten myös Mihailovici, ovat Itä-Euroopan romaneja. He ovat Euroopan syrjityintä vähemmistöä ja se näkyy elämäntilanteissa. Tutkimuksesta ja maasta riippuen, romaniväestöstä arviolta 10–20 prosenttia on täysin lukutaidottomia. Paikoin luvut ovat korkeampiakin: muutama vuosi sitten aikuisista romaneista Kreikassa lähes puolet ja Romaniassa 35 prosenttia kertoi olevansa lukutaidottomia. Toisaalta esimerkiksi Suomessa tilanne on hyvin erilainen.
Tätä taustaa vasten tuntuu siis hassulta hehkuttaa vaikka kirjallisuuden stressinpoistovaikutuksia tai puhua siitä, millaiset kirjat ovat parhaita. Kun pääasia on, että kukin osaisi lukea ja lukisi sen mitä haluaa ja tarvitsee.
Kuitenkin, kun katsoo historiaa, muutos on ollut radikaali: vuonna 1820 vain noin 12 prosenttia maailman väestöstä osasi lukea. Ja kun tilastoja katsoo, myös Euroopan romanien tilanne on muutoksessa.
Kouluunpääsyn parantumisen vuoksi monissa maissa nuorten romanien lukutaito on nyt jo huomattavasti vanhempia parempi. Vaikka haasteita esimerkiksi koulun keskeyttämisen suhteen on yhä, on hyvä muistaa että tämäkin voi muuttua nopeastikin, jos siihen panostetaan. Ja toivottavasti panostetaan. Sillä lukutaito kuuluu kaikille.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu elokuun 2022 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle.
