Ileanan, 36, elämä on parantunut viime vuosina. Hän näkee myös yhteisössään positiivista kehitystä.
Kun tulimme Romaniasta Suomeen ensimmäisen kerran kahdeksan vuotta sitten, nukuimme kesät metsässä. Se oli hyvin vaikeaa, poliisi tuli usein ja heitti tavarat ja teltat pois. Siellä oli kylmä ja satoi usein ja meidän piti kävellä metsässä pitkiä matkoja. Se oli pelottavaa. Myöhemmin yövyimme hätämajoituksessa.
Nyt tilanne on paljon parempi. Minä ja mieheni asumme vuokralla. Voimme käydä suihkussa, pestä vaatteet ja kokata. Kun tulimme Suomeen, emme aluksi tienneet mitään mistään, miten täältä olisi voinut saada asunnon tai yöpaikan. Isolta Numerolta meitä on autettu asioiden järjestämisessä.
Olen täällä yleensä valtaosan vuodesta mieheni kanssa. Meillä on Romaniassa neljä lasta.
Pidän Suomesta. Kiitän kaikkia asiakkaitani Kirkkonummella ja sitä, että ihmiset siellä ovat minulle mukavia ja kunnioittavia. Mutta toki olisin mieluiten lasteni luona.
Olen miettinyt saisimmeko heidät Suomeen, mutta se olisi vaikeaa. Heillä on koulu Romaniassa, täällä kieli olisi vieras ja muutos ehkä liian iso.
Haluaisimme mieheni kanssa töitä Romaniasta, mutta emme ole koskaan niitä siellä saaneet. Etsimme kyllä. Jos Isoa Numeroa ei olisi, kerjäisimme tai keräisimme pulloja.
Toivon että voimme jatkaa sen myymistä, koska elämä on muuttunut näiden kahdeksan vuoden aikana paljon paremmaksi. On hyvä, että ihmiset voivat lähteä ansaitsemaan ulkomaille. Se auttaa muuttamaan yhteisöä.
En ole itse käynyt päivääkään koulua. Menin naimisiin 14-vuotiaana, isoäitini järjesti liiton. Se oli liian aikaisin.
”Nykyään tytötkin käyvät koulussa – niin ei ollut kun minä olin nuori, enkä oppinut edes lukemaan.
Mutta asiat muuttuvat myös meidän romaniyhteisössämme. Jos tyttö ei halua mennä jonkun kanssa naimisiin, hän voi sanoa sen. Kun minä olin nuori, vaihtoehtoa ei ollut. Lapset käyvät [yhä useammin] koulua ja kymmenisen vuotta sitten alueelle tuli jopa päiväkoti, jossa jotkut lapset käyvät. Nykyään tytötkin käyvät koulussa – niin ei ollut kun minä olin nuori, enkä oppinut edes lukemaan. Nyt joillain naisilla on ajokortitkin. Tunnen yhden.
Mielipiteet naisten ajokorteista ovat vähän jakautuneet. Yleensä naisista se on hyvä asia. Miehistä ei niinkään. Heidän mielestään ei ole hyvä, jos naiset vapautuvat liikaa. Jotkut ovat mustasukkaisia ja toisten mielestä naiset eivät saa olla miehiä parempia tai fiksumpia. Jos naisella on vaikka ajokortti ja miehellä ei, se on häpeä ja sille nauretaan. Näin se on meillä.
Mutta jos mies on väkivaltainen, nykyään sitä pidetään pahana asiana ja vaimo voi lähteä. Ennen perhe olisi pakottanut naisen palaamaan, mutta asiat muuttuvat. Se on todella hyvä asia.
Romanien suhde romanialaisiin [valtaväestöön] on myös minusta muuttunut. Ennen romanialaiset olivat hyvin ennakkoluuloisia. Nyt näen, että jotkut romanialaiset asuvat jopa yhteisömme keskellä ja lapsillani on romanialaisia ystäviä. Ennen sitä ei tapahtunut.”
Teksti ja kuva Veera Vehkasalo
Tämä on näytejuttu syyskuun 2024 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 13 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 1,8 miljoonaa euroa tuloja.
