Samalla viikolla kun hallitus pääsi sopuun leikkauksista kehysriihessä, kävelin Kallion ruokajonon ohitse. Jono ei ole koskaan vaikuttanut yhtä pitkältä.
En voinut olla miettimättä, miten monin tavoin hallituksen uudet leikkaukset yhdistettynä viime vuonna jo päätettyihin ”sopeutuksiin” tulevat muuttamaan Suomea. Monella on pian yhä tiukempaa. Samalla apua tarjoavilla tahoilla, myös sosiaali- ja terveysalan järjestöillä, on niilläkin yhä niukemmin resursseja.
Leikkauksista käyty keskustelu ei ole ollut mieltä ylentävää varmaan kenestäkään. Talouskeskustelua seuraavasta maallikosta tuntuu siltä, että kyseessä on jokin masentava Leikkaa vai lainaa -peli. Siinä pitää valita yksi kahdesta kortista ja heilutella sitä riittävän innokkaasti ja toivoa, että äänestäjät huomaavat juuri sinut.
Silti kenellekään ei liene epäselvää, että jokin tässä hommassa ei toimi. Ongelmat eivät rajoitu vain Suomeen. Ympäristö tuhoutuu, ilmastokriisi häämöttää, sotia syttyy, eriarvoisuus kasvaa, länsimaiset demokratiat ja monet taloudetkin natisevat liitoksissaan.
Minkälainen yhteiskunta on 30 tai 100 vuoden päästä? Minkälainen haluaisimme sen olevan?
Nyt jos koskaan toivoisi, että maailma olisi täynnä pohdintaa siitä, miten talousjärjestelmästämme(kin) saisi oikeasti kestävän ja inhimillisen. Näitä keskusteluja ei ehkä ole helppo käydä nopeasti A-studiossa, mutta silti aiheen toivoisi olevan juuri nyt kaikkien huulilla. Mihin olemme menossa? Minkälainen yhteiskunta on 30 tai 100 vuoden päästä? Minkälainen haluaisimme sen olevan?
Nykymaailmassa ei myöskään riitä, että tästä puhutaan Suomessa, vaan vastausten pitäisi olla globaaleja. Kun luin huhtikuisesta rikkaimpien maiden G20-kokouksesta, mietin että onko jotain toivoa kansainvälisen keskustelun muuttumisesta silti ilmassa. Kokouksessa Brasilia toi esiin ehdotuksen superrikkaiden globaalista verottamisesta. Ajatus sai tukea muun muassa Ranskalta ja Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä.
Reutersin mukana keskusteluja käytiin muun muassa siitä, että verotuloja voisi ohjata nälänhätien ratkaisemiseen ja vihreän siirtymän rahoittamiseen.
Näissä yhteyksissä kyse on yleensä selkokielellä sanottuna käsittämättömän rikkaista ihmisistä. Esimerkiksi dollarimiljardööreistä, joita maailmassa alle 3000. (Nalle voi siis huokaista helpotuksesta.) Parin prosentin vero heille kattaisi esimerkiksi European Tax Observatoryn mukaan puolet siitä, mitä kehittyvät maat tarvitsisivat ilmastohaasteisiin vastaamiseen.
On selvää, ettei jokin tietty vero tule ratkaisemaan koko talousjärjestelmämme ongelmia. Ne ovat paljon syvemmällä. Mutta yhteinen keskustelu noilla areenoilla siitä, että jotain tarttis tehdä, on silti positiivinen merkki.
Vaikka nopea muutos ei varmasti olekaan, ehkä hieman kannustaa se, että vasta vähän aikaa sitten me näimme, että valtaosa maailman maista sai sovittua globaalista verosta monikansallisille yrityksille. Sitäkin kutsuttiin mullistavaksi.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu toukokuun 2024 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2022 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 280 hengelle.
