Politiikkaa Suomessa on viime aikoina tuntunut määrittelevän entistäkin kovempi kiireen tuntu, mutta ympäristöasioissa hallituksella ei näytä olevan hoppu.
Orpon hallitus uudistaa lakeja ja leikkaa menoja sellaisella tahdilla, että meinaa tukka tippua. Vauhdilla ovat edenneet etenkin menoleikkauksiin ja maahanmuuttoon liittyvät päätökset.
Kiire on jo sellainen, että se herättää isoja kysymyksiä. Onko todella hyvän demokraattisen hallinnon mukaista tehdä isoja uudistuksia niin, ettei yhteiskunnallista keskustelua ehditä käydä, eikä vaikutuksia kunnolla arvioida? Aikataulua perustellaan velkataakalla, luottoluokituksella, Venäjällä ja milloin milläkin.
Moni isoja ja vaikeita kysymyksiä, joihin on jotenkin vastattava, mutta huolellinen lainsäädäntötyö ja demokraattinen prosessi eivät ole asioita, jotka voi sivuuttaa, koska asiat halutaan valmiiksi ennen kesälomaa.
Mutta kiireen perusteluiden ohella pitäisi miettiä, miksi juuri näitä asioita kiirehditään. Ympäristöasioissa hallituksella ei näytä olevan hoppu. Tekeillä ei ole yhtäkään kiireellistä ilmastonmuutokseen tai luontoasioihin liittyvää lakimuutosta. Ja viimeisin suuri uutinen oli enemmänkin huomattava taka-askel kuin edistystä: Suomi torppasi koko EU:n laajuiset luonnon ennallistamistoimet.
Ne toimet, joita myös ilmastotutkija-kalastaja ja ”ympäristö-Nobelinkin” saanut Tero Mustonen ehti lehden kansihaastattelussa kiittää ennen asetuksen kaatumista. Vesistöjen, metsien ja soiden ennallistaminen on sekä luonnon monimuotoisuuden että ilmastotoimien kannalta avainasemassa.
Ympäristöasioissa hallituksella ei näytä olevan hoppu.
Tilanne muistuttaa vertauksesta, jonka filosofi William MacAskill esittää kirjassaan Tulevaisuuden historia. MacAskill ajaa niin sanottua longtermismiä, eli erittäin pitkän aikavälin ajattelua. Hänen mukaansa tulevaisuuden ihmisten ja heidän hyvinvointinsa pitäisi olla yhtä merkittäviä kuin nyt olemassaolevien. Siksi meidän pitää tehdä kaikkemme, jotta vuosituhansienkin päästä maapallolla olisi mahdollisuus hyvään elämään.
MacAskill vertaa ihmiskuntaa teiniin, joka ei kykene ajattelemaan tekojensa pitkän aikavälin seurauksia. Teini miettii huomista tai parhaimmillaan ensi vuotta, kun pitäisi ajatella vuosikymmenien päähän. Ihmiskunnan mittakaavalla ensi vuosi on ehkä satojen vuosien päässä, ja kymmenenkin vuotta vuosituhansien.
Nyt tuntuu että päättäjät ovat ne teinit. Ongelma on, että ennallistamisen kustannukset tulevat eteen pian, kun taas hyödyt näkyvät myöhemmin. Mutta ympäristötuho on eksistentiaalinen uhka sivilisaatiolle. Kun taas Suomen valtion velka tai ulkomaalaislaki ei todennäköisesti vaikuta ihmiskunnan tulevaisuuteen.
Ensimmäisen osalta toimettomuuden haitat tulevaisuudessa ovat niin moninkertaisesti pahemmat kuin jälkimmäisissä, että hädän pitäisi olla käsin kosketeltavissa. Ilmasto- ja ympäristötoimilla, jos jollain, on kiire.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu huhtikuun 2024 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2022 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 280 hengelle.
