Monista rajoista välitetään suhteettoman paljon – ja sitten on maapallon rajat, joista pitäisi oikeasti olla huolissaan, kirjoittaa päätoimittaja Veera Vehkasalo.
Välillä tuntuu, että jotkut ihmiset välittävät suhteettoman paljon rajoista.
Siis siitä, että he pystyvät selittämään maailman paikkana, jossa asiat ja käsitteet ovat tarkasti rajattuja ja omissa lokeroissaan. Eivät rönsyile tai leviä toisten puolelle, käväise naapurin aidan toisella puolella ja sekoita pakkaa.
En ole koskaan aivan täysin ymmärtänyt sitä.
Maailmassa on loputtomasti asioita, jotka ovat enemmänkin skaalalla kuin jonkinlaisten selkeiden yksiselitteisten laatikoiden sisällä. Ja vielä enemmän asioita, jotka ehkä jollain mittarilla voivat olla tarkkarajaisia, mutta toisilla – todellisessa maailmassa ja ihmisten elämissä – ovat sitä paljon vähemmän.
Etnisyys, sukupuoli, aikuisuus, lapsuus, mielenterveys, terveys… Niin monessa asiassa voidaan ehkä virallisissa papereissa laittaa luku tai rasti ruutuun, mutta käytännön elämässä näitäkin asioita usein tai joskus annostellaan hieman osissa.
Asia voi olla vähän yhtä ja vähän toista. Tai sitten toisilla enemmän ja toisilla vähemmän sitä samaa – ja joissain asioissa toisena päivänä vähän taas eri tavalla. Ehkä 20 prosenttia yhtä, 3 toista ja 90 sitä kolmatta. 113 yhteensä.
Onko kukaan ihan täysin terve? Missä menee hulluuden raja? Missä vaiheessa ihminen on aikuinen? Onko suomalaisuus asia, jota voisi mitata ykkösissä ja nollissa? Onko sukupuolessa kaksi tarkkarajaista vaihtoehtoa?
Näiden rajanvetojen – jostain syystä etenkin kahden viimeisen – kyseenalaistaminen saa toisten karvat nousemaan, ja aiheet ovat tätä nykyä myös poliittisia lyömäaseita.
(Ja jos rajoista puhutaan, valtioiden rajat ja niiden ylittäminen vasta polttava aihe ovatkin.)
Samat ihmiset jotka niin kovasti tahtovat vetää rajoja toisaalle, vähät välittävät niistä muualla.
Se mikä raja-ajattelijoissa on hämmentävintä on se, että samat ihmiset jotka niin kovasti tahtovat vetää rajoja toisaalle, vähät välittävät niistä muualla. Pakkomielteinen rajojen vahtiminen tuntuu yhä enemmän tavalta ohjata huomio muualle samalla, kun elollisten hyvinvoinnille paljon merkittävät rajat paukkuvat.
Ehkä konkreettisimmin: maapallon rajat.
Hiljan eräs pieni uutinen kertoi, että olemme ylittämässä kriittistä rajaa. Ilmastotutkijoiden ryhmä muistutti The Guardian -lehdessä, että jos ilmasto lämpenee globaalisti 3−4 astetta, talous ja yhteiskunta lakkaavat toimimasta sellaisena kuin me ne tunnemme. Vielä pahempi tilanne on, jos emme lainkaan rajoita päästöjä.
Heidän mukaansa nykyisellä vauhdilla on yhä todennäköisempää, että päädymme ylittämään keikahduspisteitä, jotka muuttavat ilmastoa niin, ettei niistä ole enää paluuta. Sen seuraukseet olisivat arvaamattomat, eivätkä ihmiskunnalle todellakaan suotuisat.
Olisivatko nämä kuitenkin ne rajat, joiden ylittämisestä kannattaisi olla huolissaan?
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu maaliskuun 2026 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää. Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä ostaa lehtiä etukäteen ja pitää myydystä lehdestä saamansa myyntivoiton itsellään. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
