Koska ymmärrät nämä sanat, oletan että olet käynyt useamman vuoden koulua ja luet suomea suht säännöllisesti. Kirjaimista tulee sana vaivatta, lähes väistämättä.
Suomessa tulee harvoin ajateltua, ettei se ole itsestään selvää. Maailman mittakaavassa vielä noin joka kymmenes ihminen on lukutaidoton, vaikka määrä onkin laskussa. Itse tajusin viimeistään aikanaan Pekingissä harhailtuani, miten vaikea kirjoitusta ja kieltä ymmärtämättömän — ja lisäksi tässä tapauksessa suuntavaistottoman — ihmisen on löytää edes eilinen yösijansa. Tai saada apua, jos sitä tarvitsee.
Ison Numeron toimistolla on kuitenkin osa arkea, että monille myyjistä kaupungin katukyltit näyttävät vierailta kirjoitusmerkeiltä. Arviolta puolet myyjistämme on lukutaidottomia, osa lukutaitoisistakin osaa lukea vain vähän. Lisäksi valtaosalle kieli on vieras. Myyjämme Doina kertoo siitä tämän lehden sivulla 11. Vaikka kaikille ei voi tulostaa ohjeita tai tehdä muistilappuja ja kalenterimerkintöjä, pyrimme varmistamaan, että luku- tai kielitaidon puute ei ole este lehden myynnille. Se sulkee ihmisen ulos jo ihan riittävän monesta asiasta elämässä: monista töistä, elämään liittyvän byrokratian hoitamisesta ja jopa lääkärilappujen ymmärtämisestä. Yhteiskuntamme pyörii lukutaitoisten ehdoilla.
Vaikka Suomessa kasvaneille täydellinen lukutaidottomuus on harvinaista, sosioekonomisten ryhmien erot lukutaidossa ovat kuitenkin kasvaneet, kuten tämän lehden Isoissa Luvuissa kerrotaan. Se on huolestuttavaa, sillä jo huono lukutaito on syrjäytymisriski.
Koska lukeminen on niin keskeistä, tässä lehdessä keskitytään juuri siihen. Mukana ovat muun muassa Katja Ketun, Niillas Holmbergin ja Hanna Weseliuksen tekstit. Kansihaastattelussa on suomalais-romanialainen kirjailija Christina Sandu.
Halusimme tarjota hyvää ja ajatuksia herättävää kesälukemista sekä muistuttaa siitä, mitä lukutaito tarkoittaa — että se on etuoikeus. Siitä kannattaa nauttia, mieluiten keskeytyksettä, ainakin ilman puhelinta tai televisiota. Mutta tarkoituksena oli myös pohtia sitä, ketä ja mitä Suomessa kuunnellaan ja luetaan. Tämän lehden haastattelussa Ruskeat tytöt -kollektiivin Jasmina Amzil ja Fiona Elone puhuvat rodullistettujen naisten asemasta suomalaisessa mediassa ja kirjallisuudessa. Pääsevätkö muut kuin valkoiset suomalaiset kirjallisesti ”ääneen”?
Tätä pohdimme usein myös lehteä tehdessämme. Monissa maailman katulehdissä on enemmän kirjoitustaitoisia myyjiä, joten he tekevät juttuja lehtiin myös itse. Kuten The Big Issue Australia -lehdelle tässä numerossa olevan esseen kirjoittanut Mariann B. Isossa Numerossa olemme toimituksesta väkisin lähes aina välissä, kun myyjistä ja heidän elämästään kerrotaan lehdessä. Sen sijaan, että he voisivat itse kirjoittaa ja sanoa sen, mitä haluavat. Ilman välittäjiä. Toimittaja pääsee tekemään väkisinkin valtavan määrän valintoja ja karsintaa päättäessään, mitä mistäkin keskustelusta tekstiin nostetaan.
Etsimme aina tapoja oman tämän minimointiin, mutta toivottavasti edes välittämämme viesti on parempi kuin ei viestiä lainkaan — ja tuo myyjiämmekin lähemmäs lukijaa. Koska parhaimmillaan lukeminen on juuri sitä: se tuo toisen ihmisen ja jopa toisen maailman lähelle tavalla, joka muuten ei arjessa onnistuisi.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Lehden hinnasta puolet on myyjän tuloa.
Tämä on pääkirjoitus lehdestä #47. Tue paikallista myyjääsi ostamalla lehti!
