Dan Stănescu myy Isoa Numeroa Munkkivuoren ostoskeskuksen edustalla.
Tulen Romaniasta ja olen myynyt lehteä nyt viitisen vuotta. Ennen kuin tulin Suomeen, kiersin Eurooppaa etsimässä töitä. Kävin Sevillassa kavereideni kanssa, mutta päädyin siellä kadulle kerjäämään. Vuotta myöhemmin olin Prahassa. Tein kuukauden verran töitä pelloilla. Meillä oli työnantajan järjestämä kämppä, jossa yövyimme. Mutta palkkapäivänä käteen ei jäänytkään yhtään rahaa. Minulla meni hermot koko mieheen ja palasin kotiin.
Kotona minulla on kaksi pientä tyttöä ja vanhemmat, jotka ovat lapsenvahteina. Nuoremmalla lapsellani on halkio suussa. Kiitos jumalalle, että hän on päässyt hoitoon. Vaikka olemme käyneet sairaalassa jo monta kertaa, edessä on vielä useampi hoitokerta. Myös isäni on sydänsairas eikä pysty tekemään töitä. Hän pitää kuitenkin joskus kotieläimiä. Pihallamme onkin usein kanoja.
Vanhempamme laittoivat meidät kihloihin vaimoni Magdalenan kanssa, kun olin viisitoistavuotias. Ei sitä pakolla tehty. Me molemmat halusimme ottaa toisemme puolisoksi. Tunsimme toisemme lapsesta saakka. Näin on vain tapana meidän keskuudessa.
Tulin Suomeen veljeni ehdotuksesta. Hän oli käynyt täällä aiemmin ja sanoi, että Suomessa on hyviä ihmisiä.
”Kun pääsin myyjäksi, myin ensimmäisellä kerralla kaksi lehteä ja sitten kymmenkunta lisää. Silloin tajusin, että tämähän toimii!”
Ennen kuin kuulin Isosta Numerosta istuin kadulla jälleen kerran kipon kanssa. Kun pääsin myyjäksi, myin ensimmäisellä kerralla kaksi lehteä ja sitten kymmenkunta lisää. Silloin tajusin, että tämähän toimii! Nyt saan lehtiä jo hyvin kaupaksi. Minulla on tuttuja asiakkaita ja hyvä myyntipaikka. Vaikka monet eivät lehteä heti haluakaan, niin he saattavat sanoa että ’tomorrow’ tai ’huomenna’. Kun muistaa olla kohtelias, niin usein he tekevätkin kuten lupaavat. En osaa muita kieliä, mutta yritän silti aina kertoa mitä lehdessä on. Ja kertoa vähän siitä, mitä teen Suomessa, että Romaniassa on perhe ja ei ole rahaa ja siksi olen täällä.
Romaniassa elämä on vaikeaa. Kun liikumme kaupungilla, poliisi saattaa seurata meitä hyvin vuoksi. Joskus he sakottavat ihan mitättömistä asioista, kuten kaverille kovalla äänellä puhumisesta. Sitten meille sanotaan, että menkäähän pois, vaikka kyseessä olisi julkinen paikka. Suomessa poliisi on paljon ystävällisempi. Minulle tuli yllätyksenä, että täällä poliisi moikkailee jopa meidän väkeä (romaneita).
Minulle ei ole niin väliä, mitä teen tulevaisuudessa. Elän päivä kerrallaan ja teen töitä, jotta pystyn elättämään perhettäni. Tykkään viettää vapaa-aikani lasteni kanssa. Käymme pizzalla ja pelaamme pelejä tietokoneella.”
Teksti ja kuva Janne Hukka
Tämä on näytejuttu toukokuun 2022 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle.
