Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar halusi lapsena Äiti Teresaksi ja raivasi oman tiensä muiden ihmisten auttamiseksi. Hän neuvoo muita tekemään samoin.
Huone on valoa täynnä. Kun katsoo ulos, ikkunasta näkee Helsingin kauppatorin. Näkee asioita, jotka ovat uusia Helsingissä, kuten maailmanpyörä Katajanokan edessä. Kaupunki on muuttunut paljon niiden kahdenkymmenenviiden vuoden aikana, jotka Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar on asunut Helsingissä.
”Kun tulen töihin kaupungintalolle, näen kerjäläisiä, jotka hymyilevät. Se kertoo minulle, että tämä kaupunki on muuttunut. Koskaan aikaisemmin en ole nähnyt kadulla kerjääviä ihmisiä, jotka hymyilevät”, Razmyar sanoo.
Se ei tarkoita, että hän haluaisi kenenkään joutuvan kerjäävän henkensä pitimiksi. Helsinkiläisten vapaa-ajasta vastaavalle apulaispormestarille se kielii kuitenkin siitä, että kaupungin yleinen viihtyvyys on parantunut ja tunnelma muuttunut iloisemmaksi.
”Minulle tämä haavoittuva kohderyhmä, jonka suut hymyilevät, pistää asiat perspektiiviin. Jos hän voi hymyillä, niin minäkin voin. Itse ajattelen, että kaikenlaiset ihmiset kuuluvat katukuvaan. Ilahdun nähdessäni, miten esimerkiksi Iso Numero -lehteä myydään suurella ylpeydellä. En ole nähnyt elämässäni parempia myynti-ihmisiä!” Razmyar innostuu.
Hän vastaa itse apulaispormestarina vapaa-ajan toimialasta, kulttuurista ja liikunnasta. Razmyar näkee alalla paljon mahdollisuuksia. Kaupunki tukee yhä enemmän kaupunkilaisten omaehtoista tekemistä ja on budjetoinut ensimmäistä kertaa rahaa kaupunkilaisten omille ideoille.
”Olemme siirtymässä ’mitään ei sallita’ -ajattelusta kohti ’kaikki sallitaan’ -ajattelua. Olen itse puhunut paljon esimerkiksi yöpormestarista.
Razmyar tarkoittaa, että kahvilat ja museot voisivat olla nykyistä pidempään auki ja kaupunki voisi tarjota merkityksellisyyttä myös iltaisin viiden ja puolen yön välille.
”Itse en kyllä halua yöpormestariksi. Kulttuuri- ja vapaa-ajan apulaispormestari riittää minulle!” Razmyar lisää.
Teksti Laura Rantanen
Kuva Laura Oja
Tämä katkelma on jutusta, joka on julkaistu kokonaisuudessaan Isossa Numerossa #34. Lue haastattelu kokonaisuudessaan ostamalla lehti myyjältä.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
