Iso Numero kysyi myyjiltään, mitä he toivovat kaikkein eniten. Nadia Tinuța toivoo löytävänsä töitä Romaniasta, jotta voisi olla perheensä kanssa.
En yleensä ole Suomessa pitkään kerrallaan, koska huolehdin lapsista. Meillä on seitsemän lasta, nuorin on 12-vuotias. Olen sellainen nainen, joka ei oikein voi olla pois lastensa luona.
Aloin tehdä töitä kun olin 12-vuotias. Romaniassa me teimme mieheni kanssa viime vuosina satunnaisia töitä, mitä nyt löytyi. Ennen kaikkea maataloustöitä, esimerkiksi viinirypäleiden poimintaa. Sitä varten ei tarvitse olla opiskellut. Menimme kaupungin keskustaan odottelemaan paikkaan, josta maanomistajat tulivat valitsemaan, kenet ottavat töihin minäkin päivänä.
Saimme siitä 20 euroa päivässä, mutta se ei riittänyt edes perheen ruokaan. Talvella rahaa menee paljon, kun pitää lämmittää talo. On vaikeaa, kun lapsia on monta ja kaikki pitäisi elättää. Etenkin kun on tyttöjä. Joskus sanoin heille, etteivät he saa pyytää uusia vaatteita, koska meillä ei ole rahaa edes ruokaan. He taisivat suuttua!
Teen maataloustöitä yhä joskus, kun en ole täällä. Töitä on Romaniasta vaikea löytää. Siskoni tekee töitä vaateompelijana eräälle yritykselle, hän ansaitsee 150 euroa kuussa. Se on todella vähän, mutta hänen on silti pakko tehdä sitä. Se on edes jotain.
”Työssä kyse ei ole siitä, mistä pidän,
vaan että pitää ansaita. Jos jotain työtä ei suostu tekemään, ei parane valittaa.”
Saimme vähän tukea valtiolta lapsille, mutta todella vähän. Yhteensä 18 euroa kuussa. Sillä sai jonkun vaippapaketin. Lakkasin edes hakemasta tukea, koska siinä ei ollut mitään järkeä.
En itse ole käynyt kouluja, edes yhtä luokkaa. Siksi haluan että lapseni käyvät koulussa, edes kolmen-neljän luokan verran. Lukioon he eivät varmaan mene, koska se on niin kallista.
Pidän lehden myymisestä, koska siitä saa rahaa. Vaikka joskus myynkin vain kaksi lehteä päivässä, se on silti jotain. Olen myynyt Isoa Numeroa jo kymmenen vuotta. Korona on tehnyt siitäkin vaikeampaa. Lähetämme kaikki ansaitsemamme rahat kotiin lapsille.
Pandemian alettua olimme Romaniassa, emmekä saaneet mennä töihin rajoitusten takia. Mutta se ei ollut mahdollista, emme me voineet selvitä tekemättä töitä, kun on pieniä lapsia, joita pitää elättää. Siksi lähdimme töihin salaa, joku haki meidät ja salakuljetti autossa töihin. Saimme jatkuvasti sakkoja.
Toivoisin, että saisin töitä Romaniasta, jotta voisin olla lasteni kanssa. Tekisin mitä vain, mistä saa rahaa. Siivousta, ravintolatöitä. Kyse ei ole siitä, mistä pidän, vaan että pitää ansaita. Jos jotain työtä ei suostu tekemään, koska se on liian raskasta, ei parane valittaa.
Kymmenen vuoden päästä olen jo vanha nainen, viisikymppinen, enkä voi enää tulla töihin Suomeen. Toivon, että lapseni ovat terveitä ja varakkaita sitten, ja että voin vielä tehdä paljon töitä auttaakseni heitä. Kun en voi enää tulla terveyssyistä Suomeen, soitan teille [Isolle Numerolle] ja kerron, ettemme enää voi tulla.
Teksti Veera Vehkasalo
Kuva Laura Oja
Tämä on näytejuttu tammikuun 2022 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2020 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen yli 280 hengelle. Lehden myyjät ansaitsivat yhteensä yli 190 000 euroa.
