Kenian pääkaupungin ainoa drag queen -ryhmä ei anna periksi yhteiskunnan paineesta huolimatta.
Viisi viimeisen päälle meikattua ja laittautunutta esiintyjää asettautuu vuorotellen korkokengissään nurmikolle kameran eteen. Jokainen poseeraa ammattimaisesti, ja pian he nousevat lavalle Nairobissa esiintymään kansainväliselle yleisölle.
Kukaan ei kuitenkaan halua, että heistä otettuja kuvia julkaistaan sellaisenaan. Ei somessa, eikä muissa medioissa. Kasvot eivät ei saa olla tunnistettavissa ja niminä saa käyttää vain taiteilijanimeä. He pelkäävät: Keniassa ei ole turvallista olla avoimesti drag-taiteilija ja kuulua seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön.
”Aina kun puhut medialle, pelkäät henkesi puolesta. Et ehkä ole tullut kaapista, ehkä joku ajattelee että tämä on laitonta. Ei kukaan halua ottaa sitä riskiä”, selittää Erica, yksi esiintyjistä.
Nyt kahdestatoista esiintyjästä koostuva Drag Queens of Nairobi aloitti toimintansa vuonna 2015 muutaman hengen voimin. He kertovat itse olevansa kaupungin ainoa avoimesti esiintyvä drag queen -ryhmä.
”Nairobissa drag-taiteen suosio kasvaa, mutta piirit ovat pienet, eikä esiintyminen ole helppoa. Yksittäisiä esiintyjiä ehkä oli ennen meitäkin, ja jokainen voi toki pitää oman drag-show’n vaikka kotonaan”, kertoo lähes neljä vuotta sitten ryhmään liittynyt Francheska.
Drag queen on esiintyjä, joka pukeutuu naiseksi ja nousee lavalle tanssimaan, laulamaan tai vetämään pop-hittejä huulisynkkana. Show’hun kuuluu usein glamour, yliampuvuus ja kitsch. Francheskan esikuvia ovat esimerkiksi Whitney Houston ja Tina Turner sekä tietenkin Yhdysvaltain tunnetuin drag-tähti RuPaul. Esiintyjät ovat usein miehiä, mutta sekä Francheska että Erica identifioituvat muunsukupuolisiksi, eli eivät koe olevansa miehiä tai naisia. Mieheksi pukeutuvista esiintyjistä käytetään termiä drag kings.
”Drag on kaikkea, mitä vaan voin kuvitella. Minulle sillä ei ole mitään rajoja, se on kaikkea mitä voin itse luoda ja mitä haluan ilmentää lavalla yleisön edessä”, Erica kuvailee.
Vaikka Drag Queens of Nairobi esiintyykin avoimesti, ei se tarkoita että mainoksia löytää lähipubeista. Kaikille avoimia drag-klubeja ei Nairobissa ole, eikä esityksiä mainosteta julkisesti turvallisuussyistä. Useimmiten he esiintyvät suljetuissa tilaisuuksissa ja kutsuttuina.
”Drag on yhä uutta täällä. Harva kutsuu meitä esiintymään, ellei heillä ole jonkinlaista poliittista agendaa. Useimmiten tilaisuudet liittyvät jotenkin HIV-työhön”, sanoo Francheska.
Esiintyjiin suhtautumiseen on vaikuttanut paljon myös Keniassa viime keväänä päättynyt oikeusjuttu, jossa yritettiin kaataa vanha, käytännössä homoseksuaaliset suhteet kriminalisoiva laki. Oikeusjuttu herätti monissa toiveita siitä, että aika olisi ollut kypsä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen julkiselle hyväksynnälle. Oikeus kuitenkin päätti pitää lain voimassa.
Se oli iso takaisku. Siihen asti ilmapiiri oli Francescan ja Erican mukaan ollut paranemaan päin, lain kaatamisen puolesta kampanjoitiin vahvasti ja hlbtiq-yhteisön tunnelma oli positiivinen. Sitten huomio muuttui kielteiseksi.
”Päätöksen jälkeen asenteet ovat todella muuttuneet, tahto parantaa tilannetta on romahtanut. Ihmiset uskalsivat olla näkyvämpiä ennen. Nyt tuntuu siltä, että olemme menneet kymmenen vuotta taaksepäin ja se on vaarallista”, sanoo Francheska.
”Sen piti olla historiallinen hetki. Mutta kun päätös tuli, emme voineet edes mennä ulos. Piti piilottaa itsensä, kotinsa ja esiintymispaikkansa, olla maan alla kunnes ihmiset unohtavat koko keskustelun”, Erica kertoo.
Francheska mukaan ennen kaupungissa oli poliiseja, joille uskalsi soittaa, jos joku hyökkäsi seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan ihmisen tai drag-esiintyjän kimppuun.
”Nyt on vaikea enää löytää poliisia, johon luottaa. Vähän aikaa sitten neljä drag-taiteilijaa pidätettiin, poliisi nimitteli ja pilkkasi heitä sekä pyysi rahaa. Nyt oli vaikea saada heidät pidätyksen jälkeen vapaaksi – ennen olisi ollut toisin.”
Tämä kehitys on vaikeuttanut ryhmän työtä monin tavoin. Jotkut luulevat, että drag-taidekin on laitonta, joten esiintymispaikkoja on vaikeampi saada. Ennen monet Nairobin kansainvälisistä toimijoista ja muutamat lähetystöt olivat ryhmän säännöllisiä yhteistyökumppaneita, mutta oikeuden päätöksen jälkeen sekin on vaikeutunut.
Francheskan mukaan monet sanovat, etteivät halua asettua poikkiteloin maan hallituksen tai yleisen mielipiteen kanssa. Eräs itsekin länsimainen taho selitti jopa, etteivät he halua vaikuttaa siltä, että tukevat länsimaista agendaa.
”Se oli masentava kommentti. Mistä ihmeestä he ovat saaneet tuollaisen ajatuksen? Kyse ei ole länsimaisesta agendasta, hlbtiq-ihmisten oikeudet ovat ihmiskunnan agenda. Kaikkien meidän tulisi tehdä töitä niiden eteen”, hän ihmettelee.
Tilannetta on vaikeuttanut myös se, että useiden seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja HIV-kysymysten kanssa toimivien tahojen rahoitus on laskenut Yhdysvaltain politiikkamuutosten ja Donald Trumpin konservatiivisten kehitysrahoituspäätösten myötä.
”Hallitus hylkäsi meidät ja meidät jätettiin yksin. Tämä on todella tuplatragedia”, Francheska sanoo.
Vaikeuksista huolimatta esiintyminen on kuitenkin sekä Francheskalle että Ericalle henkireikä, joka antaa mahdollisuuden vapaasti ilmaista itseään ja myös inspiroida muita, etenkin vähemmistöihin kuuluvia nuoria.
”Drag on tapa ottaa takaisin valta, joka minulta vietiin nuorena. Kun teen tätä, saan voimaa sellaisesta, josta minua ennen kiusattiin. Esiinnyn, koska se on minulle elämäntapa, se on voimaannuttavaa ja lisää valtavasti hyvinvointiani”, selittää Francheska.
Drag-taide on ollut molemmille tärkeä osa myös itsetuntemuksen ja -luottamuksen kehitystä. Se on helppo ymmärtää, kun näkee muutoksen, joka tapahtuu heidän astuessaan tuntemattomien ihmisten parista lavalle. Molempien olemus muuttuu täysin ja vähäkin pelko ihmisten reaktioista rapisee.
”Varttuessani en tiennyt oikein kuka olen, tutustuin vasta itseeni, seksuaalisuuteeni ja sukupuoleeni. Nyt kun tunnen itseni, voin ilmaista itseäni drag-esiintymisen kautta. Se antaa minulle enemmän itsevarmuutta olla oma itseni”, Erica kertoo.
Hän uskoo, että taka-askelista huolimatta Keniassa, kuten muuallakin Itä-Afrikassa, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilanne tulee muuttumaan, ja myös drag-taide tulee ihmisille tutummaksi.
”Vie aikaa, että voimme ottaa omiksemme tiloja, jotka eivät ole olleet meille avoimia. Mutta muutos tulee ennemmin tai myöhemmin. Kun tapaan ihmisiä esityksissä, he suhtautuvat usein positiivisesti ja muuttuvat yhä positiivisemmiksi. Se antaa minulle toivoa.”
Teksti Veera Vehkasalo
Kuvitus Anna Kiuru
Tämä artikkeli on julkaistu Ison Numero -lehdessä #45 (maaliskuu 2020). Poikkeustilan vuoksi lehden katumyynti on keskeytetty ja huhtikuun lehden painatus viivästyy. Tänä aikana voit tukea myyjiä ostamalla lehden verkossa, hinnasta puolet menee yhä myyjälle.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
