Lupașcu Mihai, 18, sai esikoisensa viime vuonna ja tekee töitä saadakseen lapsensa kouluun.
En ole käynyt koulua luokkaakaan. Äiti ja isä olivat ulkomailla jo kun olimme pieniä. Isoveljeni Romaniassa huolehti meistä, joten kukaan ei voinut viedä meitä kouluun. Olin vain kotona siihen asti kun täytin neljätoista, ja sitten menin töihin. Tein keikkatöitä rakennustyömailla, joskus töitä oli ja joskus ei. Romaniassa on vaikeaa.
Olisin kyllä halunnut käydä koulussa, mutta se ei ollut mahdollista, joten keskityin töihin. Ja kun voin, lähdin tänne. Myin Isoa Numeroa ensimmäisen kerran viime vuonna. Pidän lehden myymisestä, sillä sen avulla voin ansaita ja lähettää rahaa kotiin.
Osaan numerot, mutta en lukea enkä kirjoittaa. Se tekee elämästä toki välillä vaikeaa. Asiakkaiden kanssa pystyn juttelemaan puhelimen äänitulkkauksen avulla. Välillä käyn pitkiäkin keskusteluja niin. Ihmiset täällä ovat minulle mukavia. Jotkut ostavat lehden tai pari, jotkut sanovat ei ja menevät ohi.
On hyvin tavallista, että ihmiset ovat töissä ulkomailla.
Isäni ja äitini asuvat täällä, heillä on asunto ja isä on rakennustyömailla töissä. Äiti myy myös lehteä. Asun täällä ollessani heidän luonaan. Myös vaimoni vanhemmat ovat ulkomailla, Italiassa. He kerjäävät siellä. He ovat pyytäneet minua luokseen, mutta tulen mieluummin tänne. Meillä päin on hyvin tavallista, että ihmiset ovat töissä ulkomailla.
Minulle ja vaimolleni syntyi viime vuonna poika. Hän on hyvin kaunis, olin todella onnellinen. Minulla on ikävä häntä kun olen poissa, siksi en ole Suomessa kauaa kerrallaan, kuukauden tai puolitoista. Vaimo on lapsen kanssa kotona. Teen töitä, jotta voin antaa perheelle kaiken mitä voin. Haluan että lapseni pääsee kouluun, koska se on hyväksi hänelle. Hän menee päiväkotiin viisivuotiaana ja kouluun heti sen jälkeen. Haluan että hän oppii lukemaan ja kirjoittamaan, koska sitä tarvitsee löytääkseen työn. Haluan että hän saisi paremmat mahdollisuudet kuin minä, eikä olisi riippuvainen kenestäkään.
Romaniyhteisössämme ihmiset saavat lapsia usein nuorena, jopa nuorempana kuin minä. Jos lapsen saa alaikäisenä, lastensuojelu tulee tarkistamaan, että kaikki on kunnossa. He tulivat meidänkin luoksemme, kävivät parin viikon välein siihen asti kun lapsi oli puolivuotias. He tarkistavat, että lapsella on kaikki, mitä hän tarvitsee. Sänky, vaippoja ja muuta. Minä en ollut tarkastuksista huolissani, koska tiesin että meillä on kaikki kunnossa.
Minusta on hyvä saada lapsia nuorena. Ne tuovat niin paljon iloa koko yhteisölle.”
Teksti Veera Vehkasalo
Kuva Janne Hukka
Tämä on näytejuttu helmikuun 2024 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2022 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 280 hengelle.
