Stela Mihailovici on ylpeä romaniudestaan ja pitää kulttuuriinsa kuuluvasta tyylistä, vaikka joskus tekisikin mieli pitää housuja.
Lapsena en voinut mennä kouluun, koska minun piti hoitaa sisaruksiani. Meitä oli yhteensä kuusi lasta. Kun aloin huolehtia heistä, olin kymmenen tai kaksitoista. Pienin siskoni oli silloin viisi kuukautta vanha. Se oli vaikeaa aikaa, sisarukseni itkivät usein, koska heillä oli nälkä. Äitini oli töissä saadakseen meille ruokaa ja vanhempani tulivat usein myöhään kotiin.
Olisin halunnut mennä kouluun. Nolottaa kauheasti, etten osaa lukea ja kirjoittaa. Nyt olen 37, eikä näin aikuisena ei ole aikaa opetella, kun pitää huolehtia perheestä ja ansaita rahaa.
Kun en ole opiskellut, ei työpaikastakaan unelmointi ole ollut mahdollista. Ennen kuin aloin myydä Isoa Numeroa, kerjäsin. En ole koskaan kerjännyt kotimaassani Romaniassa, sillä kerjääminen hävettää hirveästi. Siellä ihmiset myös vain käskisivät minun mennä töihin. Täällä Suomessa ihmisillä on vähän enemmän armoa kerjääviä kohtaan.
Olisin halunnut mennä kouluun. Nolottaa kauheasti, etten osaa lukea ja kirjoittaa. Näin aikuisena ei ole aikaa opetella, kun pitää ansaita.
Lasteni ollessa pieniä olin heidän kanssaan kotona. Meillä oli vaikeaa, koska miehelläni ei ollut kuin satunnaisesti töitä. Rahaa ja ruokaa ei ollut tarpeeksi, saimme valtiolta hyvin pieniä tukia. Lapset menivät kouluun ilman kenkiä tai rikkinäisissä vaatteissa ja romanialaiset lapset nauroivat heille. Nyt tilanne on parempi, kun voimme ansaita mieheni kanssa täällä Isolla Numerolla – olemme myyneet lehteä viitisen vuotta. Lapset ovat jo nuoria aikuisia ja minulla on neljä lastenlasta.
Elämältä toivon eniten, että pysyisimme kaikki terveinä. Koronan aikaan elämä oli hyvin vaikeaa. Kukaan perheestäni ei sairastunut, mutta jossain vaiheessa emme voineet perheen kanssa edes mennä kauppaan, kun emme olleet ottaneet rokotteita. Ihmiset sanoivat, että sen ottaneet kuolevat kolmen vuoden päästä. Luoja tietää. Monet romaniyhteisössämme uskovat, että koronarokotteet ovat paholaisesta. Nyt olemme huolissamme sodasta.
Olen syntynyt ja kasvanut Romaniassa, mutten koe olevani romanialainen. Olen romani ja todella ylpeä siitä. Pukeudun perinteiseen tyyliin. Meillä romaninaisella tukan pitää olla leteillä ja pää on peitettävä huivilla. Housuja ei saa käyttää, vaan pitää olla pitkä hame. Paidoissa täytyy olla vähän hihaa. Miehillä pitää olla housut, vähintään polviin asti.
Pukeudun aina hameeseen. Etenkin omien lasten edessä olisi suuri häpeä olla ilman hametta. Vain oman miehensä seurassa saa olla housut jalassa. Talvella, kun on kylmä, pidän joskus niitä hameen alla. Haluaisin pitää housuja, mutta hame kuuluu kulttuuriin. Housut ovat mukavammat ja joskus haluaisin pitää myös tukkaa auki, mutta sekään ei vain ole mahdollista. Toisaalta minusta tämä tyyli on kaunis.
Teksti ja kuva Veera Vehkasalo
Tämä on näytejuttu elokuun 2022 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle.