Kirjallisuus ja journalismi voivat auttaa pääsemään sisään sellaisten ihmisten elämiin, joita ei tulisi muuten koskaan kohtaamaan, kirjoittaa päätoimittaja Veera Vehkasalo.
Eräänä päivänä viime vuonna yksi Ison Numeron myyjä huusi toimistollamme
kurkku suorana. Hän ei ollut lainkaan aggressiivinen, mutta raivoissaan. Yritettyämme keskustella asiasta jonkin aikaa, emme voineet kuin antaa hänen purkaa vihaansa hetken ja kertoa, että hän voi palata kun pystyy olemaan solvaamatta meitä ja puhua sitten asiasta.
En muista edes tarkemmin, mikä suuttumuksen laukaisi, mutta oli selvää että syy oli jossain muualla kuin meissä. Se tuli syvempää. Kyseessa on nuori ihminen, jolla on ja on ollut vaikea elämä. Hän on elänyt väkivallan keskellä ja tilanteissa joissa kenellä tahansa alkaisi olla stressi- tai traumaoireita. Me olimme kohde, johon purkautunut pato osui.
Hän on kuitenkin meille kaikille monen vuoden ajalta tuttu ja olimme pyrkineet auttamaan häntä tilanteesta eteenpäin. Se, ettei tilanne tullut yllätyksenä ja tunsin hänet, auttoi ymmärtämään hätää raivon takana.
Kun oma läheinen menettää hermonsa pitkän stressikauden jälkeen, on helppo ymmärtää, ettei hän raivoa sinulle vaan väsymystään. Voit antaa hänelle teetä ja ottaa hänet sohvalle viereesi. Jos kyseessä on vieras, luultavasti suutut hänelle ja pidät häntä joko hulluna tai epäkohteliaana. Luulen, että tämä korostuu entisestään, jos ei ole edes yhteistä kieltä ettekä ymmärrä toisianne.
Silti vanha neuvo toimii monissa tilanteissa: ole kiltti, sillä et voi koskaan tietää, mitä toisen elämässä on meneillään. Kokeile empatiaa.
Empatia ei tarkoita sitä, että kaikenlainen käytös sallitaan ja lakaistaan maton alle. Mutta se tarkoittaa, että toista yrittää ymmärtää ja siten ehkä siten tilanteeseen on helpompi reagoida tavalla, joka oikeasti auttaa.
Empatiakuilun kuromiseksi ei välttämättä tarvita henkilökohtaisia tapaamisia. Kirjallisuus ja journalismikin voivat auttaa.
Empatia on helpompaa, kun ihminen tai elämäntilanne on tuttu ja vaikeampaa, kun kyseessä on vieras – kuten tässä empatiateemaisessa numerossa myös kerrotaan. Empatiakuilun kuromiseksi ei silti välttämättä tarvita henkilökohtaisia tapaamisia. Muun muassa kirjallisuus ja journalismi voivat auttaa pääsemään sisään sellaisten ihmisten elämiin, joita ei tulisi muuten koskaan kohtaamaan.
Monet näilläkin aloilla ovat nyt leikkausten ja hintojen nousun myötä pulassa. Niin myös me Isolla Numerolla. Keväällä hallitusten leikkausten myötä kulttuurilehtituestamme lähti 40 prosenttia. Pandemian jälkeen puskurimme ovat vähissä, joten tuen väheneminen tuli hyvin huonoon saumaan, vaikka toimintamme ei pyörikään vain niiden avulla.
Siksi aloitamme elokuussa joukkorahoituskampanjan pelastaaksemme työmme. Kampanjan myötä myös lehti maksaa poikkeuksellisesti 15 euroa. Myyjät saavat hinnasta yhä puolet ja kulujen kattamiseen ja Ison Numeron pyörittämiseen käytetään toinen puolikas.
Voit osallistua kampanjaan osoitteessa www. isonumero.fi/joukkorahoitus – ja tietenkin jakamalla viestiä! Jotta voimme jatkaa lehden tuottamista on meidän saatava hieman lisäapuja. Siihen tarvitsemme teitä kaikkia.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu elokuun 2024 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 13 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 1,8 miljoonaa euroa tuloja.
