”Pääkallo on luinen tähtiportti”, väittää Niko Hallikaisen Prima materia, jossa tuonpuoleinen ilmoittautuu tämänpuoleiseen.
Kirjailija ja esitysrunoilija Niko Hallikaisen romaaneja Kanjoni (2021) ja Suuri märkä salaisuus (2023) lävistivät henkilökohtaisuus sekä hypnoottisen aistimellinen proosa.
Lokakuun alussa julkaistu kolmas romaani Prima materia korottaa niiden panoksia, myös julkaisutekona: kirjan voi ladata ilmaiseksi Hallikaisen verkkosivuilta. Sitä ei voi ostaa mistään. Ele kommentoi kirja-alan tulonjakoa ja taiteellisia vaatimuksia.
Prima materia käynnistyy kriisillä: ”Jotain pöyristyttävää on ilmestymäisillään tyhjästä.” Äkkiä on liikaa mahdollisuuksia ja liian vähän suuntia.
Kolmeen osaan jakautuvan kirjan teksti lepattelee siellä täällä lyyrisinä kiehkuroina, todennälkäisinä havaintoina, kirjailijan itsereflektiona sekä Hannun ja Kertun edesottamuksina metsässä, jota Grimmit eivät tunnistaisi: ”Hannu antaa Kertulle onnittelukortin, johon on piirtänyt sydämen. Kerttu kysyy, onko sydän ihmisen.”
Kodin etsintä jäsentää tapahtumia. ”Kaikenlaisesta törkyisestä paskasta täällä pitää maksaa”, todetaan asuntoilmoitusten äärellä, mutta etsinnässä on myös psyykikon lupailema kivimökki kenties jossain. Hannu ja Kerttu etsivät piparkakkutaloa, ja jossain tulevaisuudessa sen olemattomiin nuolemisesta huhutaan poliisien pikkujouluissa.
Kirjoittajan ja lukijan välistä puuttuu kustantamo, mutta kyse on painokkaasti kirjallisuudesta, ei muodottomasta tilinteosta. Sisäisen elämän ja julkisen taideteon eroa myös tematisoidaan: ”Kirjojen ihme on siinä, miten paljon jonkin kauniin fraasin muotoilu tekijäänsä sattui ja ettei kukaan lukija tiedä sitä.”
Tähän sopii se, että mystisestä kokemisesta versova romaani ei tarjoa tietä seurattavaksi. Sen sijaan Prima materia antaa sukeltaa kirjallisuuden, kielen ja järisyttävien todellisuusnyrjähdyksien pyörteisiin. Suhde mystiseen prosessiin on päinvastainen kuin manipulatiivisessa influensointiajassamme.
Hallikaisen aiemmissakin romaaneissa tuonpuoleinen on ollut läsnä. Se tuijottaa näytöltä, se imee teinien tupakansavut, se heiluttaa purppuraisia verhoja. Aistientakaisuus on Hallikaisen aistiherkän kirjoittamisen perusmotiivi.
Siksikin häntä voi lukea myöhäsyntyisenä romantikkona, vaikka keinoista löytyy myös surrealismin kaltaisia myöhempiä juonteita.
Meidän aikamme on suvainnut jättää romantiikan perinnöstä eloon lähinnä määrätietoisen latistavan luovuusjankutuksen. Arkipuheessa se näkyy taiteellisen työn alentamisena pelkäksi mielikuvitteluksi, joka vähät eroaa brändikonseptoinnista.
Hallikaisen tuotanto puolestaan muistuttaa Goethen maksiimista: ”Vain taiteen, ja erityisesti runouden, avulla mielikuvitusta voidaan säädellä. Mikään ei ole niin hirvittävää kuin mielikuvitus ilman makua.”
Petteri Enroth
Niko Hallikainen: Prima materia, 304 s.
Tämä on näytejuttu marraskuun 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää. Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä ostaa lehtiä etukäteen ja pitää myydystä lehdestä saamansa myyntivoiton itsellään. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
