Gheorghe Stănescu on rakentanut perheelleen kodin, mutta toivoisi saavansa siihen toisenkin huoneen.
Asumme perheeni kanssa Romaniassa pienessä talossa. Rakensin talon itse 12–13 vuotta sitten, kun minun piti vanhimpana poikana perheineni muuttaa pois äidin luota.
Rakentaminen oli ihan mukavaa. Ei se ole kovin vaikeaa hommaa, piti vaan saada muutama seinä suoraksi. En minä sitä täydellisesti tehnyt, mutta osaan homman 50–60 prosenttisesti. Se riittää minulle. Sain apua kehikon kanssa ja tein seinät itse, savesta ja oljista.
Talo on pieni, siinä on yksi huone ja pieni varasto, jonka rakensin jälkikäteen. Vessa on pihalla ja veden saamme äitini talosta, joka on kymmenen metrin päässä omastamme. En ole itse taloon kovin tyytyväinen, miten voisin olla, meitä asuu viisi yhdessä huoneessa. Lapseni, minä ja vaimo. Kesällä on helpompaa, kun voin nukkua patjalla lattialla. Mutta talvella on liian kylmä ja nukumme kaikki yhdellä sohvalla.
Kesällä on helpompaa, kun voin nukkua patjalla lattialla. Mutta talvella on liian kylmä ja nukumme kaikki yhdellä sohvalla.
Katon sain juuri korjattua rahoilla, jotka ansaitsimme täällä lehden myynnillä. Ennen siitä tuli vettä sisään. Seuraavaksi haaveilen, että saisin rakennettua toisen huoneen.
Viimeksi rakentaessa satutin käteni. Olin sekoittamassa savea ja olkia ja kun nostin sekoitusta, siellä olikin seassa lasinpala, joka leikkasi käteni auki. Näkyi luu ja kaikkea. Vaimoni halusi viedä minut sairaalaan, mutta minä sanoin, etten mene mihinkään, on liian paljon töitä tehtävänä. Pesin vain käteni hyvin, murskasin siihen kaksi löytämääni tablettia ja sekoitin ne tupakkaan, jonka laitoin haavan päälle. Side päälle ja käsi parani kymmenessä päivässä. Opin keinon äidiltäni, niin kaikki tekevät. Koska jos menee sairaalaan, joutuu maksamaan.
Samasta syystä en palannut sairaalaan, kun voin huonosti keväällä. Kävin Romaniassa lääkärillä, kun rintaan ja silmiin sattui. Lääkäri antoi minulle pitkän viikon lääkekuurin, piti ottaa neljää tai viittä eri tablettia. Kuurin takia en voinut juoda edes alkoholia siskoni pojan häissä, se oli tylsää.
Olisi pitänyt mennä takaisin lääkärille, kokeisiin ja röntgenkuviin. En mennyt, koska olisi pitänyt maksaa. Laskun lisäksi pitää aina maksaa kaikille erikseen lisää saadakseen hoitoa.
Rahaa ei ole paljon. Vaimoni on kotona pitämässä huolta lapsista, kun minä olen täällä. Hän siivoaa ja tekee ruokaa, silloin kun rahaa ruokaan on. Usein ei ole, sillä tulomme ovat todella pienet. Jouduin juuri lainaamaan 50 euroa rahaa ruokaan, ja nyt minulla on jo 350 euroa velkaa.
Tänne tuleminenkin maksaa, mutta ulkomaille pitää lähteä, jotta saa rahaa perheelle. Olen ollut Suomen lisäksi Ranskassa ja Espanjassa, ensimmäistä kertaa kaksi viikkoa sen jälkeen kun täytin 18. Nyt siitä on 18 vuotta.
Teksti ja kuva Veera Vehkasalo
Tämä on näytejuttu syyskuun 2022 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle.
