Empatiaa kuvataan sillaksi kokemusmaailmojen välillä, mutta yhteiskunnan eriytyessä empatiakuilutkin näyttävät kasvavan. Iso Numero kysyi asunnottomuutta kokeneilta, mitä he ajattelevat empatiasta.
Haluaisitko vastata muutamaan kysymykseen empatias…
”Joo, mennään tänne”, huikkaa Jasu, joka on pesemässä pyykkiä Vailla vakinaista asuntoa ry:n (VVA) pyörittämässä vertais- ja vapaaehtoistoiminnan keskuksessa Vepassa Helsingin Pasilassa.
Jasu kuvailee empatiaa taidoksi ”mennä toisen ajatuksiin ja sanoihin, kyvyksi antaa myötätuntoa”. Hän ei koe kohdanneensa empatiaa ainakaan Kelassa, jossa hän on selvitellyt asuntoasioita. Jasu uskoo, että häntä ”katsotaan kieroon” vankilataustan takia ja vain käsketään luukulta toiselle.
”Tee sitä, tee tätä. Koen aika vahvasti, että mua katsotaan tietyllä tavalla, koska oon ollut vankilassa.”
Vanhoilta kavereilta empatiaa onneksi saa. Myötätuntoa ja ”tsemppiä”. Toisinaan Jasu auttaa heitä ja he puolestaan häntä. Viimeksi eilen tuli autettua kaveria, Jasu sanoo, muttei tahdo tarkentaa miten.
”Jeesasin vaan, ei siitä sen enempää”, hän naurahtaa.
Hän kertoo istuneensa vankilassa 80-luvulta lähtien, yhteensä lähes 30 vuotta.
”Vuonna 89 opin avaamaan ovia”, Jasu kertoo vihjaillen tehneensä murtohommia, josta pääosa vankeustuomioista on tullut.
Nyt Jasu asuu Pasilan Tuvassa, joka on tilapäismajoitusyksikkö pitkäaikaisasunnottomille. Hän sairastaa diabetesta, joka on ”syönyt hänen jalkojaan viimeiset kolme vuotta”, eikä pysty senkään takia tekemään palkkatöitä. Pienestä, vajaan tuhannen euron eläkkeestä yritetään hänen mukaansa ”niistää kaikki”.
Voimme pyrkiä ymmärtämään toisen kokemusmaailmaa käyttämällä mielikuvitusta tai hyödyntämällä yleistä tietoa vaikka jostain väestöryhmästä.
Sami Keto, väitöskirjatutkija ja tietokirjailija
Empatia on ihmisten vuorovaikutuksessa keskeinen ominaisuus ja se on mukana aina, kun ihmiset ovat tekemisissä toistensa tai toisten eläinten kanssa, painottaa kasvatustieteiden väitöskirjatutkija ja tietokirjailija Sami Keto Tampereen yliopistosta.
Empatiasta ja sen eri muodoista on erilaisia ja keskenään ristiriitaisia määritelmiä. Yksinkertaisesti kuvattuna empatia on kyky muodostaa silta toisten ihmisten tai muiden eläinten kokemusmaailmaan, hän kuvailee. Siltaa pitkin kulkee erilaisia sosiaalisia signaaleja, kuten tunteita, jotka voivat välittyä aistien, esimerkiksi kosketuksen, katseen tai kuulon välityksellä. Tämän sillan avulla meillä on mahdollisuus ymmärtää toisia. Vajavaisesti, mutta jossain määrin kuitenkin.
Empatia ei välttämättä kuitenkaan edellytä toisen kohtaamista. Voimme pyrkiä ymmärtämään toisen kokemusmaailmaa käyttämällä mielikuvitusta tai hyödyntämällä yleistä tietoa vaikka jostain väestöryhmästä, Keto sanoo.
Ihmisten tilanteesta on mahdollista saada totuudenmukaista ja ajantasaista tietoa myös heitä kasvokkain kohtaamatta – esimerkiksi lukemalla heidän kokemuksistaan ja vaikka siitä, minkälaisia seurauksia on taloudellisella ahdingolla tai päihderiippuvuudella.
Kedon mukaan juuri kohtaamisten kautta saatu tieto on toisen ymmärtämisessä kuitenkin korvaamatonta. Kohtaamiset voivat tuoda mukanaan suuremman motivaation auttaa toista, ja samalla voi välittyä myös vastenmielisyys toisen vahingoittamiseen.
Jasu kertoo, että suurin osa kavereista, joita tulee silloin tällöin auteltua, on tuttuja vankilasta. Tausta on hänestä merkittävä yhdistävä tekijä.
Sosiaalinen läheisyys onkin tutkitusti iso tekijä myötätunnossa. Kun ihmisten välinen sosiaalinen etäisyys kasvaa, vähenee etäisempää ihmisryhmää kohtaan koettu empatia ja muodostuu empatiakuilu.
Voimakas yhteiskunnallin en eriarvoistuminen syventää sitä entisestään. Esimerkiksi rikkaat kokevat usein empatiaa omaa sisäryhmäänsä, mutta eivät alempana olevia kohtaan, Sami Keto tiivistää. Hän lisää, että vallassa olevien empatia suuntautuu tyypillisesti muihin valtaapitäviin.
Esimerkiksi ruma puhe köyhistä on yleistynyt pitkän positiivisen kehityksen jälkeen, kertoi Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaani ja sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Ylelle viime vuonna.
Mitä suurempaa etäisyyttä ihmisryhmää kohtaan kokee, sitä rumemmin heistä voi puhua ja sitä stereotyyppisempiä käsitykset heistä ovat, Ylen jutussa todetaan.
Mutta kai he, jotka ovat nousseet vaatimattomista oloista valta-asemiin ymmärtävät köyhien asemaa ja suhtautuvat heihin ymmärtävästi? Siltä ei näytä.
”Tutkimusnäytön perusteella ihmisten odotukset ovat, että köyhistä oloista kotoisin olevat kykenisivät muita rikkaita paremmin samaistumaan köyhiin. Mutta todellisuudessa heillä on vähemmän empatiaa köyhiä kohtaan kuin muilla rikkailla”, kertoo Sami Keto.
Se, keihin esimerkiksi poliitikkojen empatia kohdistuu riippuu siitä, keitä he tapaavat. Elinkeinoelämä on näissä ryhmissä yliedustettu, johtuen muun muassa aktiivisesta lobbaamisesta, eli erilaisten eturyhmien pyrkimyksistä vaikuttaa päättäjiin ja poliitikkoihin.
”Sekä poliitikot että lobbarit kokevat, että elinkeinoedustajien ja päättäjien väliset tapaamiset ovat vaikuttavampia kuin muiden lobbausryhmien ja päättäjien väliset kohtaamiset. Poliittiset päättäjät kokevat vahvaa osallisuutta elinkeinoelämän edustajia kohtaan ja sinne suuntaan empatiaa riittää”, Keto toteaa.
Empatiasta ja politiikasta puhuttaessa tulee useille mieleen valtiovarainministeri ja Perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran paljon huomiota saanut kommentti siitä, että empatia ei kuulu politiikkaan.
”Se ei tietenkään pidä paikkaansa. Politiikkahan on nimenomaan vuorovaikutuksellisten kohtaamisten ja prosessien sarjaa, josta sitten päädytään johonkin tilanteeseen ja tulkintaan siitä, miten yhteisiä asioita parhaiten hoidettaisiin”, Keto sanoo.
Empatian, myötätunnon ja ylipäätään tunteiden väheksyminen tiukan talouspolitiikan yhteydessä ei ole uusi asia. Hallituksen hokema, että nyt tehdään valtavia leikkauksia, ”koska on pakko” liittyy länsimaiseen ihanteeseen puhtaasta rationaalisuudesta, Keto toteaa.
”Purraahan usein verrataan Margaret Thatcheriin, joka oli tunnettu ’vaihtoehtoja ei ole -retoriikasta’. Samanlaisesta ajattelusta Purrankin kommentti kumpuaa.”
Länsimaissa on valistuksen ajasta asti korostunut ihanne, jossa oikea toiminta edellyttää järjen ylivaltaa muista ihmisyyden osa-alueista. Keto sanoo, että tällaista erillistä järkeä ei ole, vaan ”ihminen toimii maailmassa kokonaisvaltaisesti aistivana, tuntevana, tahtovana ja myös rationaalisena olentona”.
Siksi esimerkiksi tunteet vaikuttavat aina myös sellaisten ihmisten päätöksentekoon, jotka pitävät itseään erityisen rationaalisina.
”Jos ihmisellä ei ole yhteyttä tunteisiinsa, hän ei pysty tekemään päätöksiä ollenkaan. Tunteiden kautta saa myös oleellista tietoa maailmasta ja niiden sivuuttamisella on ongelmallisia seurauksia, kuten nuorten ympäristöahdistuksen vähättely”, pohtii Keto.
”Luulisi, että tällainen puhtaan rationaalisuuden harha olisi kuollut viimeistään ekologisen kriisin myötä.”
Myös Vepaan pyykkäämään tullut Jasu näkee empatian kuuluvan politiikkaan, kuten muuhunkin elämään.
”Sehän on sun elämässä, ilman muuta.”
Samaa mieltä on Vepalla kokemusasiantuntijana toimiva Suski, joka nostaa itse esiin Purran lausunnon ja kritisoi sitä. Suski toivoo, että empatia kuuluisi politiikkaan ”edes jollain tavalla”.
”Olemme kaikki ihmisiä, ihan sama vaikka olisit presidentti. Hän on samalla viivalla kuin minäkin ja jokainen meistä. Ja meidän pitäisi olla samalla viivalla, mutta eihän se näin mene”, hän pohtii.
”Riikka Purraa en rientäisi auttamaan. Hyvätuloisille annetaan verohelpotuksia ja pienituloisilta ja opiskelijoilta leikataan, laitetaan kyykkyyn ja käsketään menemään töihin. Haloo. Se ei välttämättä toimi. Kaikilla on eri taustat, eikä kaikki pääse töihin. Eikä täällä oo töitä”, Suski puuskahtaa.
Siihen, millaista tilaa empatialla yhteiskunnassa on, vaikuttavat Sami Kedon mukaan merkittävästi kulttuuriset kertomukset. Kun ihminen saa valtaa ja nousee sosiaalisessa järjestelmässä, alkaa hän tyypillisesti kertoa erityisyyden kertomuksia itsestään.
”Se, että pääsin tähän asemaan tarkoittaa, että olen erityisen ahkera ja lahjakas, mitä nuo toiset eivät selvästikään ole, koska eivät tässä asemassa ole”, Keto kuvailee kertomuksia.
Hän antaa esimerkin ilmiöstä, missä taloudellisesti ja sosiaalisesti ylemmäs kipuavat ihmiset alkavat perustella menestystään yksittäisillä piirteillä sen sijaan, että tiedostaisivat tai myöntäisivät menestyksensä usean asian summaksi. Varallisuuden tai poliittisen menestyksen taustalla saattaa olla vaikkapa perheeltä saatu merkittävä taloudellinen tuki tai kontaktiverkostot.
Tämä pätee myös moniin yhteiskunnallisiin liikkeisiin, joiden takana on useimmiten lukuisia ihmisiä ja heidän välistään toimintaa. Ihmisten käsitys siitä, miten asiat muuttuvat kapenee, koska median ja sosiaalisen median esiin nostamat yksilötarinat eivät kuvaa sitä, kuinka paljon taustalla tarvitaan ihmisiä ja yhteistoimintaa, jossa empatialla on iso rooli, Keto tähdentää. Tämä ei pelkästään yksilötarinoiden kautta välity.
Empatiaa voi vaimentaa emotionaalisesti tai fyysisesti etäännyttämällä itsensä toisesta. Tämä voi tapahtua toiseuttamalla, jos näkee jonkun vastustajana, vihollisena tai vähempiarvoisena ja kun ei muuten koe tähän yhteenkuuluvuutta.
Myös me–ne-jako etäännyttää ja syventää empatiakuilua. Sellaiset jaot kuin ihmiset–muunlajiset eläimet, suomalaiset–ei-suomalaiset, rikkaat–köyhät, ahkerat–laiskat ja toisten kutsuminen loisiksi, vieraslajeiksi tai vaikkapa maskoteiksi.
Tämän Suskikin tunnistaa.
”Mulla oli koko mun käyttöajan tunne, että parempiosaiset eivät tiedä mitä asunnottomuus on. Joku on vaan lukenut, että jossain on puukotettu jotain, ja se yleistetään samantien kaikkiin asunnottomiin”, hän harmittelee.
”Asunnottomat ja päihteidenkäyttäjät ovat hekin ihmisiä. Oon ollut samassa tilanteessa ja tullut kohdelluksi kuin saastaa.”
Suski kertoo olleensa ”laitoskierteessä”, eli kulkeneensa sijoituspaikasta toiseen, 9-vuotiaasta 17-vuotiaaksi, jolloin hän pääsi asumaan lastensuojelun tukiasuntoon.
”Jo siellä pidin kodittomien yömajaa. En halunnut kääntää selkääni ja jättää ketään kadulle.”
Suskin päihteidenkäyttö alkoi lapsena: ”9-vuotiaana pamit ja alkoholi, 11-vuotiaana ensimmäinen piikki”.
Varsinkin oma päihdetausta sai auttamaan muita vastaavassa tilanteessa olevia. Nykyään Suski näkee ihmisten ahdingon myös työssään. Vepassa käy VVA:n mukaan esimerkiksi syömässä aiempaa enemmän ihmisiä ja hallituksen leikkaukset näkyvät avun tarpeen lisääntymisenä.
”Asunnottomat ja päihteidenkäyttäjät ovat hekin ihmisiä. Oon ollut samassa tilanteessa ja tullut kohdelluksi kuin saastaa.”
Suski
Empatiasta kysyttäessä Vepan kävijät ottavat esiin leikkauspolitiikan ja sen, etteivät poliitikot tunnu ymmärtävän heidän todellisuuttaan.
”Ei ne [valtaapitävät] välitä meistä pätkääkään. Niillä on ennakkoluuloja ihmisiä kohtaan, kun ei ne tunne”, sanoo Elisabet painokkaasti.
Elisabet käy Vepassa viikoittain syömässä ja tapaamassa kavereitaan, joita hän yrittää auttaa asunnon saamisessa. Hän sanoo, että yhteiskunnassa tulee pitää heikommista huolta, koska he eivät pärjää yksin.
Empatian määrittelyä Elisabet arastelee, mutta kuvailee sitä hyväksi tahdoksi ja myötätunnoksi toisia ihmisiä kohtaan ja ”ehdottoman tärkeäksi”.
Vaikka politiikasta puhuminen ei Jasua ainakaan haastattelutilanteessa kiinnosta eikä hänellä olisi politiikan seuraamiseen aikaakaan, on hänellä näkemys varsinkin köyhiltä leikkaamisesta.
”Paskatouhua. Ei ne halua ymmärtää, vaan tehdä sen mikä on tarpeellista, että juna kulkee. Jos ne pääsee vielä sen lisäks raapasemaan jostain, niin helvetin hienoa”, Jasu sanoo viitaten tukien vähenemiseen.
Jasu auttaa kavereitaan ja sanoo tuntevansa heitä kohtaan empatiaa. Toisin kuin valtaapitävät.
”Tommonen väheksyntä tekee sen. Rupee mietityttämään, että mitä on ihmisarvoinen elämä ja kumpi on mulle parempi: maata sängyssä ja katella telkkaria kaikessa rauhassa vai lusia viimeset vuodet.”
Jasu arvelee, että leikkaukset aiheuttavat vielä sen, että ”jollain menee yli” ja se purkautuu väkivaltana.
Kasvatustieteilijänä Sami Keto näkee empatian paitsi olennaisena osana elämää, politiikkaa ja yhteiskuntaa, myös asiana jota voi kehittää. Sen lisäämisessä tietoinen empatiakasvatus on yksi tekijä.
Empatiakuilua voi kuroa umpeen erilaisia ihmisiä kohtaamalla, kuuntelemalla ja niin sanotusti heidän saappaisiinsa asettumalla. Toisten perspektiivin ottamista voi kehittää esimerkiksi mielikuvitusharjoituksin. Myös tietoisuus- ja läsnäoloharjoituksilla voi olla empatiaa lisäävä vaikutus.
Kedon mukaan on ongelma, mikäli ei kohtaa toisia tai jos kohdatessaan ei kiinnitä heihin kunnolla huomiota.
”Silloin silta on jo poikki. Empatia lähtee huomion kiinnittämisestä toiseen. Ainoastaan heihin, keihin kiinnitämme huomiota voimme rakentaa siltaa.”
Tämä pätee sekä yksilö- että yhteiskunnallisella tasolla.
”Valtaapitävät hengailevat keskenään ja elinkeinoelämän edustajien kanssa, ja empatia rajoittuu siihen porukkaan. Niiden pitäisi kohdata enemmän heikommassa asemassa olevia. Vuorovaikutus ja se, ettei koveta itseään ja avoimuus toiselle olisi tärkeää”, tuumii Keto.
”Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on rakentanut vahvat instituutiot, mikä on ehdottomasti hyvä juttu, mutta niitä ei pystytä ylläpitämään, ellei samaan aikaan ole vahvaa kohtaamisten kulttuuria. Että välittyisi kaikki oleellinen ymmärrys, oikeaa tietoa toisista sekä motivaatio auttaa ja vastenmielisyys vahingoittaa heitä.”
Vepan Suskin mielestä omakohtaista kokemusta valtavirralle tuntemattomammista asioista pitäisi nostaa paremmin esiin. Hän kokee, että sitä tehdään jo enemmän.
Esimerkiksi hänen piikkihuumeita käyttänyttä ja asunnottomuudesta noussutta kaveriaan on haastateltu mediassa. Nykyään myös otetaan ammattilaisten työpariksi kokemusasiantutijoita yhä useammin.
”Ehkä ne ammattilaisetkin oppivat näkemään asioita eri silmillä”, Suski toivoo.
Teksti Leona Kotilainen
Kuvitus Mirkka Hietanen
Tämä on näytejuttu elokuun 2024 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 13 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 1,8 miljoonaa euroa tuloja.
