Grafian luottaa siihen, että Jumala päättää elämän kulun. Eikä juuri nyt ole valitettavaa.
Tämä on ollut hyvä vuosi. Perheeni on ollut terveenä, se on tärkeintä.
Lehti on myynyt hyvin, ja minut tunnetaan myyntipaikallani Kasarmin K-marketin lähellä. Minusta lehden hinnan nousu on ollut hyvä asia. Ansaitsen 2,5 euroa enemmän lehteä kohti.
Täytän ensi vuonna 50. Jos olemme perheen kanssa Romaniassa syntymäpäiväni aikaan, järjestän isot juhlat. Jos olemme silloin Suomessa, pidän pienet juhlat. Täällä ei voi kutsua paljon ihmisiä kotiin, koska siitä tulee melua ja pelkäämme saavamme valituksia. Aina voi olla ihmisiä, jotka valittavat. Toistaiseksi meillä ei ole ollut ongelmia.
Tätä ennen asuin Suomessa hätämajoituksessa. Sitten menin kotiin Romaniaan kuudeksi kuukaudeksi huolehtimaan lapsenlapsistani. Palattuani olemme olleet perheenjäseneni asunnossa vaimoni ja aikuisen poikani kanssa.
Meillä on neljä muutakin aikuista lasta. Yksi tyttäristäni on töissä Hollannissa teurastamossa. Muut kolme ovat Romaniassa. He huolehtivat omista ja ulkomailla asuvien sisarustensa lapsista.
Asunnossa on parempi asua kuin hätämajoituksessa. Jos on huono ilma, voi tulla kotiin päivällä.
Asunnossa on paljon parempi asua kuin hätämajoituksessa. On enemmän vapautta. Jos on huono ilma, voi tulla kotiin päivällä. Voi kokata itse.
En tiedä, muuttuuko elämä mitenkään viisikymppisten myötä. Kaikki vanhenevat, se on elämää. Jumala on päättänyt, että näin se menee.
Meillä romaniyhteisössä vanhempia kunnioitetaan. Esimerkiksi jos ajan Romaniassa autolla vanhan ihmisen ohi, otan hänet kyytiin. Autamme vanhuksia. Emme vain omaa perhettä, vaan myös naapureita.
Minulla ei ole eläkesuunnitelmia. Jos pysyn terveenä, jatkan Suomessa lehden myymistä. Jos en voi tehdä töitä, lapseni auttavat minua Romaniassa. Eläkettä en pahemmin tule saamaan.
Kun olin nuori, ajat olivat erilaiset. Menin naimisiin 12-vuotiaana, vaimoni oli 11. Se oli perinne, mutta olimme vähän liian nuoria. Meidät oli luvattu toisillemme jo muutaman kuukauden iässä. Nykyään niin ei tehdä, vaan perheet alkavat miettiä avioliittoa lasten ollessa 15–16-vuotiaita.
Silloin ei ollut kouluja, ja teimme vanhempien kanssa töitä. Isäni teki ikänsä töitä öljynjalostamolla. Hän ehti olla eläkkeellä vuoden ennen kuin kuoli. Siitä on jo kauan.
Itse olen ollut sopimuksella töissä Romaniassa yhteensä vain viitisen vuotta. Autoin rakennustyömaalla. Mutta se oli Ceaușescun aikaa. Kun hän kuoli, tehtaat suljettiin ja työt loppuivat.
Sen jälkeen ansaitsimme valmistamalla muun muassa metalliesineitä myyntiin, kuten monet muut romanit. Tein vähän kauppaa kylälläni. Viitisentoista vuotta sitten tulin ensimmäisen kerran Suomeen.
Jumala päättää, miten elämä menee. En voi itse päättää sitä, mutta voin rukoilla, jos haluaisin jonkin olevan toisin.
Nyt olen onnellinen. Minulla on hyvä perhe, emme riitele ja kaikki kuuntelevat minua. Olemme onnellinen perhe.
Teksti ja kuva Veera Vehkasalo
Tämä on näytejuttu marraskuun 2024 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 13 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 1,8 miljoonaa euroa tuloja.
