Kaikille ei kerry säästöjä kesälomaa varten, kirjoittaa Ison Numeron kolumnisti Auli Viitala.
Minulla on tili, jonka olen nimennyt kauan sitten kesälomatiliksi. Kun joulu rahanmenoineen on ohi, siirrän heti tammikuun tilistä sinne vähän rahaa, koska tiedän, että lasten kesäloman aikana rahaa kuluu. Omiakin menoja on kesällä enemmän, kun säännölliset harrastukset ovat tauolla ja ystäviä tavataan useammin kuin talvella. Tilillä on nyt 6,70 euroa. Voi paska.
Perustin tilin kun olin vielä työelämässä, siis 15 vuotta sitten. Silloin sinne karttui rahaa aina kymmenestä kuukausiliksasta ja pystyin kesällä pitämään muutaman viikon palkatonta vapaata vuosiloman lisäksi, sillä lasten, etenkin pikkukoululaisten kesähoito on sekä hankalaa että kallista ilman ilmaistyövoimaa eli isovanhempia. Nykyäänkin tili on olemassa ja otan sen suurin toivein käyttöön tammikuussa, mutta eipä työkyvyttömyyseläkkeestä noin vain säästetäkään.
Tomaatit ja salaatit ovat kesällä halvempia, mutta mikään muu ei oikein olekaan. Lapset eivät syö kesällä koulussa ja olisi paineita touhuta kaikenlaista, matkustaakin. Loma on pitkä. Mutta aina kesälomatili silti kuluu: tulee lasku, joka pitää maksaa ennen kuun vaihdetta, ettei tule muistutusmaksua. Kuun vaihtuessa siirrän tilille taas rahaa, ja taas se menee ennen kuin kuukausi on täynnä.
Jos tulee keskiluokkaisesta perheestä kesämökkeineen, saattaa hyvinkin kuvitella, että sukumökki on selviö.
Viime kesänä järkytin itseäni lukemalla kolumnin, jonka kirjoittaja oli päättänyt downshiftata ja viettää koko kesän ”vain mökillä” sen sijaan että olisi entiseen malliin matkustanut ulkomaille. Olen ihmetellyt asuntojen nykyisiä hintoja kasvukeskuksissa, kun en pysty kuvittelemaan, että ihmisillä on mahdollisuus ottaa niin valtavia lainoja. Olinkin unohtanut, että itse asiassa joillakuilla on kaksi kotia!
Mökkikulttuuri on hyvä esimerkki luokka-aseman ja -asenteiden periytymisestä vanhemmilta lapsille. Jos tulee keskiluokkaisesta perheestä kesämökkeineen, saattaa hyvinkin kuvitella, että sukumökki on selviö. Saattaa jopa pitää omalla mökillä olemista vaatimattomana lomanviettona.
Kesäjuhlat ovat kivoja, mutta onneksi näyttää siltä, että tänä kesänä säästymme häiltä. Ne maksavat matkoineen, lahjoineen ja – kääk – polttareineen moninkertaisesti kesäbudjettini verran. Ylioppilaslahjat hankin käytettyinä, mutta häälahjaksi ei ehkä voi antaa kirppikseltä löytämäänsä Seitsemää veljestä tai edes Täällä Pohjantähden alla -trilogiaa – paitsi jos varmaksi tietää, että pariskunnalla ei sellaista vielä ole.
Kyllä minä tiedän, ettei yksikään ylioppilas ole ollut riemuissaan antikvaarisista lahjoistani ja joku ehkä ajattelee, että tyhjäkin olisi ollut parempi. Mutta ei minulla ole varaa maksaa siitä, että ystävieni lapset saavat akateemisen sivistyksen! Minun osani on siis huolehtia siitä, että siihen kuuluu myös Pohjantähti-trilogia tai ainakin Seitsemän veljestä. Jos eivät lue, niin se on sitten oma tappionsa.
Niin, lukeminen! Se on hieno tapa viettää kesää. Kirjasto on täynnä tarinoita, matkakohteita, juhlia, kuolemaa, arkea kaikkina vuosisatoina, huumoria, kauhua… Kaikki ilmaista.
Auli Viitala
Vapaa kirjoittaja ja mielenterveyskuntoutuja
Tämä on näytejuttu kesäkuun 2022 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle.
