Grönlannin suurin ongelma ovat nuoret, jotka eivät opiskele. Alle viidennes käy lukion tai ammattiopinnot. Lapset voivat pahoin, perusopetus ontuu ja tanska on vaikea lukiokieleksi.
Teksti Mari Manninen Kuvat Aleksi Poutanen
Hylkeenlihaa, valaanpaloja ja pullosilmäisiä puna-ahvenia. 19-vuotias Aabus Markussen myy rivakasti Nuukin liha- ja kalatorin kylmäaltaiden antia. Kolmen vuoden kokemuksella hän on jo tottunut myyjä.
Markussen on myös Grönlannin suurin ongelma: kouluttamaton nuori. Hän meni 16-vuotiaana peruskoulusta suoraan töihin.
Peruskoulun jälkeen opintojaan jatkaa vain neljä kymmenestä, heistäkin moni keskeyttää. Lukio- tai ammattitutkinnon suorittaa lopulta alle viidennes ikäluokasta. Korkeakoulutetut ovat harvassa. Markussen ei aio opiskella lainkaan. Syy on yksinkertainen.
”En välitä koulusta”, hän sanoo.
Kotoa ei patistettu jatkamaan opintoja. Äiti siivoaa, isä on työtön.
”Äiti ja isä eivät välitä, mitä teen.”
Markussenilla menee hyvin, sillä hänellä on ollut koko ajan töitä. Iso osa koulutuksesta jättäytyvistä nuorista joutuu työttömäksi. Samaan aikaan Grönlannin on palkattava koulutusta vaativiin tehtäviin paljon ulkomaalaisia. Useimmat tulevat emämaa Tanskasta. Itsenäistymisestä haaveileva 57 000 asukkaan jääsaari on siis yhä osaamisen siirtomaa.
Grönlantilaisten haluttomuus opiskella on kummallista. Koulutus yliopistoa myöten on maksutonta, tarvittaessa ulkomaillakin. Oppineille löytyy aina töitä, ja heillä on hyvät ansiot. Heitä myös arvostetaan kovasti.
Mikä siis mättää?
Pasi Sahlbergin kirjoittama Finnish Lessons, kirja suomalaisesta koulujärjestelmästä, on pöydällä pinon päällimmäisenä. Siitä arktisen koulutuksen ministeriön johtaja Jens Jakobsen saa voimaa, kun hän selvittää grönlantilaisen koulun vaivoja ja lääkekuureja.
”Jos Suomi on pärjännyt näin hyvin omalla järjestelmällään, mekin voimme luoda aivan omamme”, Jakobsen sanoo ja taputtaa kirjan kantta.
Jakobsen muistuttaa, että Grönlannin koulujärjestelmä on kovin nuori. Vielä parikymmentä vuotta sitten lukioon lähdettiin Tanskaan.
Peruskoulu käydään grönlanniksi – mutta lukio on yhä pitkälti tanskaksi.
”Meillä ei riitä lukioon grönlantilaisia opettajia”, Jakobsen sanoo.
Tanskasta on myös Tanskassa opintojaan jatkaville hyötyä.
Peruskoulussa luetaan toki tanskaa, mutta heikolla menestyksellä. Lukiolaiset ovat kovilla.
”Lukioomme tulee joka vuosi uusia tanskalaisia opettajia, ja meidän täytyy opiskella ja tehdä kokeita tanskaksi. Grönlantilaisia opettajia on vain muutama”, 19-vuotias Cecilia Berthelsen kertoo.
Lukion alussa hänen luokassaan oli 26 oppilasta. Kolmannen vuoden alkaessa heitä on jäljellä enää 16. Berthelsenin mukaan suurin syy keskeyttämiseen ovat kielivaikeudet.
Berthelsen istuu päivää pienen Sisimiutin kaupungin kallioilla ystävänsä Aima Lundbladin kanssa. He kävivät yhdessä peruskoulun, mutta Lundbladin tanska ja rohkeus eivät riittäneet lukioon. Nyt hän sijaistaa silloin tällöin päiväkodissa ja asuu kotona.
Lundblad aikoo joskus opiskelemaan, mutta ei tiedä mitä. Tanskaan kuitenkin. Sinne tahtoo Berthelsenkin lukion jälkeen.
”Täällä Sisimiutissa olemme jumissa, sillä Grönlannissa ei ole kaupunkien välillä teitä”, Berthelsen sanoo ja huokaa syvään.
Tanskassa opetuskin on parempaa. Lukion jälkeen oppilaat esimerkiksi osaavat hyvin englantia.
Grönlantilaisten lukiolaisten asiat ovat kuitenkin hyvin verrattuna ammattia opiskeleviin. Heille käy usein kuten Aqqaluk Berthelsenille: hän ei voinut aloittaa autonasentajakoulutusta, koska ei saanut harjoittelupaikkaa.
Alan työpaikka on Grönlannin ammattiopintojen ehto. Muutaman sadan ja tuhannen asukkaan taajamissa harjoittelupaikkoja ei vain ole, 16 000 asukkaan pääkaupungissa Nuukissakin niukasti.
19-vuotias Aqqaluk Berthelsen myy nyt torilla, Aabus Markussenin vieressä, lihaa ja kalaa.
”Olen Nuukin lukion jonotuslistalla. Jos joku ei aloitakaan koulua, voin päästä sisään. Mutta edelleen haluaisin autonasentajaksi”, Berthelsen haaveilee.
Kouluremontti on vasta aluillaan. Peruskouluun yritetään nyt saada lisää päteviä opettajia, ja Nuukin yliopistossa on ryhdytty antamaan tukiopetusta heikoimmille.
Myös koulua käyvien lasten elämässä on parannettavaa. Iso osa perheistä voi Grönlannissa
huonosti. Lapsia pahoinpidellään, käytetään hyväksi ja jätetään hoitamatta. Lasten itsemurhat ovat yleisiä. Surullisista lapsista tulee surullisia nuoria.
18-vuotias Ane Sørine Stach asuu Nuukissa lastenkodissa, johon hän vuosia sitten karkasi kotoaan.
Päivisin Stach hengaa keskustassa pyörällään, iltaisin hän soittaa kaksi tuntia huilua. Hän ei ole hakenut kouluun eikä töihin.
”Mikä on unelmasi?”
Stach miettii pitkään pää kallellaan ja kohauttaa sitten olkiaan.
Toimittaja ja kuvaaja saivat Grönlannin-matkaansa apurahan Suomen ympäristöministeriöltä.
