Pakolaispsykiatrian poliklinikalla Tampereella halutaan palauttaa hoitoon päässeiden ihmisten luottamus muihin ihmisiin ja siihen, että arjen voi saada sujumaan. Lähes puolet potilaista on joutunut kidutetuiksi. Silloin täytyy rakentaa uudelleen myös suhde omaan kehoon.
Erikoislääkäri ja psykoterapeutti Tapio Halla on työskennellyt pakolaistaustaisten ihmisten mielenterveyden edistämiseksi pitkälti yli 20 vuotta. Potilaat ovat kokeneet ja paenneet sotaa. He kaikki ovat eläneet pelossa pitkään, mikä on jättänyt jälkiä mieleen ja kehoon.
”Moni elää jännitystilassa, jonka takia ei pysty nukkumaan tai olemaan ihmisten kanssa tekemisissä. Autamme ihmisiä rauhoittumaan, jotta he voivat keskittyä kielen ja ammatin opiskeluun, työhön ja vanhemmuuteen.”
Tapio Hallan työpaikka on Tampereen yliopistollisen sairaalan Pakolaispsykiatrian poliklinikka, jossa on 200 potilasta vuodessa. Yleinen syy hoitoon tulolle ovat traumat, jotka estävät ihmistä elämästä arkea ja kotiutumasta Suomeen. Jollekin poliisin näkeminen ja toiselle metelin kuuleminen tuo mieleen muiston esimerkiksi kidutuksesta ja aiheuttaa hätääntymisen.
”Riippuu ihmisestä, miten sota haavoittaa mieltä. Moni tarvitsee apua, jotta pääsee eteenpäin.”
Toinen yleinen syy hoitoon tulolle on masennus. Ihmisten pitäisi aloittaa arki Suomessa. Samalla esille puskee suru siitä, mikä jäi taakse, ja elämä tuntuu toivottomalta.
”Lähes kaikilta potilailta on tapettu perheenjäseniä. Myös koti ja ammatti on pitänyt jättää.”
Psykiatrian poliklinikka maahanmuuttajille on toiminut Tampereella vuodesta 1996. Vuoden alussa poliklinikka siirtyi kaupungilta yliopistollisen sairaalan alaisuuteen. Nimeksi tuli Pakolaispsykiatrian poliklinikka.
”Työ on aina ollut ihmisten kuuntelemista, luottamuksen ja turvan rakentamista, vierellä kulkemista.”
Aluksi poliklinikalla töissä olivat osa-aikaisesti psykiatri ja sosiaalityöntekijä. Nykyisin siellä työskentelevät psykiatri, psykologi, fysioterapeutti, sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä ja toimintaterapeutti. Hoitoon tulijat ovat eri ikäisiä aikuisia.
Pakolaispsykiatrian poliklinikalle pääsee lääkärin lähetteellä. Hoidot ovat usein ainakin parivuotisia. Lähes puolet potilaista on joutunut kidutetuiksi. Kidutetun luotto ihmisiin on usein murentunut. Usein myös omasta kehosta on tullut kidutetulle vihollinen. Vammat ja kivut muistuttavat tapahtumista.
”Luottamuksen ja turvan rakentaminen vie pitkään. Jo se, että ihminen voi olla kotona omassa kehossaan, vaatii aikaa. Fysioterapialla on siinä vaiheessa iso merkitys.”
Osalla potilaista on eri elämänvaiheissa syntyneitä traumoja. Lapsuudessa joitakin ihmisiä on ehkä käytetty seksuaalisesti hyväksi ja aikuisena kidutettu. Traumojen seurauksena osa potilaista sairastaa kompleksia traumaperäistä stressihäiriötä. Silloin ihminen on jatkuvassa hälytystilassa, koko ajan pelokas ja kivulias. Muiden ihmisten kanssa oleminen on vaikeaa ja elämä tuntuu näköalattomalta.
”Hoito on ensin arjen vakauttamista ja sitten traumakokemusten läpikäymistä. On tärkeää, että pelottavia tilanteita ei vältellä, sillä ne jäisivät häiritsemään ihmistä.”
Traumojen hoito vaatii ammattilaiselta ennen kaikkea kykyä kuunnella.
”Kuunteleminen on tärkeintä. Potilas voi kertoa kidutetuksi tai raiskatuksi joutumisesta, eikä sitä saa säikähtää. Uteliaisuus on työntekijälle tärkeä piirre. Sillä jaksaa pitkälle, vaikka kuulee rankkoja asioita.”
Jotkut potilaat eivät ole aiemmin voineet puhua kidutuksesta kenellekään. Kokemus on ollut niin hirveä, että läheiset on haluttu säästää siltä. Vieraille ihmisille kidutuksesta ei ole uskallettu puhua.
”Samasta maasta tuleva ihminen saattaa olla vastakkaisesta ryhmästä.”
Kun terapeutti osaa olla yhtä aikaa lujahermoinen ja herkkä, potilas voi löytää hänestä ihmisen, jolle on turvallista puhua. Pakolaispsykiatrian poliklinikalla potilas saa ottaa asioita esille omaa tahtia. Puhua siitä, mistä on valmis puhumaan. Kun ihminen uskaltautuu kertomaan kipeistä asioista, uskaltautuu hän ennen pitkää myös muihin sosiaalisiin tilanteisiin.
”Ihmissuhteet ovat selviämisessä tärkeimpiä välineitä.”
Pakolaispsykiatrian poliklinikalle tulee potilaita maista, joissa ei ole psykiatrista hoitojärjestelmää. Alussa jo poliklinikan odotushuoneessa näyttäytyminen voi olla haaste. On tärkeää, että potilas ymmärtää, mitä tehdään ja miksi. Silloin hän sitoutuu terapiaan.
”Kerromme hoidosta konkreettisesti. Vaikka niin, että se auttaa selviämään omien lasten kanssa.”
Hoitoon kuuluu yksilötapaamisia, henkilökunnan kotikäyntejä ja potilaan perheen tapaamisia. Luottamusta rakennettaessa ammattilaisten kannattaisi pysyä samoina hoidon ajan. Kun Halla ottaa potilaan vastaan, mukana on melkein aina tulkki. Tulkinkin kannattaisi olla sama läpi hoidon.
”Kun ihminen on menettänyt läheisiä, hoitosuhteen päättyminen saattaisi aiheuttaa uuden trauman.”
Pakolaisten mielenterveyden edistämiseksi työskennellään myös esimerkiksi Helsingin yliopistollisen sairaalan kulttuuripsykiatrian poliklinikalla, Diakonnissalaitoksen Kidutettujen kuntoutuksessa Helsingissä ja Oulussa, MIELI Lounais-Suomen mielenterveys ry:n ylläpitämässä Turun kriisikeskuksessa ja MIELI Suomen Mielenterveys ry:n SOS-kriisikeskuksessa Helsingissä.
”Meillä hoidon tarpeen arvioinnin ja hoidon saa samasta paikasta”, Halla sanoo työpaikkansa erityisyydestä.
”Ryhmä, joka ei pidä itsestään melua, jää helposti ilman hoitoa.”
Tapio Halla, erikoislääkäri ja psykoterapeutti
Psykiatrista hoitoa on Suomessa saatavilla kaikkiaan liian vähän.
”Ryhmä, joka ei pidä itsestään melua, jää helposti ilman. Joissain kaupungeissa pakolaisten ei ole mahdollista saada hoitoa juuri ollenkaan.”
Iso ongelma on sekin, että psykiatrisessa hoidossa traumat jäävät usein tunnistamatta tai niitä ei haluta käsitellä.
”Traumat koetaan vastenmielisiksi. Ei ole mukava kuulla ihmisten tekevän pahaa toisilleen. Kun halutaan säilyttää tunne siitä, että ihmiset ovat ystävällisiä ja yhteiskunnat oikeudenmukaisia, traumat sivuutetaan. Mutta silloin ne jäävät häiritsemään ihmistä.”
”Meillä kaikilla on traumoja jossain määrin. Jos kuulee muiden traumoista, joutuu kohtaamaan omansa. Siksikin traumat on helpompi sivuuttaa kuin käsitellä.”
Halla painottaa, että traumat vaikuttavat ihmiseen todella paljon. Ne vaikuttavat siihen, mitä ratkaisuja ihminen tekee elämässään. Ne vaikuttavat tunteiden hallintaan. Esimerkiksi toistuva kiukustuminen voi johtua traumoista.
”Ihmisellä voi olla kidutustraumoja, joiden takia hän ei voi hallita kiukkua. Mutta saatetaan ajatella, että hän on vain vaikea ihminen.”
Iso osa Hallan työstä on muuta kuin potilas- tai asiakastyötä. Parinkymmenen vuoden ajan hän on pyrkinyt lisäämään eri alojen ammattilaisten tietämystä traumoista ja niiden huomioimisesta. Hiljattain Halla puhui hammaslääkäreille, miten toimenpide saattaa laukaista takauman kidutukseen.
Tilanteessa auttaisi tulkki, joka kertoisi toimenpiteestä potilaan kielellä. Hyvä olisi myös yhdessä sovittu merkki, jolla asiakas voi näyttää, jos hoidettavana olo tuntuu sietämättömältä.
Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen PALOMA-hankkeessa koulutetaan pakolaistaustaisten ihmisten mielenterveyden parissa työskenteleviä. Hankkeen verkkosivulla on jo käsikirja ja koulutusvideoita, joiden työstämisessä Halla on ollut mukana. Yksi hankkeen tavoitteista on parantaa pakolaisten terapiaan pääsyä eri puolilla maata. Tärkeää on kouluttaa ammattilaisia tunnistamaan traumatisoitumiseen viittaavat asiat.
”Meiltä saa tukea toipumiseen, mutta lopulta ihminen parantaa itse itsensä.”
Tapio Halla, erikoislääkäri ja psykoterapeutti
Traumaterapiassa puhumisen lisäksi tärkeää on liikunta. Halla kannustaa potilaita uimaan, kuntosalille tai kävelyille. Vastaanotolla tehdään vakauttamisharjoituksia: saatetaan tömistellä lattiaa jaloilla, kokeilla jännittää ja rentouttaa lihaksia, taputellaan omaa kehoa käsillä ja kokeillaan halaamista.
”Näitä tehdään, kun ihminen on rauhaton tai uppoaa liikaa muistoihin. Osa potilaista tekee harjoituksia säännöllisesti kotona.”
Potilas voi osallistua liikuntaryhmiin, kuten vesijumppaan, jota poliklinikan fysioterapeutti pitää. Kaiken liikunnan etuna on, että se saa ihmisen keskittymään hetkeen. Silloin ahdistavat muistot väistyvät mielestä.
Kun luottamus psykoterapeuttiin ja muuhun henkilökuntaan on löytynyt, moni kiintyy hoidossa olemiseen.
”Hoidon kuluessa pitää keskustella hoidon lopettamisestakin. Kun psyykkiset oireet helpottavat, avun pitää löytyä muualta kuin meiltä.”
Työskentely pakolaistaustaisten mielenterveyden parissa on Hallan mielestä elämänmakuista.
”Työ myllää syvältä. Tässä joutuu käymään läpi elämänsä ja arvonsa.”
Innostavaa on se, että ihmisillä on taipumus selviytyä.
”Meiltä saa tukea toipumiseen, mutta lopulta ihminen parantaa itse itsensä. Suurin osa selviää, saa arjen rullaamaan. Kriisien kautta ihmiset myös kasvavat, muuksikin kuin mistä alun perin lähtivät.”
Terapiasta huolimatta kaikki eivät kuntoudu työkykyisiksi. Sujuva arki perheen parissa on joillekin sopiva tavoite. Kun aikuinen pärjää yhteiskunnassa, hän voi auttaa myös lapsiaan.
Teksti Hanna Hirvonen
Kuvitus Anna Kiuru
Tämä juttu on julkaistu touko-kesäkuun 2021 Isossa Numerossa.
Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata. Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2020 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen yli 280 hengelle. Lehden myyjät ansaitsivat yhteensä yli 190 000 euroa.
