YK:n erikoisraportoija Felipe Gonzales Morales julkaisi keväällä raportin, jossa valtioita kehotetaan laillistamaan paperittomat siirtolaiset. Viime vuosina maailmalla on puhuttu erityisesti Kolumbian ja Irlannin laillistamisohjelmista.
On kesäkuun viimeinen torstai. Irlannissa elävä Irene Jagoba valmistelee seuraavan päivän matkaa lastensa luo Filippiineille, poikansa 18-vuotisjuhliin. Syntymäpäivä on 15 vuoteen ensimmäinen, jonka Jagoba viettää lapsensa kanssa.
Aiemmin Jagoba ei päässyt kotimaahan, koska hän eli Irlannissa paperittomana. Matka Filippiineille olisi estänyt paluun töihin Irlantiin.
Irene Jagoban ei pitänyt päätyä tällaiseen tilanteeseen. Jagoba opiskeli kandidaatintutkinnon teollisuushallinnosta, ja hän oli aktiivinen opiskelijapolitiikassa. Hän työskenteli Filippiinien valtionhallinnossa, perusti sitten oman juhlatavaroita myyvän liikkeen ja ruokapaikan. Asiat olivat hyvin.
Kaikki muuttui, kun kuopus syntyi. Pojalla todettiin synnynnäinen sydänvika. Lääkäri antoi lapselle elinaikaa viikon.
”Sanoin, että lapseni hengittää ja taistelee, ja aion taistella hänen kanssaan. Tuin häntä, hän oli pitkään sairaalassa. Mutta Filippiineillä ei ole kuten täällä Irlannissa, jossa hallitus tukee sairaanhoitoa – siellä kaikki pitää maksaa itse. Lopulta minulla ei ollut mitään jäljellä”, Jagoba kertoo.
Jagoba pyysi Irlannissa asuvaa siskoaan etsimään hänelle töitä. Tarkoitus ei ollut jäädä: Jagoba halusi vain kerätä rahaa, palata kotiin ja käynnistää yrityksensä uudestaan. Hän löysi työpaikan paikallisessa perheessä lastenhoitajana. Perhe ei halunnut puhua oleskeluluvasta.
Lapsiinsa hän piti yhteyttä alkuun Skypen ja Yahoo Messengerin kautta. Etäisyydestä huolimatta yhteydenpito oli tiivistä, vaikka se oli välillä pitkien työpäivien ja kahdeksan tunnin aikaeron vuoksi uuvuttavaa.
Turistiviisumi kului umpeen.
”Kun minusta tuli paperiton, pelko otti vallan”, Jagoba sanoo.
”Pelkäsin joka kerta ulos mennessäni, että kenet tapaan. Paperittomana luulee lipuntarkastajaa maahanmuuttoviraston edustajaksi, sitä lähes hyppää ikkunasta jos joku koputtaa oveen. Emme voi tehdä rikosilmoituksia. Palkka maksetaan käteisenä, sitä on tosi turvaton kun joutuu aina kantelemaan rahojaan mukanaan.”
Peräti 24:ssä 27 EU-maasta toteutettiin jonkinlainen laillistamisohjelma vuosien 1996 ja 2008 välillä.
Huhtikuussa YK:n siirtolaisten oikeuksiin keskittynyt erikoisraportoija julkaisi raportin paperittomien siirtolaisten laillistamisesta. Siinä erikoisraportoija Felipe González Morales kehotti valtioita laillistamaan paperittomat siirtolaiset. Raportin mukaan laillistaminen voi edistää siirtolaisten ihmisoikeuksia laajasti. Lisäksi se voi auttaa siirtolaisia pääsemään terveydenhuollon, reilun työn, koulutuksen, säällisten asumisolosuhteiden ja perheenyhdistämisen piiriin.
Laillistamisella tarkoitetaan kaikkia prosesseja, joilla maassa ilman oleskelulupaa oleville siirtolaisille voidaan lupa myöntää.
”En ole tyytyväinen yleiseen trendiin. Tästä aiheesta ei ole tarpeeksi ohjelmia. Liian moni elää koko elämänsä tai vuosikymmeniä paperittomana. Valtioiden tulisi olla aktiivisempia”, González Morales totesi aihetta käsittelevässä webinaarissa huhtikuussa.
Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö paperittomien laillistamisohjelmia olisi.
Aihetta käsittelevän selvityksen mukaan peräti 24:ssä 27 EU-maasta toteutettiin jonkinlainen laillistamisohjelma vuosien 1996 ja 2008 välillä. Ohjelmissa on laillistettu ainakin 3,5 miljoonaa ihmistä, mutta luku saattaa olla jopa 6 miljoonaa. Tuoreemman selvityksen mukaan vuosien 2006 ja 2020 välillä Euroopan turvallisuus ja yhteistyöjärjestö ETYJ:in 57 jäsenmaassa toteutettiin 49 erilaista laillistamishanketta.
Laillistamisohjelmat ovat tyypillisesti melko kapeita: niissä on tiukat kriteerit ihmisille, joiden on mahdollista hakea mukaan. Esimerkiksi Italiassa koronapandemian aikana maataloudessa ja kotitalouksissa työskentelevät paperittomat saivat hakea oleskelulupia. Laillistamista haki yli 230 000 ihmistä. Ihmisoikeusjuristi Alberto Pasqueron mukaan käsitellyistä hakemuksista noin puoleen oli huhtikuuhun mennessä annettu myönteinen päätös. Merkittävä osa hakemuksista on kuitenkin edelleen käsittelemättä.
Tuoreita esimerkkejä laillistamisohjelmista on myös Portugalista, Marokosta, Thaimaasta ja Ecuadorista. Kanadan hallitus kehittää parhaillaan laillistamisohjelmaa maassa työskenteleville paperittomille.
Teksti Kati Pietarinen
Kuvitus Jonna Luostari
Tämä on ote jutusta, joka löytyy kokonaisuudessaan syyskuun 2023 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2022 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 280 hengelle.
