Tässä lehdessä on paljon asiaa työstä: taloutta, työntekijöitä, työttömyyttä ja leppoistamista. Pohditaan siis hetki alkuun, kenellä on lupa tehdä Suomessa töitä.
Helmikuussa ilmestyi sisäministeriön selvitys tavoista, joilla maan kasvava paperittomuusongelma voitaisiin ratkaista. Siinä ehdotettiin noin 3000 hengen kertalaillistamista. Se koskisi ennen vuotta 2017 turvapaikkaa hakeneita ihmisiä, jotka ovat saaneet kielteisen päätöksen mutta silti jääneet maahan. Samansuuntaista ajaa nyt myös Lupa elää -kansalaisaloite.
Selvityksestä seurasi vilkas keskustelu, jossa puhuttiin myös paljon siitä, että nykyisellään nämä ihmiset päätyvät pimeille työmarkkinoille. Mutta jos paperittomalla olisi työpaikkakin tiedossa, eikö hän voi hakea työn perusteella oleskelulupaa? Miksi tarvittaisiin erillisiä laillistamisia? Katsotaanpa.
Jos paperittomalla on työ tiedossa, sen perusteella hän voi hakea oleskelulupaa. Onko näin?
Ensinnäkin, jos ihminen on aiemmin saanut kielteisen päätöksen turvapaikasta, voi työperustaisen oleskeluluvan saaminen tyssätä siihen. Maahanmuuttovirastossa saatetaan katsoa, että jo useamman kerran kielteisen päätöksen saanut yrittää oleskelulupaa hakemalla ”kiertää maahantulosäännöksiä”. Pakolaisneuvonnan mukaan turvapaikanhakijataustaisilta evätään lupia tällä perusteella yhä useammin. Virastosta sanotaan, ettei tulkinta ole tiukentunut, mutta järjestöjen mukaan lainkohdan soveltamista on laajennettu entisestään viime vuosina ja käytäntöjä kiristetty.
Toinen kompastuskivi ovat, no, paperit. Tuosta 3000 ihmisen joukosta alle puolella on kotimaansa passi. Joillain se on kadonnut matkalla, toisilla mennyt vanhaksi päätöstä odottaessa, kolmansilla sitä ei ehkä koskaan ole ollutkaan. Ilman henkilöllisyystodistusta ei voi saada työlupaa, ja Suomi on ollut nihkeä myöntämään väliaikaisiksi tarkoitettuja muukalaispasseja edes työllistyneille passittomille. Tätä hallitus on tosin nyt luvannut helpottaa.
Vaikka tuo este poistuisi, kolmas kompastuskivi on saatavuusharkinta – työn pitää siis olla oikeanlaista. EU:n ulkopuolelta tuleva voi saada työntekijän työluvan vain sellaisiin hommiin, joihin ei ole saatavissa tekijää unionin sisältä.
Neljäs haaste on perhe. Tästä paperittomien joukosta noin joka kymmenes on lapsi. Jos esimerkiksi kaksilapsisen perheen yksi aikuinen saisi töitä ja työluvan, hänen pitäisi ansaita kuukaudessa nettona 2600 euroa, jotta myös puoliso ja lapset saavat oleskeluluvat. Ainakaan perussiivoojan palkoilla se ei onnistu.
Moni paperittomaksi jäänyt on siis umpikujassa, vaikka heillä olisi kielitaitoa, perhe ja töitäkin täällä. He eivät ole uskaltaneet palata, eivätkä pakollakaan tehdyt palautukset moniin maihin nyt toimi. Käytännössä nykyisellään heillä ei ole paljon muita vaihtoehtoja kuin tehdä töitä pimeästi selvitäkseen. Mitä se tekee Suomen työmarkkinoille? Työvoimapulasta – ja näiden ihmisten hyvinvoinnista – puhumattakaan.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Kirjoitusta varten on haastateltu myös Turvapaikanhakijoiden Tuki ry:n puheenjohtajaa Sanna Valtosta.
Tämä on näytejuttu maaliskuun 2022 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle.
