Perhe voi kantaa ihmisen vaikeiden asioiden yli, mutta kuka kantaa niitä, joilla ei ole perhettä?
Hyvää ja toivon mukaan edes paikoin lumista joulukuuta, rakkaat lukijat! Kulunut vuosi on ollut vähintäänkin poikkeuksellinen ja vaikea myös monille Ison Numeron myyjille. Siksi vielä erityinen kiitos teille kaikille, jotka lehteä olette ostaneet ja lukeneet tänäkin aikana.
Tässsä numerossa käsitellään etenkin perheitä, lapsia ja nuoria. Kansihaastattelussa ohjaaja Hamy Ramezan kertoo Ensilumi-elokuvastaan. Elokuvasta, joka herättää miettimään, miten perhe tai muut läheiset voivat parhaimmillaan kantaa ihmisen myös todella vaikeiden asioiden yli.
Samalla mieleen hiipii kysymys: entä ne, joilla ei ole sitä luksusta? Tässä lehdessä kerrotaan myös algerialaisen seitsemäntoistavuotiaan Adilin tilanteesta. Adil juuttui yksin Euroopan rajalle yrittäessään Ranskaan veljensä luokse. Eteenpäin ei pääse, eikä kotiinkaan oikein ole paluuta. Eikä hän ole ainoa.
Koronavuoden vaikeuksien keskellä monet näistä uutisista ja ihmisistä ovat unohtuneet, vaikka monella pakolaisleirilläkin tilanne on tänä aikana mennyt huonosta karmeaksi. Vähänkään kaukaisemmat asiat tuntuvat entistä kaukaisemmilta. Silti juuri nyt, jos koskaan, olisi aika sisäänpäin kääntymisen ja vain omaan kotiin unohtumisen sijaan katsoa ulospäin.
Suomen kohtuullisen rauhallisesta tilanteesta käsin voi olla välillä vaikea tajuta, miten rajut koronan vaikutukset ovat maailmalla olleet. Tauti vei täällä koulut etäopetukseen keväällä, mutta esimerkiksi 97 prosenttia lapsista Latinalaisessa Amerikassa ei vielä marraskuussakaan ollut päässyt fyysisesti kouluun. Etäopetus on monelle utopiaa.
Lasten hyvinvointi heijastelee sitä, mikä on yhteiskunnan tila.
Pandemian viemällä vuodella on pitkät seuraukset globaalisti. Etenkin lapsille, joille vuosi on todella pitkä aika. Nyt kun Suomessakin on keskusteltu nuorten ja lasten hyvinvoinnista aktiivisesti mediassa, toivoisi, että ennaltaehkäisyn ja aikaisen puuttumisen opit olisivat menneet perille. Ja se ei tarkoita vaan nuorisotyötä, vaan työtä sen eteen, että kaikille on kohtuuhintaisia koteja, pääsy kouluun, vapaus syrjinnästä ja ruokaa myös joulupöydässä.
Perheiden ja lasten hyvinvointi heijastelee yleisemmin sitä, mikä yhteiskunnan tila on ja kenet jätetään ulos. Se on tietenkin poliittinen ja rakenteellinen kysymys, mutta on myös meidän jokapäiväisten valintojemme tulos. Mieltä lämmittää ainakin se, että monet myyjistämme, kuten lehdessä haastateltu Iorgu Ionuț, kertovat että tapaavat jatkuvasti ystävällisiä ja auttamishaluisia ihmisiä.
Haastattelussaan Ramezankin toteaa, että elokuvan turvapaikanhakijaperhe tavallaan kuvaa koko yhteiskuntaa pienoiskoossa. Sitä, että lopulta meidät voi pelastaa vain inhimillinen yhteys ja toisista välittäminen. Myös koronalta.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu joulukuun 2020 Isosta Numerosta. Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
Vuonna 2019 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen yli 270 hengelle. Lehden myyjät ansaitsivat yhteensä yli 242 000 euroa tuloja.
