Pilvi Takala soluttautui vartijoiden työyhteisöön ja katsoi, voiko sieltä käsin puuttua alan ylilyönteihin.
Pilvi Takala on pukenut ylleen useita asuja.
Uransa aikana muun muassa Lumikiksi ja holtittomasti mukanaan käteistä kuljettavaksi ostoskeskusshoppailijaksi eläytynyt taiteilija on koetellut eri rooleissa ihmisten välisen toiminnan rajoja.
Näin hän tekee myös Valvonnan alla -teoksessa (2022), jossa hän sonnustautuu vartijan uniformuun.
Valvonnan alla perustuu vartijoiden työyhteisössä tehtävälle taiteelliselle tutkimukselle. Viime vuonna Venetsian biennaalissa esillä ollut teos on nähtävissä tänä keväänä Espoon Emmassa. Siellä voi katsella kahta alan työkulttuuria käsittelevää videota sekä seurata Takalan ja vartijoiden viestivaihtoa.
Teoksen taustalla on pitkä prosessi, jonka aikana Takala soluttautui vartijoiden työyhteisöön ja tarkasteli, kuinka sosiaalinen paine vaikuttaa yksilöiden käytökseen tai siihen, voiko vartija muuttaa omia tai kollegan toimintatapoja.
Eläytyminen ja erilaiset roolit ovat kulkeneet Takalan mukana jo pitkään.
Ensimmäisen eläytymisteoksen Takala toteutti Glasgow’ssa vaihto-oppilaana ollessaan. Hän kokeili mitä tapahtuisi, jos hän oleskelisi paikallisen koulun uniformussa koulun lähistöllä.
Performanssin juju oli siinä, että Takala ei todellisuudessa ollut koulun oppilas. Hän oli ostanut koulupuvun käytettynä ja opiskeli tuohon aikaan lähistöllä sijaitsevassa taidekoulussa. Puku muutti ihmisten suhtautumista Takalaan. Taidekoulun opiskelijat kulkivat tervehtimättä ohi ja muut koulupukuihin pukeutuneet kiinnittivät häneen uudella tavalla huomiota.
”Minulla oli sääntöjä, mitä saan tehdä: en yritä päästä kouluun sisään tai itse lähesty ketään. En valehtele mistään, jos joku lähestyy minua. Oleilin vain puku päällä julkisessa tilassa.”
Takalan taide perustuu usein vastaaville kokeiluille. Hän omaksuu jonkun hahmon ulkoisia piirteitä, mutta saattaa käyttäytyä yllättävällä tavalla.
Asujen ja roolien avulla Takala kyseenalaistaa tulkintoja ja siten myös toimintaa.
Hahmot eivät välttämättä kerro mitään erityistä siitä, kuka Pilvi Takala todellisuudessa on.
”Jos pukeudun Lumikin asuun, en ole Lumikki-fani. En tee näitä asioita siksi, että minusta on ihanaa pukeutua Lumikiksi. Syyni omaksua joku rooli on yleensä monimutkaisempi.”
Nämä syyt liittyvät usein tapaamme havaita todellisuutta ja tehdä ratkaisuja tulkintojen pohjalta. Asujen ja roolien avulla Takala kyseenalaistaa tulkintoja ja siten myös toimintaa.
Esimerkiksi vuonna 2009 toteutetussa Real Snow White -performanssissa Lumikin asu auttoi selvittämään, voiko fanius mennä ”liian pitkälle”. Disneylandin edustalla kuvatusta teoksesta voi saada vaikutelman, että brändin näkökulmasta fanien on syytä pysyä rooleissaan. Takalaa ei päästetty liian täydelliseksi hiotussa puvussa huvipuistoon sisään.
Bag Lady (2006) puolestaan tunnusteli turvallisuuden rajoja ostoskeskusympäristössä. Saksassa toteutetussa teoksessa Takala käyttäytyi tavanomaisesti ostoksia tekevän ihmisen tavoin. Muista hän erottui lähinnä kantamalla mukanaan suuria summia rahaa läpinäkyvässä muovipussissa.
Pilvi Takala
- Nykytaiteilija, syntynyt vuonna 1981 Helsingissä.
- Asuu ja työskentelee Berliinissä ja Helsingissä.
- Edusti Suomea Venetsian biennaalissa 2022.
- Valvonnan alla on nähtävissä Espoon Emmassa 7.5. saakka.
Takala pääsi vartijoiden maailmaan hakemalla Securitakselle töihin, järjestyksenvalvojaksi isoon kauppakeskukseen. Työsopimukseen kuului myös koulutusjakso, jonka Takala suoritti.
Takala kuvaa vartijoita kiinnostavaksi ammattiryhmäksi.
”Vartijoilla on valtavasti valtaa, oikeus puuttua perusoikeuksiin. Meillä on noin 65 000 ihmistä, joilla on JV (järjestyksenvalvoja)- tai vartijakortti. Poliiseja on seitsemän tai kahdeksan tuhatta. Samaan aikaan vartijan työssä on matala palkka eikä suuri yleisö arvosta vartijoita välttämättä kauheasti.”
Ammattikuntana vartijat herättävät ristiriitaisia mielikuvia. Heidän odotetaan tuovan ympärilleen turvaa. Toisaalta vartijoilla on kannettavanaan mainehaitta, joka on syntynyt alalla tapahtuneista ylilyönneistä.
Espoon Isossa Omenassa alkuvuodesta vartijoiden käsiin kuolleen naisen tapaus on yksi vakavimmista.
Myös graffititaiteilijoiden parissa tunnetaan hyvin vartijoiden maine joskus kovaotteisina ja jopa laillisilta maalauspaikoilta maalaajia kiinni ottavina.
Työskennellessään vartijoiden parissa Takala huomasi, että vartijoiden kesken kollegan ylilyönteihin tai väärinkäytöksiin voi olla vaikea puuttua.
”Vanhempi kollega voi tietää miten toimitaan uudessa, yllättävässä tai vaarallisessa tilanteessa. Siellä ei voi vain alkaa sooloilemaan. Tämä oli myös tutkimukseni keskiössä: mitkä asiat estävät minua vartijana toimimasta siten, että voisin olla itseeni tyytyväinen?”
Aiempien teostensa tavoin, myös Valvonnan alla -teoksessa Takala omaksuu roolin. Hän ei siis esiinny työkavereilleen taiteilijana vaan on vartijana vartijoiden joukossa. Työhön soluttautuessa Takala yrittää olla mahdollisimman luonteva.
”Yritän puhua jokaisessa roolissa mahdollisimman paljon totta. Esimerkiksi vartijana en kertonut, että olen taiteilija. Puhuin kuitenkin rehellisesti siitä, miksi haluan tehdä vartijan työtä.”
Oman roolin rakentaminen on tärkeä, mutta myös ristiriitainen osa soluttautumista. Työssä on voitava luottaa toisiin.
Toisaalta taiteilijan identiteetti on itsessään eräänlainen uniformu, joka vaikuttaa sosiaalisessa tilanteessa toimimiseen.
Tästä syystä Takala pyrki säilyttämään anonymiteettinsa mahdollisimman pitkään. Jos työkaverit tietäisivät Takalan tekevän vartijan työssä taiteellista tutkimusta, he käyttäytyisivät todennäköisesti hänen läheisyydessään toisin kuin tavallisesti.
Tästä syystä Takala käytti työssä ollessaan Pilvin sijasta toista nimeään, Johanna.
Alusta asti oli kuitenkin selvää, että totuus tulisi jossain vaiheessa ilmi. Tähän Takala oli valmistautunut kertomalla aluksi yrityksen johdolle projektistaan. Myös esimies sai tiedon Takalan taiteellisesta työstä yrityksen johdolta.
Työkavereille Takalan oikea identiteetti paljastui muutamassa kuukaudessa. Työyhteisössä oli tapana googlata uudet työntekijät ja näin kollegat löysivät Johannan sijaan taiteilija Pilvi Takalan.
”Monet suhtautuivat asiaan siten, että tietenkään et kertonut meille kuka olet: kukaan ei olisi suhtautunut minuun samalla tavalla tai puhunut normaalisti. Sitten oli myös sellaisia työkavereita, jotka kokivat asian vähän uhkaavana ja miettivät, että mitä nyt aion tehdä, räjäytänkö ostoskeskuksen tai muuta.”
”Etninen profilointi on kielletty laissa. Vartijan pitäisi voida sanoa, että en voi tehdä tätä.”
Vartijan työhön tutustuminen avasi Takalan silmät monille alan realiteeteille. Vaikka osa tulee alalle ammattikoulujen kautta, monella on takana vain lyhyt koulutus.
”Jos haluaa työskennellä kauppakeskuksessa poliisin ja rajavartiolaitoksen avuksi asetettuna järjestyksenvalvojana, kuten itse tein, kurssi siihen työhön on neljä viikkoa. Vartijana voi työskennellä väliaikaisesti jo viikon koulutuksen jälkeen. Sitten tarvitsee kaksi viikkoa lisäkoulutusta, jos haluaa vakinaisen vartijantyön.”
Securitaksen verkkosivujen mukaan vartijan peruskoulutus muodostuu väliaikaisen vartijan koulutuksesta (40 tuntia) sekä vartijan koulutuksesta (80 tuntia). Väliaikaisen vartijakortin saa väliaikaisen vartijakoulutuksen jälkeen, jolloin alalla voi työskennellä enintään neljä kuukautta. Vakinainen vartijakortti on voimassa viisi vuotta.
Itse työssä voi tulla kuitenkin vastaan monimutkaisia tilanteita, joihin koulutus ei välttämättä valmenna. Silloin ryhmän paineella ja kollegoiden esimerkillä voi olla suuri vaikutus.
Ristiriitoja voi aiheuttaa jo tehtävänanto.
”Esimerkiksi kaupassa työ on periaatteessa suojella sitä omaisuutta mikä kaupassa on, että jengi ei pölli sitä. Tämä liittyy toimeksiantoon. Voi olla esimerkiksi myös niin, että kaupan henkilökunta pyytää seuraamaan aina, kun romani tulee kauppaan. Silloin tehdään etnistä profilointia, johon ohje on tullut vartijalle joltain muulta. Vartijana itse tiedät, että se on väärin, mutta on vaikea kieltäytyä, koska ohje tulee työn tilaajalta. Etninen profilointi on kuitenkin kielletty laissa ja silloin vartijan pitäisi voida sanoa, että tämä on laiton ohje, en voi tehdä tätä.”
Aina lain kirjaimesta ei kuitenkaan löydy tukea. Tilanteet voivat tulla eteen yllättäen ja työkaverin toimintaan voi olla vaikea puuttua.
Valvonnan alla -teoksen prosessiin kuului työpajajakso, jonka Takala järjesti työsuhteensa päättymisen jälkeen halukkaille työkavereille. Siinä harjoiteltiin Forum-teatterin menetelmillä vaikeissa tilanteissa toimimista. Forum-teatterin tarkoitus on eläytyä erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin niitä näyttelemällä. Samalla voidaan tarkastella esimerkiksi voimasuhteiden rakentumista tai ihmisten keskinäistä kommunikaatiota.
Yleisö pääsee kurkistamaan valmiin teoksen avulla työpajoihin. Niissä vartijat keskustelevat muun muassa asiattomaan kielenkäyttöön puuttumisesta ja kollegan liialliseen voimankäyttöön reagoimisesta.
Jälkeenpäin tilanteet puretaan yhdessä keskustelemalla.
Mitä Takala ajattelee teoksesta nyt? Onko sillä ollut vaikutusta vartijoiden ja järjestyksenvalvojien työkulttuuriin?
Takala puhuu taiteen muutosvoimasta ja toteaa, että taiteilijana hän ei voi päättää yksin, mitä on muutettava, ja sitten vain lähteä yksin tekemään muutosta. Muutos tapahtuu yhdessä tehden ja kollektiivisesti. Myös Valvonnan alla perustuu tälle ajatukselle.
”Se mikä on positiivista tässä ajassa, on se, että yleinen huolitaso on noussut. Siitä on merkkinä muun muassa ministeriön asettama työryhmä, joka pohtii vartijan koulutuksen riittävyyttä.”
Teksti Sini Mononen
Kuvat Anna Kuokkanen
Tämä on näytejuttu huhtikuun 2023 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle.
