Päätoimittaja pohtii, miksi niin vierasti vaaleanpunaista.
Tässä lehdessä on teemana sukupuolten tasa-arvo. Jutuissa käsitellään raiskauksia Suomessa, feministiteatteria Romaniassa, drag-taidetta Keniassa ja transteemaista sarjakuvaa. Lehdessä on toki muutakin, kuten asiaa työoikeuksista. Mutta kun lähdimme miettimään kannen taustaväriä, taisin sanoa, ettei ainakaan vaaleanpunainen.
No, kuten näette, lopulta kuvasimme kansihenkilömme Meeri Koutaniemen ja Ann-Mari Leinosen pinkillä taustalla. Ja kuvista tuli, subjektiivisesti arvioiden, loistavia. Miksi ihmeessä yritin välttää tätä väriä?
Pohtiessani asiaa löysin CNN:n artikkelin, jossa kerrottiin, että Yhdysvalloissa pinkkiä alettiin markkinoida tyttöjen värinä vasta 1900-luvun vaihteessa. Jutussa väri-instituutti Pantonen edustaja sanoo, että nyt miehet kuitenkin käyttävät enemmän pinkkiä kuin koskaan sen tutkimusten historiassa. Mutta vieläkään ei olla siinä pisteessä, että vaaleanpunainen olisi vain väri muiden joukossa.
Se, että piirre liitetään naiseuteen, on antanut sille pitkään jotenkin heikon tai vähempiarvoisen leiman. Feminiiniset piirteet ovat myös leimaavampia kuin miehiset. Jos mies ostaa pinkit housut, hänen on oltava ”itsevarma”. Pikkutyttö voi leikkiä autoilla kenenkään noteeraamatta, mutta poika ei barbeilla. Naisten on nykyään helppo pukeutua housuihin, mutta miesten ei hameeseen. Me kaikki tiedämme tämän.
Vaaleanpunainen ei vieläkään ole vain väri.
Feministinen liike onkin jo pitkään ottanut vaaleanpunaista haltuun. Sen sijaan, että naisellisia piirteitä häivytettäisiin tasa-arvon nimissä, niitä voidaan myös korostaa. Voidaan myös määritellä uudelleen, mitä mielikuvia feminiinisyyteen liitetään. Pinkki ei ole heikkoutta, vaan voima.
Lehteen haastattelemani kenialaiset drag-taiteilijat Francheska ja Erica ovat loistava esimerkki siitä, miten naisellisuudesta voi saada voimaa. Mietin pinkin historiaa lukiessani, miten silminnähtävästi he saivat energiaa muuntautuessaan miesmäisestä hahmosta upeaksi naiseksi vahvan meikin ja kauniiden mekkojen avulla. Yhteiskunnassa, jossa sukupuoliteemoilla leikittely ja stereotypioiden rikkominen ei ole yleisesti hyväksyttyä, se on erityisen arvokasta.
Välttelin vaaleanpunaista varmaankin siksi, että pidin sitä liian alleviivaavana. Naiseutta voi ja pitää käsitellä muuten-kin kuin pinkkiin käärittynä. Mutta lopulta, kuten tämänkin lehden jutut ja seksuaalirikosten karut luvut kertovat, elämme yhä yhteiskunnassa, jossa naisen ja naiseuden arvo ei ole itsestäänselvyys. Siksi sitä pitää välillä myös alleviivata.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on Ison Numeron näytejuttu lehdestä #45 (maaliskuu 2020). Osta lehti kadulta ja tue myyjän työtä.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta.
