Iuliana Baldovinin kansainvälinen elämä on nyt Helsingissä. Lastenlapset ovat Romaniassa, esikoispoika kenties pian taas Oslossa ja ystävät milloin missäkin Euroopan maassa.
Metro pysähtyy Hakaniemen asemalle. Iuliana Baldovin, 48, nostaa laukun olalleen ja työntyy töistäpalaajien joukossa rullaportaisiin.
Kuusi vuotta sitten Iuliana kerjäsi kadulla ja vietti yönsä puistoissa ja Kalasataman leirissä. Sitä ennen hän asui vuosia Italiassa asuntovaunussa. Nyt Iulianan laukussaan on avain, jolla hän avaa kalliolaisen kerrostalon alaoven.
”Tämän avaimen ansiosta en enää joudu jännittämään, missä nukun”, Iuliana toteaa ja heristää avainta nyrkissään.
Yksiön ikkunasta avautuu maisema Suomenlinnaan asti, mutta Iuliana käynnistää Facetimen ja alkaa tehdä ruokaa. Kännykkään ilmestyy yksi hänen kuudesta lapsenlapsestaan ja Iuliana alkaa leperrellä.
Puhelun jälkeen hän vakavoituu.
”Jokainen äiti haluaa auttaa omia lapsiaan. Kolme aikuista lastani kyselevät jatkuvasti, vieläkö sinä äiti jaksat.”
Lasten on ollut monien muiden tavoin vaikea löytää Romaniassa töitä, mikä on tehnyt Iulianan lähettämistä avustuksista elintärkeitä. Äidillä on stressiä.
”Olen ollut Suomessa kuusi vuotta, mutta en vieläkään ole onnistunut rakentamaan Romaniaan taloa.”
* * *
Kukaan ei tiedä tarkasti, kuinka monta Itä-Euroopan romania on Iulianan tavoin asettunut Suomeen, saanut kodin, työn ja sosiaaliturvatunnuksen. Suuresta joukosta on tuskin kuitenkaan kyse.
”Minä tunnen kymmenkunta Itä-Euroopasta tullutta romania, joilla on Suomessa pysyvä koti”, Iuliana sanoo.
Paljon yleisempää on väliaikainen siirtolaisuus. Se, että tullaan muutamaksi kuukaudeksi tekemään keikkatöitä, myymään Iso Numeroa, keräämään pulloja, myymään kukkia, soittamaan haitaria tai kerjäämään. Heitä Iuliana auttaa työkseen. Hän on Diakonialaitoksen alaisuudessa toimivan päiväkeskus Hirundon työntekijä, joka auttaa Itäkeskuksessa sijaitsevassa toimipisteessä pistäytyviä ihmisiä, laittaa ruokaa, pesee pyykkiä, neuvoo ja tukee. Hän on kokemusasiantuntija, joka toimii suomalaisten työntekijöiden ja romaniasiakkaiden linkkinä. Talvella hän oli myös yötöissä hätämajoituksessa. Mutta ei tällainen pesti helposti järjestynyt.
”Monta ihmistä on auttanut minua. Joskus oikein ihmettelen, miten onnekas olenkaan.”
Sen jälkeen, kun romanien leiri Kalasatamassa purettiin 2011, Iuliana pääsi asumaan suomalaisen naisen kotiin. Tämä majoitti kodittomia siirtolaisia, joista eräs kertoi Iulianalle siivousyrityksestä. Myöhemmin hän suositteli esimiehelle Iulianaa. Neljä vuotta Iuliana siivosi yrityksessä pankkeja ja toimistoja. Virallinen työsopimus johti työ- ja oleskelulupaan, ja niistä seurasi sosiaaliturvatunnus ja Kela-kortti. Koko se paketti, jota virallinen elämä Suomessa edellyttää.
Päiväkeskus Hirundossa Iuliana autteli ensin vapaaehtoisena, sai sitten määräaikaisen pestin ja lopulta vakipaikan.
Hirundon työkaverit auttoivat asunnon etsimisessä. Mutta entä se äänestyslippu, jonka Iuliana sai postissa?
”Otin sen töihin mukaan ja kysyin, mikä se on. Mutta en minä sitten äänestänyt.”
Iuliana ei ole miettinyt kotiutumistaan. Hänen kotinsa on Romaniassa. Mutta kuudessa vuodessa hän on huomannut pieniä ohikiitäviä hetkiä, jolloin Helsinki tuntuu kodilta. Esimerkiksi silloin, kun hän käy kaupassa ja nostaa koriinsa lihakeiton ainekset. Tai kun tutut naapurit tervehtivät häntä rapussa. Tai ihan vain matkalla töihin. Hän tietää, minne on menossa nyt ja puolen vuoden kuluttua.
”Mutta vanhana minä muutan Romaniaan.”
Tämä juttu on osa Piilosta näkyväksi -juttusarjaa, jossa tutkijat ja toimittajat pureutuvat suomalaisen eriarvoisuuden teemoihin uudella otteella. Juttusarjan toteusta rahoittaa Koneen säätiö.
Iso Numero on kaduilla myytävä kulttuurilehti, joka tarjoaa vähävaraisille ihmisarvoista työtä ja mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehden myyjät saavat jokaisesta lehdestä kolme euroa. Osta lehti liivilliseltä myyjältä – tuet työntekoa ja luot samalla yhteistä hyvää.
