Leikkauspolitiikan synkistämät näkymät kirkastuvat vapauttamalla meissä piilevän väreilevän potentiaalin, kirjoittaa Ison Numeron kolumnisti Veikka Lahtinen.
Suomessa on ollut vaikea nähdä parempaa tulevaisuutta viime vuosikymmeninä. Politiikan normaali on leikkaaminen, tasainen palvelutason heikentäminen ja tulevaisuudesta karsiminen. Ihmiset joutuvat ottamaan enemmän vastuuta omasta pärjäämisestään. Sen seurauksena osa ihmisistä ei selviydy. Luulisi, että tämä synnyttää tilaa poliittiselle vaihtoehdolle.
Suomalaiset ovat kuitenkin ottaneet leikkaamisen sydämeensä hartaudella, josta moni oikeistopolitiikko ulkomailla ei uskalla edes unelmoida. Muistan sellaisenkin kyselyn, jonka mukaan suomalaiset ovat enemmän huolissaan valtionvelasta kuin ilmastonmuutoksesta. Liekö mielikuvitukseni tuotetta tämä tulos, mutta näin nämä asiat koetaan.
Politiikassa ei voiteta sanomalla ”ei” kurjistamispolitiikalle. Ihmisten vilpitön usko vaihtoehdottomuuteen ei murru niin helposti. Poliittiset vaihtoehdot jäävät vastuullisena näyttäytyvien leikkaajien ja kurjistajien jalkoihin. Vaihtoehtoja ei pidetä uskottavina, eikä niitä edes haluta kuulla.
Ihmisten vilpitön usko vaihtoehdottomuuteen ei murru helposti.
Jotta politiikkaa voisi muuttaa, pitää katsoa eduskuntaa, pääkirjoituksia ja muuta vaihtoehdottomuutta kauemmas. Leikkauspolitiikan synkkä näkymä peittää sen, että politiikassa on kyse jostain muusta: potentiaaleista. Oleellista eivät ole luvut ja ”faktat”, vaan millaista elämää ihmiset voivat kuvitella itselleen.
Myös nykyiset leikkaajapuolueet pelaavat potentiaalilla, mutta siirtävät sen yhteiskunnasta yksilöön. Ne lupaavat menestystä, onnea ja uusia mahdollisuuksia ahkerille yksilöille. Cheek-elämää. Yhteiskunta ei tarjoa mitään, kaikki piilee itsessä. Tai kuten Thatcher asian muotoili, ”ei ole yhteiskuntaa, on vain yksilöitä ja perheitä”.
Kysymys ei siis ole vain siitä, miten sanoa ei. Kysymys kuuluu, miten vapauttaa esiin väreilevä potentiaali, joka aina piilee meissä. Miten voisimme yhdessä jälleen nähdä potentiaalin yksilöiden sijaan yhteisessä? Tässä ei ole kyse tulevaisuuden utopioista, vaan kyvystä välittömästi luoda jotain uutta, muovata uusi yhteiskunta yhteisillä voimillamme.
Kurjistamisen ja velkapelon synkistämä näkymä kirkastuu ainoastaan, jos yhteiskunta näyttäytyy jälleen potentiaalien sähköistämänä. Millaista elämä olisi, jos Suomessa olisi toimiva ja täysin maksuton terveydenhuolto? Entä jos lentomatkailu korvattaisiin koko maassa nopeilla ja edullisilla junilla? Mitä jos aikuiskoulutuksen tuet palautettaisiin ja triplattaisiin? Ei koska se on ”järkevää”, vaan koska haluamme sitä, ja pystymme siihen yhdessä.
Potentiaalin palauttaminen yhteiskuntaan ei tietenkään hoidu pelkillä lupauksilla tai kuvittelulla. Ennen kaikkea se tapahtuu toimimalla yhdessä, saamalla poliittisia voittoja ja muuttamalla elämän olosuhteita. Lamaannuttavia talouslukuja tärkeämpää on nähdä potentiaalin väreily jossain kylmien ”faktojen” tuolla puolen.
Veikka Lahtinen
Podcastaaja ja tietokirjailija
Tämä on näytejuttu toukokuun 2025 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää. Lehden hinta on nyt 15 euroa, josta puolet on edelleen myyjän tuloa. Ison Numeron voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. 14 vuoden aikana Ison Numeron myyjät ovat ansainneet työllään yli 2 miljoonaa euroa tuloja.
