Taitaa olla selvää, ettemme elä lähihistorian hehkeintä aikaa. Päälle valuvat katastrofit, sodat, ilmastonmuutos, talouskriisit, inflaatio ja sähkökatkot.
Huonojen uutisten vyöry on vain pahentanut tunnettani siitä, että elämme utopiatonta aikakautta.
Vaikka valoisamman tulevaisuuden maalailu tuntuu nyt erityisen hankalalta, uusia maailmoja tai tapoja elää on ollut jo aiemmin hirveän vaikea kuvitella. Jos joku uskaltaa vähän haaveilla, nauretaan hänet heti ulos. Tuota on jo koetettu! Tämä ei toiminut aiemminkaan! Kannustimet ovat pielessä!
Mutta kuten bisnesmaailmassakin kai sanotaan, jos emme kehittele suuria visioita, emme koskaan saavuta niitä. Mietin tätä, kun luin antropologi David Graeberin ja arkeologi David Wengrown juuri suomennettua kirjaa Alussa oli… ihmiskunnan uusi historia.
Kaltaiselleni vanhalle kulttuuriantropologille kirja muistutti siitä, mihin antropologia usein pystyy: kyseenalaistamaan omaa sementoitunutta kuvaa ihmisestä ja kertomaan, että on monenlaisia tapoja elää. On vaihtoehtoja. On runsain määrin yhteiskuntia, jotka ovat eläneet satoja tai jopa tuhansia vuosia täysin toisin kuin me nyt, eikä elämä ole välttämättä ollut kurjaa. Tai edes yhtä epätasa-arvoista.
Kun historian esimerkkejä katsoo, ei tunnu enää niin mahdottomalta kuvitella uusia ihanneyhteiskuntia.
Davidit kaivelevat kirjassa eriarvoisuuden historiaa ja käsityksiämme siitä. Siihen liittyen käydään läpi myös Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoja. Kolonialistien saapumisen aikoihin monet alueen kulttuurit painottivat vapautta hierarkioista ja eriarvoisuudesta, jopa yksityisomaisuudesta. Silloisen Kalifornian kansoista melkein kaikki tapasivat rituaalisesti polttaa ihmisten rahat ja omaisuuden heidän kuoltuaan. Heippa kerrytetty varallisuus!
Seudulla kuitenkin eli myös kansoja, joille omaisuudella rehvastelu oli tärkeää, periminen sallittua ja naapuriyhteisöjen jäsenten nappaaminen orjiksi osa järjestelmää.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä niistä lukemattomista tavoista, joilla ihmiset ovat eläneet, joskus jopa samoihin aikoihin samoilla kulmilla. Jotkut eriarvoisemmin, toiset vapaammin, kolmannet laiskemmin ja neljännet raataen.
Ja vaikka olemme hyviä vakuuttamaan yhteisöjemme asukkaat siitä, että omamme on ainoa oikea tapa olla olemassa, ihmiset ovat samalla myös hyviä muuttumaan ja kyseenalaistamaan. Kun historian esimerkkejä katsoo, ei tunnu enää niin mahdottomalta kuvitella uusia ihanneyhteiskuntia vaikka ilman ylikulutusta, sortoa ja rahaa ainoana motivaattorina.
Olemme nyt monin tavoin nykyisen elämäntapamme kanssa risteyskohdassa, ja ainakin fossiilisten polttoaineiden varaan rakennetun yhteiskunnan tottumuksia on pakkokin kyseenalaistaa – ja jopa muuttaa aika nopeasti. Kuten tutkija Ville Lähde tässä lehdessä sanoo: sellaista tulevaisuutta ei ole olemassa, jossa me emme muutu ja hyvinvointi säilyy.
Olisi siis aika miettiä ne utopiat valmiiksi, ettemme tipu dystopiaan. Kyllä osa ihannemaailmojen piirteistä on varmasti ihan toteuttamiskelpoisia, jos mekin vähän muutumme.
Veera Vehkasalo
Päätoimittaja
Tämä on näytejuttu joulukuun 2022 Isosta Numerosta. Osta lehti kadulta ja tue myyjää! Lehden voi myös tilata.
Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen. Lehteä myyvien ihmisten on usein vaikea tai mahdotonta löytää töitä muualta. Myyjä pitää itsellään puolet kansihinnasta. Vuonna 2021 Iso Numero tarjosi toimeentulon lähteen noin 220 hengelle.
